Kesähuveja: Juoksumotivaatiota etsimässä

Laskettelukauden päättymisen jälkeen eteen tuli taas tuttu ilmiö: liikuntatyhjiö. Maailma on toki pullollaan muitakin lajeja kuin alppihiihto, mutta laskukauden jälkeen on usein vaikea saada motivoiduksi itseään kesälajien pariin. Vuosi vuoden jälkeen vaikeinta tuntuu aina olevan alkuun pääseminen. Vaikka olen harrastanut kestävyysjuoksua enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuosien ajan, pitkän talvikauden jälkeen ei ole helppoa aloittaa jälleen alusta. Voi toki aiheellisesti kysyä, miksen juokse ympäri vuoden. Muutamana talvena olen niin tehnytkin, mutta sittemmin laskettelu on vienyt talvisin vapaa-ajastani niin ison osan, etten ole kyennyt tai viitsinyt löytää juoksuharrastukselle sen vaatimaa aikaa.

Vaikeuksien kautta

Pitkän juoksutauon yksi ikävimmistä puolista on se, että jos erehtyi edes kuvittelemaan juoksun olevan alusta lähtien helppoa ensimmäiset lenkit palauttavat aina tehokkaasti maan pinnalle: ei kerta kaikkiaan kulje, eikä varmasti tunnu ainakaan hyvältä. Mielialaa ei myöskään kohota tietoisuus siitä, että juoksukunnon ja -nautinnon löytäminen vie aina aikansa.

Pois kaapista pölyä keräämästä

Oman hankaluutensa tuo lisäksi juoksuvammojen välttäminen. Onneksi ikävät kokemukset takavuosilta ovat samalla tuoneet kokemusta siitä, mitä harjoittelun alussa kannattaa tehdä, ja etenkin siitä, mitä ei kannata tehdä. Aikoinaan ilman näitä tietoa koin niin muutaman penikkataudin kuin ylikunnonkin. Sen jälkeen olen hiljalleen omaksunut tavan, jossa ennen varsinaisen juoksuharjoittelun aloittamista totutan ensin jalkojani pitkillä reippailla kävelylenkeillä ja muilla totuttavilla harjoituksilla, kuten porraskävelyllä.

Muistoja kaapin pohjalta

Tänä keväänä lopullisen sysäyksen harjoittelun aloittamiseen antoi vaatekaapin pohjalta löytynyt pino vanhoja juoksutapahtumien paitoja, joita olen vuosien varrella saanut. Ne herättivät taas monia muistoja siitä, millaista iloa onnistuneista juoksuista voi saada, puhumattakaan niistä tunteista, joita voi kokea, kun juoksee mukavaa tietä hienoissa maisemissa ja voi vielä jossain 15 km:n kohdalla tuntea, kuinka askel tuntuu kevyeltä ja koko ajan huvittaisi vain lisätä vauhtia entisestään. Sitä odotellessa voi ja kannattaakin kärsiä ne epämukavuuden ja pienten vastoinkäymisten tunteet, joita harjoittelun alussa aina tulee vastaan.

Muistutus siitä, että olen juossut menneinäkin vuosina, jopa Turussa.

Koska aloitin harjoittelun tänä vuonna melko myöhään, en ole asettanut itselleni mitään suuria tavoitteita. Jo motivaation ylläpitämiseksi on kuitenkin hyvä tähdätä jonnekin. Niinpä ajattelin vaatia itseltäni 2 tunnin alitusta puolimaratonilla jossain syksyn juoksutapahtumassa. Suuremmat saavutukset jääkööt myöhemmiksi vuosiksi.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com