Levi III: Virkein kasvoin kohti rinteitä*

Julkaistu: 28.12.2014

Ensimmäisen laskupäivämme aloittaneen kasvohoidon jälkeen pääsimme siirtymään rinteisiin siloisin poskin. Saamamme suojakerros ei tosin joutunut heti kovin kovaan testiin, sillä sää oli varsin lempeä: lämpötila oli vain hieman pakkasen puolella, eikä tuultakaan ollut nimeksikään. Pian kävi myös ilmi, ettei rinteissä ja hisseissä tarvitsisi ruuhkista kärsiä. Ensimmäisen nousumme eturinteille pääsimme aloittamaan miltei tyhjänä kulkeneella tuolihissillä. Ilmeisesti Levin runsaslukuiset englantilaiset ja muut ulkomaalaiset eivät olleet intoutuneet kokeilemaan laskutaitojaan tai heille oli järjestynyt jotain tärkeämpää menoa, kuten Joulupukin tapaaminen tai poroon tutustuminen.

Uusin suksin, suurin odotuksin

Osa Levin rinteistä odotti vielä avaamistaan, mutta käytännössä kaikki tärkeimmät rinteet olivat jo auki. Vuodenajan pimeys tietysti myös asetti omat haasteensa: valaisemattomille rinteille ei kaamoksen aikaan oikein ole asiaa edes päivän valoisimpina hetkinä. Onneksi lisävaloa toi runsas lumi. Etelä-Suomen lumettomiin oloihin tottuneelle valkeat rinteet ja puut olivat muutenkin lähes silmiä hiveleviä.

Lumi toi valoa pimeyteen.

Sattumalta niin minulla kuin Mondayskier-Jannella oli uudet, ensimmäistä käyttökertaansa odottaneet sukset. Pääsimme siten kerralla kokeilemaan niin meille ennestään tuntemattomia rinteitä kuin välineitäkin. Jo muutaman laskun jälkeen kehuimmekin kilvan uusia sivakoitamme. Erittäin hyvin toimivien suksien ja huippukuntoisten rinteiden yhdistelmä oli kovin nautinnollinen.

Komeisiin korkeuksiin

Melko pian siirryimme sinänsä mukavilta mutta hieman tasapaksuilta eturinteiltä kohti World Cup -alueen gondolihissiä. Mukavan gondolikyydin lisäksi meitä houkutteli päästä kokeilemaan Levin World Cup -rinteenäkin toimivaa mustaa rinnettä. Urheilullisen puolen lisäksi gondolin yläasema tarjoaa todella komeita maisemia: näkymät kymmenien kilometrien päähän joka suuntaan olivat lähes mykistävät. Muutkin olivat selvästi havainneet saman, sillä vähäisestä väkimäärästä suurin osa näytti tuijottelevan rinteiden sijasta taivaanrantaan.

Näkymiä World Cup -gondolin yläasemalta

World Cup -rinne oli erinomaisessa kunnossa ja tarjosi hyvää kyytiä. Jopa rinteen jyrkintä osuutta oli helppo ja mukava päästellä reilua vauhtia, kun jäisistä kohdista tai muhkuroista ei ollut tietoakaan. Laskimme moneen kertaan myös loivemman vaihtoehdon, jossa ennen rinteen jyrkimmän osuuden alkua käännytään oikealle kulkevaan siirtymärinteeseen. Rinne kulkee mukavan metsäistä reittiä ja tarjoaa hyvän vaihtoehdon leppoisammasta menosta nauttiville laskijoille. Korkeuseroa näillä rinteillä on noin 300 metriä.

Puiden katveeseen

Toinen suosikkipaikkamme olivat Snow Parkin alueen hissin numero 12 molemmin puolin kulkevat rinteet. Profiililtaan hyvät, urheilulliseen laskuun sopivat rinteet ovat myös mukavasti metsän siimeksessä ja siten suojassa pahimmilta tuulilta. Niissä ei myöskään tarvinnut tutustua lappilaiseen jonotuskulttuuriin. Joka laskun jälkeen pääsimme laskemaan suoraan hissiin, jossa hissin ala-aseman valvojalla oli joka kerta vieläpä aikaa vaihtaa kanssamme rauhassa muutama sana. Vastaavasta lienee ruuhkaisempina aikoina turha edes uneksia.

