Levi III: Virkein kasvoin kohti rinteitä*

Ensimmäisen laskupäivämme aloittaneen kasvohoidon jälkeen pääsimme siirtymään rinteisiin siloisin poskin. Saamamme suojakerros ei tosin joutunut heti kovin kovaan testiin, sillä sää oli varsin lempeä: lämpötila oli vain hieman pakkasen puolella, eikä tuultakaan ollut nimeksikään. Pian kävi myös ilmi, ettei rinteissä ja hisseissä tarvitsisi ruuhkista kärsiä. Ensimmäisen nousumme eturinteille pääsimme aloittamaan miltei tyhjänä kulkeneella tuolihissillä. Ilmeisesti Levin runsaslukuiset englantilaiset ja muut ulkomaalaiset eivät olleet intoutuneet kokeilemaan laskutaitojaan tai heille oli järjestynyt jotain tärkeämpää menoa, kuten Joulupukin tapaaminen tai poroon tutustuminen.

Uusin suksin, suurin odotuksin

Osa Levin rinteistä odotti vielä avaamistaan, mutta käytännössä kaikki tärkeimmät rinteet olivat jo auki. Vuodenajan pimeys tietysti myös asetti omat haasteensa: valaisemattomille rinteille ei kaamoksen aikaan oikein ole asiaa edes päivän valoisimpina hetkinä. Onneksi lisävaloa toi runsas lumi. Etelä-Suomen lumettomiin oloihin tottuneelle valkeat rinteet ja puut olivat muutenkin lähes silmiä hiveleviä.

Lumi toi valoa pimeyteen.

Sattumalta niin minulla kuin Mondayskier-Jannella oli uudet, ensimmäistä käyttökertaansa odottaneet sukset. Pääsimme siten kerralla kokeilemaan niin meille ennestään tuntemattomia rinteitä kuin välineitäkin. Jo muutaman laskun jälkeen kehuimmekin kilvan uusia sivakoitamme. Erittäin hyvin toimivien suksien ja huippukuntoisten rinteiden yhdistelmä oli kovin nautinnollinen.

Komeisiin korkeuksiin

Melko pian siirryimme sinänsä mukavilta mutta hieman tasapaksuilta eturinteiltä kohti World Cup -alueen gondolihissiä. Mukavan gondolikyydin lisäksi meitä houkutteli päästä kokeilemaan Levin World Cup -rinteenäkin toimivaa mustaa rinnettä. Urheilullisen puolen lisäksi gondolin yläasema tarjoaa todella komeita maisemia: näkymät kymmenien kilometrien päähän joka suuntaan olivat lähes mykistävät. Muutkin olivat selvästi havainneet saman, sillä vähäisestä väkimäärästä suurin osa näytti tuijottelevan rinteiden sijasta taivaanrantaan.

Näkymiä World Cup -gondolin yläasemalta

World Cup -rinne oli erinomaisessa kunnossa ja tarjosi hyvää kyytiä. Jopa rinteen jyrkintä osuutta oli helppo ja mukava päästellä reilua vauhtia, kun jäisistä kohdista tai muhkuroista ei ollut tietoakaan. Laskimme moneen kertaan myös loivemman vaihtoehdon, jossa ennen rinteen jyrkimmän osuuden alkua käännytään oikealle kulkevaan siirtymärinteeseen. Rinne kulkee mukavan metsäistä reittiä ja tarjoaa hyvän vaihtoehdon leppoisammasta menosta nauttiville laskijoille. Korkeuseroa näillä rinteillä on noin 300 metriä.

Puiden katveeseen

Toinen suosikkipaikkamme olivat Snow Parkin alueen hissin numero 12 molemmin puolin kulkevat rinteet. Profiililtaan hyvät, urheilulliseen laskuun sopivat rinteet ovat myös mukavasti metsän siimeksessä ja siten suojassa pahimmilta tuulilta. Niissä ei myöskään tarvinnut tutustua lappilaiseen jonotuskulttuuriin. Joka laskun jälkeen pääsimme laskemaan suoraan hissiin, jossa hissin ala-aseman valvojalla oli joka kerta vieläpä aikaa vaihtaa kanssamme rauhassa muutama sana. Vastaavasta lienee ruuhkaisempina aikoina turha edes uneksia.

Lisäksi laskimme muutamaan kertaan Etelärinteillä sijaitsevan lempeän sinisen rinteen. Tällä uudella alueella laskijoita palveli erinomainen uusi tuolihissi. Alue lienee varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Leveä, helppo ja mukava rinne sekä mukava hissi ainakin ovat paras mahdollinen yhdistelmä perheen pienimpien kanssa laskeville tai vasta-alkajille.

