Kausi pakettiin II: Yllätyksestä toiseen

Vuoden 2014 avasimme Messilässä lumettomassa ja lämpimässä säässä. Ympärillä viheriöineistä niityistä huolimatta oli mukava päästä laskemaan niillä muutamilla rinteillä, jotka Hollolan nyppylöillä oli onnistuttu pitämään auki. Muutoin reissusta jäivät mieleen lähinnä itänaapurimme kieltä puhuvien laskijoiden suuri määrä ja hissijonojen yllättävä puuttuminen.

Messilä sai säitä uhmaten pidetyksi auki muutamia rinteitä.

Vihdoinkin lunta ja pakkasta

Pian Messilän-käyntimme jälkeen kunnolliset pakkaset saapuivat viimein myös Etelä-Suomeen. Lähikeskuksistani niin Kauniaisissa, Swinghillissä kuin Serenassa lumitykit olivatkin kovassa käytössä yötä päivää. Kotirinteeni Kauniainen onnistui viimein saamaan kaiken valmiiksi juuri ennen rinteen 80-vuotisjuhlia, joita vietettiin mukavassa pakkassäässä. Rinteen aukeamisen myötä myös tyttäreni hiihtokoulu pääsi käyntiin, lopulta vain viikon verran alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä.

Kauniaisissa oli kaksin verroin aihetta juhlaan, kun talvi viimein saapui rinteen 80-vuotisjuhlan kunniaksi.

Kainuu kutsuu

Tammikuussa saimme Lumipallon kautta myös yllättäen mukavan mahdollisuuden päästä vierailemaan Ukkohallassa koko perheen voimin. Kokemus oli kaikin puolin hieno, koska en ollut aikaisemmin koskaan edes käynyt Kainuussa. Ukkohallan maisemissa tuntuikin kuin olisi matkustanut ulkomaille. Laskeminen lähes tyhjillä rinteillä oli hienoa, eikä intoa pahemmin vähentänyt edes se, että talven kylmimmät päivät sattuivat juuri vierailumme ajaksi. vierailumme aikana. Pari päivää ennen meitä Ukkohallassa vierailivat myös Lumen lumoissa -blogin Venla ja Olli, joiden blogista saimme hieman esimakua siitä, mitä Ukkohallassa oli odotettavissa.

Ukkohalla yllätti hienoilla maisemillaan.

Kotimäestä uudelleen Kolille

Ukkohallasta palattuamme laskin helmikuussa paljon kotirinteessäni Kauniaisissa, jonne olin jo heti kauden alussa hankkinut kausikortin. Tytär puolestaan harjoitteli ahkerasti Wernerin hiihtokoulun VauhtiWerneri-kurssilla ja kehittyikin mukavaa vauhtia. Varsinaista hiihtolomaa emme viettäneet lainkaan, koska seuraavassa kuussa oli edessä Itävallan-matka.

Ennen Keski-Euroopan lumille siirtymistä pääsin vielä toistamiseen käymään Kolilla, jälleen Lumipallon kautta. Tällä kertaa matkustin paikalle yksin. Pitkät ajomatkat läpi lumettoman Etelä-Suomen tuntuivat kieltämättä raskailta, mutta Kolin hienot olosuhteet ja rinteet korvasivat kaiken vaivannäön. Ehdin kahden laskupäivän aikana mukavasti tutustua niin Ukko-Kolin kuin Loma-Kolin rinteisiin kuin paikan muihin palveluihin. Samalla sain mukavasti ajetuksi sisään uunituoreet Dalbello Lupo -mononi.

Kolille kelpasi tulla toisenkin kerran.

Kaunertalin helteitä

Kolilta kotiutumiseni jälkeen oli melkein heti aika ryhtyä pakkauspuuhiin, sillä 14.3. oli edessä lähtö Itävaltaan. Onni suosi matkustusajankohtaamme, sillä Alpeilla oli poikkeuksellisen hyvä, joskin lähes hellelämpötilan vuoksi myös hieman haastava sää. Vietimme monia hienoja laskupäiviä niin Serfaus-Fiss-Ladisissa kuin Naudersissa nauttien sekä auringosta että rinteistä. Majapaikkamme Kaunertalissa oli uimahalleineen ja upeine maisemineen myös myönteinen yllätys. Tarkoituksenamme onkin palata tulevina vuosina samaan paikkaan.

Itävallassa ei paleltanut.

Etelä-Suomen viimeinen sinnittelijä

Vaikka alkukevät oli Suomessa talven tavoin lämmin, kotirinteeni sinnitteli auki pitkään, jälleen kerran pisimpään kaikista Etelä-Suomen rinteistä. Hiihtokoulun päättäjäisiä rinteessä vietettiin 6.4. pienessä vesisateessa, mutta vielä senkin jälkeen rinteessä pääsi laskemaan vielä useita viikkoja. Paikallinen seura jatkoi harjoituksia jopa hissin siirryttyä kesälomille. Viimeisen havaintoni rinteen käyttäjistä tein 28.4., kun sattumoisin menin paikalle katsomaan, oliko rinteessä enää lainkaan lunta.

Viimeisetkin lumet harjoituskäytössä

Parasta pöytään Åressa

Kausi sai lopulta hienon päätöksen, kun yhdessä Kaakaolla-blogin Eetun kanssa pääsimme huhtikuussa VisitSwedenin ja SkiStar Åren järjestämälle blogimatkalle Åreen. Upeasti järjestetyllä matkalla pääsimme tutustumaan niin mootorikelkkailuun, Åren takamaastoihin kuin alueen rinnetarjontaan. Lisäksi ohjelmaan kuuluivat muun muassa Jon Olsson International -kilpailun seuraaminen VIP-tiloista, monet ravintolalounaat ja -illalliset ohjelmineen ja päätöspäivän vierailu kylpylässä.

Åre tarjosi upeita maisemia ja unohtumattomia kokemuksia.

Tyytyväisenä kohti tulevaa

Voin aiheellisesti todeta, että tämä kausi oli yllätyksiä täynnä. Mukavien matkojen lisäksi sain osin blogini kautta myös muun muassa mahdollisuuden kirjoittaa kotirinteeni tapahtumista kaksi artikkelia KaunisGrani-lehteen. Näiden yllättävien mutta miellyttävien kokemusten myötä on mukava jäädä kesän ajaksi laskutauolle odottamaan, mitä seuraava kausi tuo tullessaan. Liikaa en uskalla edes arvailla, koska tästäkin kaudesta tuli aivan muuta kuin luulin: paljon parempi.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com