Lisäksi laskimme muutamaan kertaan Etelärinteillä sijaitsevan lempeän sinisen rinteen. Tällä uudella alueella laskijoita palveli erinomainen uusi tuolihissi. Alue lienee varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Leveä, helppo ja mukava rinne sekä mukava hissi ainakin ovat paras mahdollinen yhdistelmä perheen pienimpien kanssa laskeville tai vasta-alkajille.

Kahvitauon vietimme Tuikku-rinneravintolassa. Hienolla paikalla sijaitseva rinneravintola on kuulemamme mukaan hyvin suosittu, mutta nyt sielläkin oli kovin hiljaista. Saimme siis lämmikkeemme jonottamatta ja mahdollisuuden tarkastella rauhassa paikan sisustusta, jonka tyhjien pullojen rivistöt ja muu rekvisiitta kertoivat iloisesta ja varmasti näkemäämme riehakkaammasta rinne-elämästä.

Vilkkaampina aikoina jalkakin vipattaa Tuikussa.

Tietokonetyöntekijän taivas: lappilainen yrttiöljyhieronta

Laskupäivämme päätyttyä koitti hemmottelupäivämme toisen hemmotteluosuuden aika: meitä odotti hieronta Hullussa Porossa. Saimme valita kahdesta mielenkiintoisesta vaihtoehdosta: tarjolla olivat kuumakivihieronta ja lappilainen yrttiöljyhieronta. Itse valitsin jälkimmäisen, koska sitä kehuttiin lempeäksi ja rentouttavaksi.

Puheet hieronnan lempeydestä eivät jääneetkään pelkäksi puheeksi. Voin sanoa, että hieronta oli silkkaa nautintoa alusta loppuun. Aiemmat kokemukseni hieronnoista, joissa usein tuntui, että hierojan tarkoituksena oli irrottaa jäseneni repimällä, jäivät pian tämän kokemuksen varjoon. Hieronnassa käytettiin lämmitettyä öljyä, joka sisälsi katajaa, mesiangervoa ja siankärsämöä. Pikantin lisänsä antoi hieronnan aloittanut ja päättänyt lyhyt šamaanirummun soitto.

Jälleen huomasin, että paras osa kaikki raajat käsittäneessä hieronnassa oli käsien ja varsinkin kämmenten ja sormien hieronta, joka päivätyötä tietokoneen ääressä tekevälle tarjoaa mukavaa helpotusta ja rentoutusta. Hieronnan jälkeen oli helppo huomata, että näppäimistön näpyttely saa käsissä aikaan monenlaista kireyttä ja jännitystä, johon hieronta voi tarjota miellyttävää kevennystä.

Palvelu oli täälläkin ystävällistä ja välitöntä. Olen usein todennut, että miltei aina hyvin pienet asiat ratkaisevat, millainen kokonaiskuva palvelusta jää. Tällä kertaa kokonaisuuden kruunasi lyhyt mutta kiireetön jutustelu hieronnan jälkeen. Tunne siitä, ettei palveluntarjoajalla ole kiire saman tien syöksähtää seuraavan asiakkaan luo tai jonnekin muualle on nykyaikana aina mukava yllätys. Hullussa Porossa tämä toteutui juuri eikä melkein.

Kotoisasti Messissä

Hieronnan jälkeen suuntasimme helpottamaan päivän mittaan yltynyttä nälkäämme Pizzeria Messiin. Meille jo tutuksi tulleen Hullu Poro Hostellin vieressä sijaitseva Messi oli kuulemamme mukaan etenkin henkilökunnan suosiossa. Tämä enteili tietysti hyvää, sillä paikalliset ravitsemisliikkeet tunteva henkilökunta ei tunnetusti viihdy ainakaan paikoissa, joissa ruoka on pahaa ja olut lämmintä.

Kyltti ohjaa henkilökunnan piilopaikkaan.

Satunnaiset matkailijan tuskin törmäävät melko syrjässä muista huvipaikoista sijaitsevaan Messiin kovin usein, mikä on hieman sääli, sillä kodikkaassa ja lämminhenkisessä Messissä varmasti olisi mukava viettää iltaa isommallakin kaveriporukalla. Ruoan ja juoman lisäksi tarjolla oli mahdollisuus biljardin pelaamiseen ja dartsiin. Itse kuitenkin keskityimme vain mahojemme täyttämiseen pizzalla. Edullisissa, reilun kokoisissa pizzoissa ei ollut moittimista, varsinkaan valkosipulinystävän näkökulmasta. Valkosipulia näet oli pizzoihin lisätty sellainen määrä, että hieman arvuuttelimme, oliko sen tarkoitus olla mauste vai täyte.

