Viime talvena kerroin kuvitteellisista tyypeistä rinteessä. Tämä kirjoitus on hieman samantyyppinen, mutta nyt hahmot eivät ole kuvitteellisia vaan todellisia. Kerron muutamista ihmisistä, joita olen kohdannut hiihtohisseissä ja jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni.

Kuten junamatkoilla myös laskettelulomilla monet ihmiset tuntuvat muuttuvan tavallista puheliaammiksi, ehkäpä lomatunnelman tai yhteisen määränpään ansiosta. Tuntemattomien kanssa ei toki läheskään aina tule ryhdytyksi juttusille hiihtohisseissäkään, mutta usein edes muutaman sanan vaihtaminen paitsi jouduttaa matkantekoa myös tuo hyvää mieltä. Joskus tuntuu myös hieman vaivaannuttavalta matkustaa samassa hississä toisen kanssa niin, ettei kumpikaan puhu mitään vaan molemmat tuijottelevat suksenkärkiään tai tekevät nykyään kovin tavallisen ratkaisun: kaivavat älypuhelimensa esiin ja yrittävät löytää sieltä jotain älykästä.

Mutta asiaan: seuraavassa esittelen neljä tapausta, jotka ovat jollain tavoin poikenneet tavallisista hissituttavuuksista. Monet muutkin ansaitsisivat tulla mainituiksi, mutta ehkä kerron heistä lisää joskus toiste.

Matkaseura-arpajaiset: koskaan ei voi tietää, kenen kanssa lopulta päätyy samaan kyytiin.

Italialainen psykoosi?

Ehkä erikoisimpaan ja jopa hieman pelottavaan hissikumppaniini törmäsin Itävallan Serfausissa vuonna 2007. Nousin kahdestaan neljän hengen tuolihissiin noin 40-vuotiaan italialaiselta näyttäneen naisen kanssa. Italialaiseksi hän myös paljastui, sillä heti hissimatkan aluksi hän yritti aloittaa kanssani italiankielisen keskustelun. Koska en juuri osaa italiaa, yritin kohteliaasti kysyä, voisimmeko vaihtaa johonkin muuhun sivistyskieleen, kuten englantiin tai saksaan. Keskustelukumppanini ei kuitenkaan ymmärtänyt sanomaani tai halunnut vaihtaa kieltä. Sen sijaan hän jatkoi yksin italiankielistä pulinaansa hirvittävällä nopeudella. Ainoa asia, jonka sain selville, oli se, että hänen nimensä ilmeisesti oli Claudia. Puhuessaan Claudia myös jatkuvasti viittilöi ja osoitteli alhaalla rinteissä olleita ihmisiä sekä pyöritteli silmiään erittäin kummallisesti. Hetken aikaa jopa epäilin, että Claudialla olisi ollut jokin hands free -laite, jolla hän olisi kommunikoinut jonkun muun kanssa, mutta kyllä hän selvästi minulle puhui. Hissistä poistuessamme mietin, oliko Claudia ehkä saanut kaiken sanottavansa sanotuksi, mutta hän jatkoi edelleen pulinaansa, tällä kertaa yksin. Hän ei hiljentynyt edes lähtiessään laskemaan, vaan kuulin hänen mekkalointinsa vielä parinkymmenen metrin päähän, ennen kuin hän katosi elämästäni. Toivottavasti aika lääkärintarkastukseen oli varattuna.

