Kadonneen rinteen metsästystä ja kisatunnelmaa: Åre III*

Hieman kipeytyneet lihakset muistuttivat toisen laskupäivämme aamuna pikaisesti siitä, että olimme edellisenä päivänä laskeneet muutakin kuin lastenrinteitä. Myös flunssa oli ikävästi korjannut satoaan ryhmässämme, joten jouduimme lähtemään rinteeseen hieman pienentyneen joukon voimin. Sääkään ei aamulla näyttänyt kovin suosiolliselta, vaan taivas oli harmaan pilvinen ja tihkusateinen. Onneksi edellinen päivä oli osoittanut, että nopeat säätilan vaihtelut ovat Årelle tyypillisiä, joten saatoimme lähteä liikkeelle toiveikkain mielin.

Gräddassa nautitun pikaisen aamiaisen jälkeen suuntasimme Antin ja Eetun kanssa jälleen kohti Åreskutanin yläasemaa. Tarkoituksenamme oli laskea Åren pisin rinne, Långsvängen, jolla rinnekartan mukaan on pituutta mojovat 6,5 kilometriä. Ylhäällä jouduimme ensin hieman pähkäilemään, mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä. Totesimmekin yhdessä, että yhdessä asiassa Åre poikkeaa Alpeista suuresti: opasteissa on paikoin säästelty turhan paljon. Seurattuamme muita ihmisiä oletimme kuitenkin löytäneemme oikean reitin ja lähdimme laskemaan helpohkoa, ankkurihissien reunustamaa rinnettä. Ensimmäisen ankkurihissin ala-asemalla jouduimme uudestaan pähkäilemään, missä haluamamme rinne kulki. Rinnekartan tutkailun ja muutaman pienen offarioikaisun jälkeen löysimme viimein tiemme oikeaan paikkaan ja näimme ensi kertaa myös kyltin, johon tavoittelemamme rinteen nimi oli merkitty. Långsvängen on kieltämättä pituutensa ansiosta mielenkiintoinen rinne, mutta sen laskeminen vaatii monissa kohdin varsin reilua vauhdinpitoa, jos ei halua joutua edistämään etenemistään jalka- ja käsivoimin. Päästyämme takaisin tutulle VM8-hissin ala-asemalle laskimme muutamia laskuja Rödkullenin alueella, kunnes oli aika siirtyä lounastauolle.

Långsvängenin yläosa kulkee läpi puuttomien alueiden. Maanmerkkeinä toimivat lähinnä useat ankkurihissit.

Lounaan nautimme vanhassa ja tunnelmaltaan arvokkaassa Fjällgårdenissa, jonka tiloissa toimii myös hotelli. Paikan historia on pitkä, sillä aivan rakennuksen kupeeseen nousee Åren vanhin hissi, kaunis Bergbana. Fjällgardenin ruoissakaan ei ollut moittimista, päinvastoin. Mistään kanakoreista tai nakkimukeista ei ollut tietoakaan, vaan annokset olivat paitsi maukkaita myös erittäin kauniisti aseteltuja. Myös valkoiset pöytäliinat ja moitteeton palvelu tekivät tilasta niin tyylikkään tuntuisen, että teki melkein pahaa kopistella paikalle loskaisilla monoilla.

Lounaan jälkeen ryhmämme jakautui. Åren perhematkailumahdollisuuksista kiinnostuneena suuntaisin itse Björnenin alueelle, jonka muistin rinteiltään lapsiperheille sopivaksi. Björnen oli myös sikäli mielenkiintoinen kohde, että alueelle oli täksi kaudeksi avattu kaksi uutta tuolihissiä. Muutos oli erittäin tervetullut, sillä aikaisemmin Björneniin päästäkseen ja sieltä poistuakseen joutui nousemaan parilla pitkällä ankkurihissillä. Nyt samat matkat taittuivat suorastaan hujauksessa, kiitos erittäin nopeiden ja modernien tuolihissien.

Uudet tehokkaat tuolihissit parantavat suuresti Björnenin saavutettavuutta.

Rinteiltään Björnen oli pitkälti muistamani kaltainen. Leveät, profiililtaan helpohkot rinteet sopivat hyvin niin perheille kuin harrastelijoille. Myös leppoisasta carvingista nauttivat epäilemättä viihtyvät Björnenin rinteillä. Metsäinen maasto osaltaan helpotti muita alueita toisinaan vaivaavaa tuuliongelmaa: suojaisilla rinteillä tuulesta ei ollut haitaksi.