Syömisen jälkeen palasimme hotelliin, eikä unta tänäkään iltana tarvinnut juuri houkutella. Hyvä lepo olikin tarpeen, sillä seuraavana päivänä oli luvassa paitsi lisää laskemista myös yksi matkamme kohokohdista ja päätarkoituksista: tutustuminen KuruYogan uuteen joogastudioon ja joogan maailmaan. Näistä kokemuksistamme kerron seuraavassa kirjoituksessani.

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Levi II: Hemmottelupäivä äijämäiseen tapaan*

Julkaistu: 27.12.2014

Ensimmäinen aamumme Levillä alkoi vaihtelevasti nukutun yön jälkitunnelmissa. Itse sammahdin illalla pitkän ajomatkan jälkeen nopeasti ja nukuin sikeästi koko yön, mutta matkakumppani Janne oli useasti heräillyt huoneemme poikkeuksellisen kovaäänisen ilmanvaihtojärjestelmän hurinaan. Aamumme alkoi kuitenkin heti vauhdikkaasti, sillä luvassa oli klo 9 tapaaminen KuruYogan edustajan Susanna Siitosen ja Hullun Poron hyvinvointipäällikön Sanna Törmin kanssa.

Heti tapaamisemme aluksi sovimme, että vaihdamme asumaan hotelliin, mikä olikin miellyttävä ja tulevia päiviä helpottanut ratkaisu. Samalla kävimme läpi tulevien päivien ohjelmaamme. Sanna ehdotti meille mahdollisuutta päästä tutustumaan joogan lisäksi myös muihin Hullun Poron hyvinvointipalveluihin. Tartuimme tietenkin mielellämme ehdotukseen, ja meille varattiin heti aamuksi kasvohoito Levin torin kupeessa sijaitsevaan Hullu Poro Relax Centerin toimipisteeseen ja vielä illaksi hieronta hotellissa sijaitsevaan toimipisteeseen. Hieman asia toki herätti meissä hilpeyttä, koska päivä, johon sisältyy kaksikin hemmottelutyyppistä hoitoa, ei kuulostanut kovin tyypilliseltä äijälomalta.

Mukava hyppy tuntemattomaan

Löysimme tiemme Levin torin Relax Centeriin hieman mutkan kautta. Olimme toki saaneet paikan osoitteen ja reittiohjeetkin, mutta koska Levin keskusta on yllättävän iso ja vilkas, haimme viime metrien ohjeet vielä erään hotellin vastaanottotiskiltä. Löysimme kuitenkin perille jo ennen sovittua aikaa.

Uskaltauduimme peremmälle.

Tyylikkäästi sisustetussa Relax Centerissä meille suositeltiin kasvohoitoa, joka virkistäisi ja suojaisi ihoa päivän laskua varten. Se kuulosti tietysti hyvältä ja järkevältä, koska edessä oli laskupäivä pakkassäässä. Muilta osin en oikein osannut odottaa hoidolta mitään erityistä, sillä aikaisemman elämäni varrella olin hoitanut kasvojani lähinnä vedellä ja joskus jopa saippualla. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi kasvohoito oli kaikilta osin mielenkiintoinen kokemus.

Virkistynyt smurffi

Noin 45 minuuttia kestänyt hoito oli miellyttävä ja virkistävä. Jo rauhallinen ympäristö, miellyttävä makuuasento ja hiljainen musiikki saivat olon hyvin rennoksi. Saattoipa olla, että hoitokokemus oli meidän lisäksemme uusi myös meitä hoitaneelle henkilökunnalle, sillä epäilemättä melko harvoin toimipisteen ovesta astuu samaan aikaan kasvohoitoa haluava bloggaajamieskaksikko.

