Alppihiihtäjän polkua tallaamassa

Viime kirjoitusteni kesäisten aiheiden jälkeen päätin tänä kesänä vielä kerran kääntää katseeni lasketteluun. Syynä ei kuitenkaan ollut juhannuksen tienoilla osaa maastamme hellinyt lumisade eikä huono lomakeli vaan mukava mahdollisuus päästä kuulemaan tuoreita ajatuksia nuorten alppihiihtäjien harjoittelusta ja kehityksestä. Tilaisuus tähän tuli Kauniaisten Villa Junghansissa, jossa paikallinen seura GrIFK Alpine järjesti 12.6. kaikille avoimen Alppihiihtäjän polku -teemaillan, jonka aiheena nimensä mukaisesti oli nuoren urheilijan kehitys.

Itse en ihan kuulunut tilaisuuden varsinaisen kohderyhmän ytimeen, koska en ole enää kauhean nuori, saati aina kovin urheilijakaan. Tyttäreni taas ei hiihtokoululaisena vielä ole päässyt tekemisiin harrastelua tarkemman urasuunnittelun kanssa. Lähdin kuitenkin mielenkiinnosta mukaan, koska asia saattaa perheessäni ajankohtaistua tulevaisuudessa vielä jopa usean hengen osalta.

Tilaisuus pidettiin hienossa ympäristössä: Villa Junghans.

Tiivistä tunnelmaa niin ulkona kuin sisälläkin

Kauniaisissa sijaitsevalle hienolle huvilalle ei ole kotoani kuin muutama kilometri, mutta ehdin matkan aikana miettiä, mahtaako kesäisenä iltana paikalle juuri eksyä väkeä, mutta jo pysäköintipaikalla kävi ilmi, ettei väen vähyydestä ollut vaaraa. Löydettyäni autolleni viimein sopivan kolon, pääsin sisätiloihin juuri ennen tilaisuuden alkamista. Paikalla oli mukavasti niin nuorta kuin vanhempaa väkeä – ja mikä parhainta, seuran omia huippulaskijoita. Noin 100 istumapaikkaa täyttyi melko nopeasti, mutta onneksi kaikki halukkaat löysivät itselleen paikan eikä kukaan joutunut tehostamaan kesäharjoitteluaan ylimääräisellä parin tunnin seisomisella.

Kaikille riitti juuri ja juuri istumapaikkoja. Kuva: Marja Salokangas.

Erilaiset laskijat, erilaiset polut

Tilaisuuden aluksi seuran valmennusvastaava Esko Rechardt kertoili seuran yleisiä kuulumisia, minkä jälkeen alettiin käydä niin kalvojen kuin videoiden voimin läpi juniorien polkua huipulle. Esimerkkeinä käytettiin seuran omia menestyneitä junioreita, joita onkin vuosien varrella riittänyt ilahduttavan paljon. Kiinnostavasti kävi ilmi, että polut voivat olla hyvin erilaisia, joskin kaikkia huipulle päässeitä yhdistää kova harjoittelu. Urheilijoita ei seurassa olekaan jaoteltu eri ryhmiin vain iän vaan myös muiden seikkojen perusteella. Kukaan seuran nykyisistä huipuista ei aikoinaan ollut suuri lapsitähti vaan pikemmin monien lajien innostunut harrastaja. Niin valmentajat kuin urheilijat itse myös korostivat, että merkityksellisin aika lajikehityksen kannalta alkaa vasta murrosiän tienoilla ja että myös muiden lajien parissa hankitut kokemukset ovat yksinomaan hyödyksi.

Tunnelmia alppilukiosta, muistoja lapsuudesta

Etenkin nuorimmalle kuulijakunnalle tilaisuuden parasta antia varmasti olivat paikalla olleiden urheilijoiden omat jutut. Rennolla kesätuulella olleet urheilijat kertoilivat monipuolisesti kuulumistaan. Ensiksi puheenvuoron saivat alppilukiossa opiskelevat Robin Bäck, Teddy Takki ja Marlon Sjöberg, jotka kertoivat tarkasti alppihiihdon ja lukio-opiskelun hyvistä ja huonoista puolista. Kiitosta saivat erityisesti hyvä opintojen ohjaus: nuori urheilija ei joudu yksin huolehtimaan opintojensa suunnittelusta ja yhteensovittamisesta vaativan lajiharjoittelun kanssa.

Nuorempien jälkeen ääneen pääsivät Victor Malmström ja Marcus Sandell. Malmström kertoi myös omasta alppilukioajastaan ja korosti monta kertaa, että alppilukio oli todella hieno kokemus paitsi urheilun myös itsenäistymisen ja sosiaalisten kontaktien vuoksi. Sandellilla ja Malmströmillä riitti lisäksi hauskoja juttuja lapsuudestaan Granin mäessä. Kuten monilla nuorilla urheilijoilla kautta aikain myös näillä Granin nuorilla laskijoilla oli intoa harrastamiseen ja harjoitteluun sen verran, etteivät rinteen normaalit aukioloajat aina riittäneet. Niinpä muun muassa hiihtohissin omatoiminen käynnistys oli tullut pojille tutuksi, samoin kaikkien mahdollisten – milloin millekin valmennusryhmälle tarkoitettujen – ratojen kokeileminen.

Pieniä mutta tärkeitä kysymyksiä

Tilaisuuden tähdet vastailivat myös yleisön kysymyksiin, joita riitti varsinkin nuorimmilla tulevaisuuden lupauksilla. Hyvin käytännönläheisiä olivat muun muassa kysymykset siitä, kuinka monta suksiparia kilpailija tarvitsee ja kuinka monta tuntia päivittäistä harjoittelua huipulle pääseminen vaatii. Mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun on aina hieno tilaisuus pienelle urheilijalle. Kaikki kunnia äideille ja isille, valmentajista puhumattakaan, mutta kun oma idoli puhuu, tieto jää varmasti parhaiten mieleen.

Marcus Sandell ja tulevaisuuden lupauksia. Kuva: Marja Salokangas.

Urheilijoiden jälkeen puheenvuoro siirrettiin valmennuksen edustajille. Virkavapaalle jäävän päävalmentaja Sami Tikkasen tilalle astuu ensi kaudeksi Mikko Heiskanen, joka on toiminut seurassa pitkään jo aiemmin. Kummatkin valmentajista korostivat jatkuvuuden ja hyvän yhteistyön merkitystä. Lopuksi vielä SSF:n Mikael Kurki puhui muun muassa monipuolisen liikunnan merkityksestä ja kuntotesteistä. Alun perin oli suunniteltu, että tilaisuus loppuisi klo 21. Niin urheilijoilla, valmentajilla kuin yleisöllä kuitenkin riitti jutun aiheita siinä määrin, että aikataulu ylitettiin reilusti, mikä tietysti kieli siitä, että ilta onnistui hyvin ja tuli sisältönsä puolesta tarpeeseen.

Kohti tulevaa

Päällimmäiseksi tilaisuudesta jäi mieleen seurassa vallitseva myönteinen mutta tavoitteellinen ilmapiiri. Yhä kovempia tavoitteita on mahdollista saavuttaa, mutta se vaatii yhteisiä pyrkimyksiä. Turhaan eivät kaikki äänensä kuuluville saaneet korostaneet niin perheen, kavereiden, seuratovereiden kuin valmennuksen merkitystä. Vastaaville tilaisuuksille onkin suomalaisen alppihiihdon kehittämisessä varmasti tilausta myös tulevaisuudessa.

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com