Björnenin rinteissä riittää leveyttä.

Lapsiperheet näyttivät löytäneen Björnenin hyvin, sillä alueella näkyi selvästi enemmän lapsia kuin muilla alueilla. Myös rinneravintola- ja muissa palveluissa oli selvästi huomioitu perheiden tarpeet. Alueella oli sekä rakennettu uusia ravintoloita että laajennettu vanhoja. Pikaiseen näläntunteeseen oli saatavilla helpotusta myös pienistä nakkikioskeista, mikä ei pienten lasten saati heidän vanhempiensa näkökulmasta varmasti ole huono asia.

Myös ravintolatarjontaa on lisätty uusilla ravintoloilla.

Myöhemmin iltapäivällä päätin käydä vielä laskemassa muutamaan kertaan Åren kisarinteet, jotka sijaitsevat VM8-tuolihissin ympärillä. Muutaman laskun laskettuani en ihmetellyt yhtään, että Åre kelpaa hyvin myös maailmancupkilpailujen isännäksi. Rinteet olivat leveitä, tasaisen jyrkkiä ja sopivan haastavia. Runsaasta laskijamäärästä huolimatta rinteet myös säilyivät yllättävän hyväkuntoisina iltapäivän aivan myöhäisimpiä hetkiä lukuun ottamatta.

Alppihiihdon maailmancupin kisa-alueelle oli tällä kertaa saavuttu seuraamaan Jon Olsson Invitational -kilpailuja.

Pitkän laskupäivän jälkeen ehdimme vielä saunoa rauhassa ennen illan pääohjelmaa: Jon Olsson Invitational -kilpailuja. Kymmenettä kertaa järjestettyjen, lajin huiput keräävien kilpailujen puitteet olivat hulppeat. Väkeäkin oli paikalla todella paljon jo reilusti ennen kilpailujen alkamista. Meille oli onneksi tarjolla hieno mahdollisuus seurata tapahtumaa parhaalta paikalta VIP-rakennuksesta. Tunnelmaa ei myöskään heikentänyt mainio tarjoilu: heti astuttuamme VIP-rakennukseen edessämme oli erään tunnetun samppanjabrändin piste, josta kaikki halukkaat saivat lasin käteensä. Samppanja oli Winston Churchillin sanoin parasta mahdollista: kylmää ja ilmaista.

Suuri, suurempi, Åren Big Air

Itse kilpailut olivat suuria odotuksia herättävät, koska mukana oli todella kovia nimiä, yhtenä kiinnostavimmista yksi lajin kulttihahmoista, Åressa majaansa pitävä ruotsalainen Henrik Harlaut. Ennen kilpailua ja kilpailun taukojen aikana yleisöä viihdytettiin myös paripujottelukilpailulla, jossa oli niin ikään mukana kovia nimiä, kuten Maria Pietilä-Holmner ja Julia Mancuso. Pimenevässä illassa vietimme mukavan parituntisen seuraten yllätyksiäkin tarjonnutta kilpailua ja nauttien ruoka- ja juomatarjoilusta. Kilpailun voiton vei vakuuttavasti esiintynyt ruotsalainen Oscar Wester.

Kilpailija työtehtävissään

Kilpailun jatkot pidettiin Byggetissä. Onneksemme olimme päässeet tilaisuuden vieraslistalle, sillä paikalle oli saapumassa paljon muitakin juhlaintoisia ja jonoista muodostui pitkiä. Loppuilta Byggetissä sujui iloisissa merkeissä, ja nopeasti kävi ilmi, että ruotsalaiset ainakin Åressa hallitsevat hauskanpidon taidon todella mallikkaasti: liiallista kännäämistä tai rähinöitä ei näkynyt lainkaan, äänekästä ja iloista juhlimista sitäkin enemmän. Oli hieman sääli, että yllätykseksemme paikka sulkeutui jo klo 2 aamulla. Pidempäänkin olisimme epäilemättä jaksaneet. Toisaalta seuraavana päivänä oli vielä luvassa viimeinen laskupäivä ja kotimatka, joten uni tuli vielä tarpeeseen.

– Niko

*Kirjoittaja sai matkan ja siihen liittyneet palvelut veloituksetta matkanjärjestäjältä

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com