Hoidon aikana iho sai osakseen niin puhdistuksen, kuorinnan kuin suojavoiteen levityksenikin. Missään vaiheessa hoito ei tuntunut epämiellyttävältä eikä ounastelemistani kihelmöinnistä tai kuumoituksesta ollut tietoakaan vaan jopa naamio naamalla makoileminen tuntui mukavalta. Vaikka olenkin nähnyt perheeni naispuolisilla jäsenillä kasvonaamioita, en uskaltautunut ottamaan itsestäni selfietä. Janne sen sijaan uskaltautui moiseen urotekoon ja vieläpä julkaisi kuvan omassa blogissaan, mistä hän ansaitsee suuren virtuaalisen hatunnoston. Itse tyydyin luomaan ulkonäöstäni mielikuvan sen pohjalta, että hoitajani mukaan näytimme ihan smurffeilta.

Matala kynnys

Kun nousin hoidon päätteeksi ylös, oli heti helppo huomata, että hoito oli tehnyt tehtävänsä. Iho tuntui pehmeältä ja hyvältä. Mikä tärkeintä, tuleva laskupäivä osoitti, että hoidolla oli myös luvattu suojaava vaikutus. En muista, että koskaan laskettelun jälkeen kasvojeni iho olisi tuntunut yhtä virkeältä. Mitään tyypillistä kuivumisen tai rasittumisen merkkejä ei näkynyt eikä tuntunut, vaan iho tuntui pikemminkin siltä kuin sitä olisi hierottu tunturituulen sijaan kosteusvoiteella.

Hyvän palvelun pariin oli mukava tulla.

Näiden kokemusteni pohjalta voin lämpimästi suositella vastaavaa hoitoa paitsi virkistäytymiseen ja ihonhoitoon myös jo pelkästään ihon suojaamiseen laskettelua varten. Levi Relax Centerissä kynnys hoitoon tulemiseen oli sitä paitsi hyvin helppo ylittää. Siitä pitivät huolen välitön ja ystävällinen palvelu, jota saimme koko käyntimme ajan. Hoidon jälkeisten tuoteneuvojen ja hyvien laskuhetkien toivotusten jälkeen oli mukava suunnata kohti tulevaa rinnepäivää.

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Levi I: Matka lumen ja joogan maahan*

Julkaistu: 25.12.2014

Lämmin ja lumeton joulukuu lienee viime vuoden tapaan aiheuttanut turhautumista monissa eteläsuomalaisissa laskettelun ystävissä. Muutamaa lyhyttä lastenrinnettä lukuun ottamatta kaikki hiihtokeskukset ovat olleet kiinni, eikä tilanne ole ennen viime päiviä näyttänyt kovin valoisalta edes sääennusteissa. Nyt joulun pyhinä tilanne onneksi muuttui kerralla ja niin lumi kuin pakkaset saapuivat pääkaupunkiseudullekin asti.

Sain onneksi jo ennen sään muutosta oivan tilaisuuden laskukuumeen taltuttamiseen, kun Lumipallo ja Levillä sijaitseva KuruYoga tarjosivat mahdollisuutta päästä viettämään muutamia päiviä Levillä laskettelun ja joogan parissa. Näistä harrasteista edellinen lienee itse kullekin lumipallolaisista varsin tuttu, mutta jälkimmäisen osalta hieraisin muutaman kerran silmiäni, kun luin ensimmäisen asiaa käsitelleen sähköpostin. Totta se kuitenkin oli: Levillä sijaitseva uusi KuruYoga-joogastudio halusi kutsua Lumipallon bloggaajia tutustumaan joogaan ja kartuttamaan kokemuksia joogan ja laskettelun yhteensopivuudesta.

Ajomatkasta tinkimättä

En ennestään ollut tutustunut joogaan millään lailla, mutta onneksi se ei ollut tarpeenkaan. Ajattelin siten heittäytyä ennakkoluulottomasti mukaan ja ilmoittauduin halukkaaksi Leville lähtijäksi. Melko pian ilmeni, että samoihin aikoihin samalle reissulle olisi lähdössä myös mondayskier-blogin Janne, joten päätimme lyöttäytyä kahden hengen joogaporukaksi ja lähteä Leville samalla kyydillä. Matkan ajorasitusten jakaminen ei osoittautunutkaan huonoksi ideaksi, sillä kotoani Espoosta Leville on matkaa yli 1 000 km ja Jannen kotoa Hyvinkäältä vain hieman vähemmän.