Kahvitauon vietimme Tuikku-rinneravintolassa. Hienolla paikalla sijaitseva rinneravintola on kuulemamme mukaan hyvin suosittu, mutta nyt sielläkin oli kovin hiljaista. Saimme siis lämmikkeemme jonottamatta ja mahdollisuuden tarkastella rauhassa paikan sisustusta, jonka tyhjien pullojen rivistöt ja muu rekvisiitta kertoivat iloisesta ja varmasti näkemäämme riehakkaammasta rinne-elämästä.

Vilkkaampina aikoina jalkakin vipattaa Tuikussa.

Tietokonetyöntekijän taivas: lappilainen yrttiöljyhieronta

Laskupäivämme päätyttyä koitti hemmottelupäivämme toisen hemmotteluosuuden aika: meitä odotti hieronta Hullussa Porossa. Saimme valita kahdesta mielenkiintoisesta vaihtoehdosta: tarjolla olivat kuumakivihieronta ja lappilainen yrttiöljyhieronta. Itse valitsin jälkimmäisen, koska sitä kehuttiin lempeäksi ja rentouttavaksi.

Puheet hieronnan lempeydestä eivät jääneetkään pelkäksi puheeksi. Voin sanoa, että hieronta oli silkkaa nautintoa alusta loppuun. Aiemmat kokemukseni hieronnoista, joissa usein tuntui, että hierojan tarkoituksena oli irrottaa jäseneni repimällä, jäivät pian tämän kokemuksen varjoon. Hieronnassa käytettiin lämmitettyä öljyä, joka sisälsi katajaa, mesiangervoa ja siankärsämöä. Pikantin lisänsä antoi hieronnan aloittanut ja päättänyt lyhyt šamaanirummun soitto.

Jälleen huomasin, että paras osa kaikki raajat käsittäneessä hieronnassa oli käsien ja varsinkin kämmenten ja sormien hieronta, joka päivätyötä tietokoneen ääressä tekevälle tarjoaa mukavaa helpotusta ja rentoutusta. Hieronnan jälkeen oli helppo huomata, että näppäimistön näpyttely saa käsissä aikaan monenlaista kireyttä ja jännitystä, johon hieronta voi tarjota miellyttävää kevennystä.

Palvelu oli täälläkin ystävällistä ja välitöntä. Olen usein todennut, että miltei aina hyvin pienet asiat ratkaisevat, millainen kokonaiskuva palvelusta jää. Tällä kertaa kokonaisuuden kruunasi lyhyt mutta kiireetön jutustelu hieronnan jälkeen. Tunne siitä, ettei palveluntarjoajalla ole kiire saman tien syöksähtää seuraavan asiakkaan luo tai jonnekin muualle on nykyaikana aina mukava yllätys.  Hullussa Porossa tämä toteutui juuri eikä melkein.

Kotoisasti Messissä

Hieronnan jälkeen suuntasimme helpottamaan päivän mittaan yltynyttä nälkäämme Pizzeria Messiin. Meille jo tutuksi tulleen Hullu Poro Hostellin vieressä sijaitseva Messi oli kuulemamme mukaan etenkin henkilökunnan suosiossa. Tämä enteili tietysti hyvää, sillä paikalliset ravitsemisliikkeet tunteva henkilökunta ei tunnetusti viihdy ainakaan paikoissa, joissa ruoka on pahaa ja olut lämmintä.

Kyltti ohjaa henkilökunnan piilopaikkaan.

Satunnaiset matkailijan tuskin törmäävät melko syrjässä muista huvipaikoista sijaitsevaan Messiin kovin usein, mikä on hieman sääli, sillä kodikkaassa ja lämminhenkisessä Messissä varmasti olisi mukava viettää iltaa isommallakin kaveriporukalla. Ruoan ja juoman lisäksi tarjolla oli mahdollisuus biljardin pelaamiseen ja dartsiin. Itse kuitenkin keskityimme vain mahojemme täyttämiseen pizzalla. Edullisissa, reilun kokoisissa pizzoissa ei ollut moittimista, varsinkaan valkosipulinystävän näkökulmasta. Valkosipulia näet oli pizzoihin lisätty sellainen määrä, että hieman arvuuttelimme, oliko sen tarkoitus olla mauste vai täyte.

Syömisen jälkeen palasimme hotelliin, eikä unta tänäkään iltana tarvinnut juuri houkutella. Hyvä lepo olikin tarpeen, sillä seuraavana päivänä oli luvassa paitsi lisää laskemista myös yksi matkamme kohokohdista ja päätarkoituksista: tutustuminen KuruYogan uuteen joogastudioon ja joogan maailmaan. Näistä kokemuksistamme kerron seuraavassa kirjoituksessani.

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com