Dinometsä Tomille

Seuraava kokemukseni mieleen jääneestä hissikumppanuudesta on niin ikään Itävallasta, tällä kertaa Fissistä vuodelta 2011. Eräänä sumuisena aamuna osuin ensimmäisellä hissinousulla samaan tuolihissiin nelihenkisen, noin kolmekymppisen saksalaisporukan kanssa. Jo ennen hissiin nousua niin miesten hajusta kuin yleisestä olemuksesta kävi ilmi, että he kuuluivat siihen kansanosaan, joka hiihtokeskuksissa nauttii after skistä ja tarpeen mukaan myös before skistä. Joukkio oli siinä määrin iloisella tuulella, etten ollut varma, olivatko he juhlineet koko yön vai aloittaneet jo hyvissä ajoin aamulla. Heti hissimatkan alussa koko seurue esitteli itsensä minulle: mukana olivat Marco, Hans, Tom ja yksi, jonka nimen olen unohtanut. Kuultuaan, että olen Suomesta, he innostuivat kovasti ja kaivoivat taskumattinsa esiin. Ehdimme hissimatkan aikana juoda useita maljoja kansojemme ystävyydelle. Rinnekartankin he kaivoivat jossain vaiheessa esiin. Lyhyen karttaan tutustumisen jälkeen Marco huudahti riemuissaan: ”Es gibt auch ein Dinowald für dich, Tom!” Siitäkin riitti naurua ja remakkaa pitkään. (Dinowald on lapsille tarkoitettu pieni seikkailumäki, jonka varrella on puisia dinosaurushahmoja ja muuta mukavaa.) Hissimatkan päätteeksi heitimme hyvästit. En tiedä, minne miehet lopulta päätyivät, mutta he todella lähtivät innokkaasti Dinowaldin suuntaan. Siellä saattoi vielä olla lapsiperheillä ihmettelemistä.

Muistoja 30 vuoden takaa

Kolmaskin kokemukseni on Itävallasta, Naudersista vuodelta 2014. Eräänä lähes helteisenä aamuna satuin vaimoni ja tyttäreni kanssa samaan gondoliin erään Düsseldorfista saapuneen sedän kanssa. Tämä noin kuusikymppinen setä aloitti heti kanssamme mukavan keskustelun. Aluksi hän ihmetteli, miten olimme Suomesta käsin Naudersiin eksyneet. Kun kerroimme, kuinka helppoa Suomesta on matkustaa Itävaltaan, hän ihmetteli ja sanoi, ettei koskaan ollut tullut edes ajatelleeksi, että Alpeille saattoi Etelä-Suomesta olla jopa helpompi matkustaa kuin Lappiin. Itse hän kertoi tulleensa 30 vuoden tauon jälkeen Alpeille, tälläkin kertaa Naudersiin. Samat suksetkin olivat mukana, hauskat 80-luvun lankut. Häntä itseäänkin hieman nauratti hänen harvahko matkailutiheytensä. Edellisen Naudersissa käynnin jälkeen Saksat olivat yhdistyneet, Neuvostoliitto hajonnut ja internet valloittanut maailman. Vaimokin oli kuulemma muutosten mukana vaihtunut uuteen. Saako lähettää terveisiä? Kiva. Terveisiä Düsseldorfiin! Ehkä tapaamme jälleen Naudersissa 30 vuoden kuluttua, jos sedän käyntitiheys pysyy samana.

Politiikkaa nousuladulla

Suomessa hissimatkustajien kesken tuntuu vain harvoin syntyvän kovin paljon keskustelua, hiljaista ja pidättyväistä kansaa kun olemme. Yhteen tästä kaavasta värikkäästi poikenneeseen tapaukseen törmäsin Espoon Swinghillissä vuonna 2011, kun ankkurihissikumppanikseni osui noin 40-vuotias mies. Jostain syystä heti hissimatkan aluksi – ennen mitään muodollisuuksia tai tervehdyksiä – mies alkoi haukkua kokoomusta. En ole kauhean innostunut poliittisista keskusteluista, varsinkaan ventovieraiden kanssa, joten en kovin innokkaasti vastaillut. Yleisin kommenttini taisi olla ”Aha”. Hissimatka tuntui vaivaannuttavan keskustelun vuoksi miltei loputtomalta, mutta lopulta se onneksi päättyi – kokoomuksen saatua perinpohjaisen ryöpytyksen. Matkan päätteeksi poliittisesti aktiivinen hissitoverini hyvästeli minut sanoilla ”Nähdään taas!” Mieleni teki kysyä, missä mahdollisesti näkisimme – tuskin ainakaan kokoomuksen vaalivalvojaisissa. Ironista kyllä, parin kuukauden kuluttua kokoomus voitti eduskuntavaalit, ensimmäistä kertaa iäisyyksiin. Miesparkaa mahtoi ahdistaa.

Uusien tuttavuuksien päätepiste

Keitä sinä olet tavannut? Ehkä jonkun, jota et unohda koskaan? Vai jonkun, jonka haluaisit unohtaa?

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com