Tutkiskelin tietysti myös lentojen hintoja, sillä Levi sijaitsee mukavan lyhyellä etäisyydellä Kittilän lentokentältä, mutta mahdollisuus matkustaa huomattavasti huokeammin autokyydillä vei selvän voiton. Autoilua puolsi myös se, että meille järjestyi viiden päivän reissu, joten kahden matkustuspäivän lisäksi pääsimme viettämään Levillä kolme täyttä päivää.

Lunta kohti

Lähtöpäivän sää Espoossa ei ollut laskemisen kannalta kovin suuria odotuksia herättävä: maa oli täysin lumeton, ja taivas tarjosi vaihtelevan runsasta vesisadetta. Hyvinkäällä tilanne oli vielä lähes samanlainen, joskin maassa oli vielä muutaman senttimetrin verran edellisen lumisateen jäämiä. Sääennusteet olivat kuitenkin lupailleet lisää sadetta, mikä pohjoista kohti kuljettaessa tiesi myös tuoretta lunta.

Varsinaiselle matkalle pääsimme lähtemään Hyvinkäältä hieman klo 8.30:n jälkeen, joten toiveenamme oli päästä perille Leville noin 22:n aikaan illalla. Matka kulki reittiä Lahti–Jyväskylä–Oulu–Tornio–Kittilä–Levi, ja kokonaismatka oli hieman alle 1 000 km.

Vikkelästi valoisalla

Saatuamme laskuvälineet pakatuksi suuntasimme viipymättä kohti pohjoista. Lumesta ei teiden varsilla edelleenkään ollut juuri tietoa, ja vettäkin satoi vielä vuolaasti. Jossain Lahden takana vesisade kuitenkin muuttuu hiljalleen rännäksi ja sitten lumeksi. Lunta satoikin lähes Ouluun saakka. Pyrimme taittamaan alkumatkan nopeasti ja ilman pitkiä taukoja, jotta saisimme ajaa valoisassa niin pitkälle kuin mahdollista.

Uudet työkalut mukaan

Pääsimmekin ennen pimeyden laskeutumista lähes Ouluun asti, minkä jälkeen pidimme hyvin ansaitun pidemmän tauon. Persoonattomassa mutta toimivassa massaruokintapisteessä saimme tankatuksi sekä auton että matkustajat. Valinta oli myös sikäli onnistunut, että kyseisessä paikassa oli tuona päivän tarjolla ilmeisesti Suomen halvinta dieseliä: menovesi hintaan 1,234 oli iloinen yllätys pitkää matkaa tehneelle seurueellemme.

Tarinointia ja pieni harharetki

Pitkän matkan aikana on aina hyväksi, jos matkaa ei tarvitse tuppisuuna taittaa. Tätä ongelmaa meillä ei ollutkaan, vaikkemme olleetkaan toisillemme ennestään tuttuja. Jutunjuurta löytyi saman tien mistäpä muusta kuin laskettelusta. Koska olimme molemmat reissailleet laskettelun perässä niin Suomessa kuin varsinkin Alpeilla, jo matkakokemuksia vertaillessa ja ajatuksia vaihtaessa hurahti tunti jos toinenkin.

Näillä töin jatkoimme Ruotsin rajaa myötäillen kohti pohjoista. Ainoa pieni harha-askel matkallamme sattui, kun noudatin navigaattorin neuvoa ja käännyin pääreitiltä melko pienelle tielle. Muutaman kilometrin jälkeen ymmärsimme, että kyseinen reitti oli navigaattorin valinta lyhimmäksi reitiksi muttei varmasti nopein. Nopean neuvonpidon jälkeen teimmekin pikaisen u-käännöksen ja jatkoimme päätietä pitkin. Tätä päätöstämme tuskin jouduimme katumaan.

Ainoa poro: Hullu Poro

Vaikka pimeys oli laskeutunut jo tunteja aikaisemmin, pohjoista kohti ympäristö muuttui yhä kauniimmaksi. Lunta oli paljon enemmän kuin etelämpänä, ja tietä reunustivat kauniin tykkylumiset puut. Poroista emme sen sijaan nähneet teillä vilaustakaan, mikä ei tietenkään ollut huono asia. Paluumatkalla pääsimme nimittäin siitäkin näystä nauttimaan.

Melko tarkasti ennakkoarveluidemme mukaisesti näimme lopulta noin klo 22 Levin valot. Tuntui kieltämättä melko voitonriemuiselta nousta yli 14 tunnin ajomatkan päätteeksi autosta hotelli Hullun Poron pihassa. Jo pysäköintipaikalla kävi hyvin ilmi, ettei vielä ollut suinkaan vuoden ruuhkaisin aika, sillä meille löytyi pysäköintiruutu lähes hotellin pääoven vierestä.

Vihdoin perillä

Muutoksia suunnitelmiin

Hotellin vastaanotossa kävi ilmi, ettei meille ennakkotiedoista poikkeavasti olisikaan tarjolla mökkimajoitusta vaan tarkoituksena olisi, että majoittuisimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Hullun Poron hostelliin. Samalla sovimme seuraavaksi aamuksi hotellille tapaamisen niin KuruYogan edustajan kuin Hullun Poron hyvinvointipäällikön kanssa.

Levin keskustan kaupunkimaista ympäristöä

Majapaikan yllättävä vaihtuminen ei tässä vaiheessa juuri herättänyt ajatuksia. Ainakin itsestäni tuntui, että pitkän matkan päätteeksi saisin nukutuksi vaikka piikkimatolla. Lähdimme siis vielä muutaman kilometrin ajomatkalle kohti hostellia, jossa purimme pikaisesti tavaramme ja aloimme valmistautua tulevaan laskupäivään. Siitä tulikin mielenkiintoinen ja laskettelun ulkopuolisen toiminnan osalta varmasti hyvin erilainen kuin olimme etukäteen kuvitelleet. Näistä yllättävistä käänteistä kerron seuraavassa jutussani.

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Uusia tuulia Kauniaisissa – Talvistartti käynnisti kauden

Julkaistu: 13.12.2014

Viime syksynä kirjoitin yhdessä ensimmäisistä blogikirjoituksistani eräästä kiinteästi perheeni laskukauden alkuun liittyneestä tapahtumasta: GrIFK Alpinen hiihtokoulun ilmoittautumistilaisuudesta. Niille, jotka eivät juttuani lukeneet, kerrottakoon, ettei kyse ollut mistään pienimuotoisista kekkereitä vaan lähes koko illan vieneestä tilaisuudesta, jossa oli tarjolla muun muassa parin tunnin jonotus yhdessä noin tuhannen muun ihmisen kanssa. Suomen myöhäissyksylle tyypilliseen tapaan jonottajia vieläpä helli välillä rajuksikin yltynyt vesisade.

Vaikeista olosuhteista huolimatta tilaisuus eteni ilman suuria ongelmia. Jonottamisen ja väenpaljouden vastapainoksi tarjolla oli mukavaa jutustelua monien samanhenkisten ihmisten kanssa ja lähestyvän kauden mukanaan tuomaa tunnelmaa. Kaikki sadat halukkaat hiihtokoululaiset löysivät myös lopulta paikkansa jostakin monista hiihtokouluryhmistä. Myönteisistä puolista huolimatta alkoi kuitenkin käydä ilmi, että ilmoittautumistapaa olisi tarvetta päivittää, varsinkin jos seuran toiminta jatkaisi edelleen kasvuaan.

Napin painalluksia ja kaipuuta entiseen

Tietotekninen edistys rantautuikin Kauniaisiin tänä syksynä. Jo varhain syksyllä seura tiedotti, ettei edellisten vuosien kaltaista ilmoittautumistilaisuutta enää tänä vuonna järjestettäisi vaan ilmoittautuminen hoidettaisiin kokonaan sähköisesti. Uudistus vaati varmasti seurassa paljon työtä, mutta lopputulos oli sen arvoinen: koko ilmoittautumisrumba hoitui muutamalla napin painalluksella internetissä, siististi ja nopeasti lämpimissä sisätiloissa.

Olin kovin tyytyväinen kuultuani uudistuksesta. Hoidettuani helpon ilmoittautumisen kuitenkin tunsin, että jotain puuttui. Yhtäkkiä tajusin: kaipasin sittenkin takaisin vanhaan. Oman koneen ääressä ei päässyt juttelemaan tulevasta kaudesta muiden jonottajien kanssa, käymään kamapörssissä eikä syömään kahviossa pullaa, joka maistui siltä, että sen oli leiponut jonkun äiti.

Uusi nimi, vanhat kujeet

Ehkäpä seuran johdossa oli tultu samanlaisiin ajatuksiin, sillä joulukuun lähestyessä GrIFK Alpine ilmoitti järjestävänsä 10.12. Talvistartti-nimisen kaudenavaustilaisuuden tutussa paikassa Kasavuoren koulukeskuksessa. Ilmoituksen mukaan tarjolla olisi monia entisestä ilmoittautumistilaisuudesta tuttuja asioita. Tyytyväisenä merkitsin päivän kalenteriini. Samalle illalle osui myös Lumipallon blogiglögitilaisuus, joten lumettomasta ja pakkasettomasta säästä huolimatta tarjolla oli melkoinen alppihiihtopläjäys.

Tilaisuus järjestettiin vanhaan tapaan Kasavuoren koulun ruokalassa. Väkeä oli heti alusta alkaen paikalla ilahduttavan paljon, mistä kertoi myös pysäköintipaikan nopea täyttyminen. Tällä kertaa paikalla ei sen sijaan ollut ulkona kiemurtelevaa jonoa vaan kaikki halukkaat pääsivät saman tien siirtymään sisätiloihin.

Väkeä riitti. Vain tuttu jono puuttui.

Sisällä ruokalassa oli useita esittely- ja myyntipisteitä sekä laajalla valikoimallaan yllättänyt kamapörssi. Halukkailla oli myös vielä mahdollisuus ilmoittautua tuleville hiihtokoulukursseille, vaikka sähköinen ilmoittautuminen oli järjestäjien mukaan kerännyt jo lähes 700 tulevaa hiihtokoululaista. Lisäksi jo ilmoittautuneet hiihtokoululaiset saivat hakea infopisteestä tulevan kauden hiihtokoulukorttinsa.

Kamapörssi pullollaan kamaa…

…ja väkeä

Huokeita välineitä, hyviä neuvoja

Kovin kuhina tuntui käyvän kamapörssissä. Kasvuikäisille aktiiviharrastajille ja heidän vanhemmilleen kamapörssi onkin hyvin tervetullut mahdollisuus sekä päästä kasvun vuoksi nopeasti pieniksi jääneistä välineistä eroon että hankkia kohtuulliseen hintaan vähän käytettyjä ja laadukkaita välineitä. Uusien välineiden myynnistä ja välinehankintoja koskevasta neuvonnasta puolestaan vastasi muun muassa seuran yhteistyökumppani Mankkaan Suksihuolto, joka oli tuonut paikalle valikoiman monenlaisia tuotteita.

Esittelyssä niin kypäriä…

…kuin suksia ja muita välineitä

Myös seuran omaa väkeä oli päävalmentajasta lähtien runsaasti paikalla kertomassa niin hiihtokoulu- kuin valmennusasioista. Halukkailla olikin hyvä tilaisuus saada asiantuntevia neuvoja, koskivatpa kysymykset hiihtokoulua, valmennusta kuin seuran muuta toimintaa. Lisäksi yhteistyökumppanit esittelivät tuotteitaan ja kertoivat uusista kuvioistaan. Tulevalle kaudelle onkin tulossa mielenkiintoisia uudistuksia niin kilpailu- kuin välinepuolella.

Päävalmentaja Mikko Heiskanen ja kilparyhmien valmentajia. Vas. Kaisa Puttonen, Joonas Räsänen, Alexandra Niiranen, Ville Andersson, Peter Rosenlöf, Atte Penttinen ja Mikko Heiskanen.

Yhteistyökumppani kertomassa uusista kisakuvioista

Aineksia uudeksi perinteeksi?

Vietin Talvistartissa mukavan parituntisen, joka varmasti täytti sen pienimuotoisen nostalgiannälän, jonka sähköinen ilmoittautuminen oli saanut aikaan. Päällimmäinen ajatukseni tilaisuuden jälkeen oli, että viime vuosien ilmoittautumistilaisuuksien kaikki hyvät puolet oli onnistuttu Talvistartissa säilyttämään ja vain ikävin puoli eli jonottaminen oli jäänyt pois. Muutenkin tilaisuus oli mukava tapa tuoda yhteen niin seuran väkeä kuin hiihtokoululaisia vanhempineen ja muitakin alppihiihdosta kiinnostuneita. Toivottavasti tilaisuudesta muodostuu perinne. Paikalla olleen väkimäärän ja mukavan tunnelman pohjalta tilausta varmasti on.

Pakkasta ja lunta odotellessa

– Niko

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com