Toisen laskupäivämme aamu Levillä käynnistyi asianmukaisesti runsaalla aamiaisella. Jo pian tulomme jälkeen olimme havainneet, että hotellin muista vieraista valtaosa oli brittejä, ja se tietysti näkyi myös aamiaispöydän valikoimissa. Tuttujen karjalanpiirakoiden ja puurojen sijaan tarjolla oli myös saarivaltakunnan asukkien suosimia paistettuja makkaroita, papuja tomaattikastikkeessa, pekonia ja muuta suomalaiseen makuun varsin raskasta evästä. Itse suosin kevyempiä vaihtoehtoja mutta seurasin sekä kiinnostuneena että lievästi kauhistuneena, kuinka naapuripöydän britit pikkulapsista vanhuksiin siirtelivät valtavia papumääriä suihinsa.

Rauhallisesti liikkeelle

Koska olimme edellisenä päivänä huomanneet, että tähän vuodenaikaan parhaat laskuhetket tuntuivat olevan iltapäivisin, otimme aamun rennosti ja lähdimme rinteisiin vasta noin klo 11. Päätöstämme varmasti edisti myös se, että aamu oli varsin sumuinen ja tuulinen ja pakkanenkin oli kiristynyt. Mukava yllätys sen sijaan oli, että yöllä oli satanut uutta lunta ja lumisade jatkui edelleen päivän mittaan.

Levin keskusta tummansinisen taivaan alla

Päädyimme pian jälleen World Cup -alueelle, jonka olimme havainneet meille mieluisimmaksi laskualueeksi. Rinteet olivat edelleen erinomaisessa kunnossa, epäilemättä hyvin vähäisen laskijamäärän ansiosta. Taivaalta tipahdelleeseen höyhenenkevyeen lumeen sai vielä iltapäivällä monin paikoin piirrellä omia jälkiään.

Kahviloita ja kaunista taivasta

Tutussa Tuikussa vietetyn ensimmäisen kahvitauon lisäksi kävimme iltapäivällä vielä lämmittämässä luitamme Café Tanja -nimisessä kahvilassa, joka – kuten arvata saattaa – oli koristeltu monin Tanja Poutiaisen urasta kertovin kuvin ja esinein. Muilta osin Café Tanja ei juuri eronnut tyypillisistä turistien suosimista tehokkaista mutta kovasti toisiaan muistuttavista laskettelukeskusten kahviloista.

Lyhyen lämmittelyn jälkeen jatkoimme laskemista vielä pari tuntia. Iltapäivän laskut olivatkin jälleen päivän hienoimmat, koska sää oli seljennyt ja upea öinen taivas ja rinteiden kirkkaat valot loivat hienon yhdistelmän lumiseen maisemaan. Kellon lähestyessä viittä oli kuitenkin aika lopettaa onnistunut laskupäivä ja siirtyä kohti matkamme ehkä odotetuinta ja mielenkiintoisinta osuutta: vierailua KuruYogan studiolle joogatunnin merkeissä.

Kengittä Kuruun

Olimme onneksi saaneet hyvät ja selkeät ohjeet tunnille valmistautumiseen. Riitti, että toimme paikalle itsemme, kevyet liikuntavaatteet ja juomapullon. Kaikki muu oli luvassa talon puolesta. Matkaakaan ei ollut liikaa taitettavaksi, sillä KuruYogan studio sijaitsi hotelli Hullun Poron yhteydessä olevassa rakennuksessa.

Sovittuun kellonaikaan astuimme sisään studion ovesta ja riisuimme kenkämme, sillä varsinaisissa studion tiloissa liikutaan aina ilman kenkiä. Vaatteiden vaihdon jälkeen menimme modernisti sisustetun studion vastaanottotiskille, jossa ohjaajamme Ida otti meidät ystävällisesti vastaan. Ennen tunnin alkua ehdimme vielä hieman katsella studion tiloja ja hakea tarvitut joogamatot ja pyyhkeet.

Mukava vastaanotto KuruYogan vastaanotossa

Lämpimästi rennoksi

Ensimmäinen joogatuntimme oli Yin-joogaa, joten pääsin aloittamaan joogaurani melko lempeällä vaihtoehdolla. Ensimmäiset tuntemukset myös joogasaliin siirtymisen jälkeen olivat miellyttävät: sali oli lämmitetty 32 °C:n lämpöiseksi, mikä ei pakkasessa vietetyn päivän jälkeen tuntunut lainkaan hullummalta. Saatuamme joogamattomme ja pyyhkeemme levitetyiksi siirryimme itse asiaan ja aloitimme tunnin.

Joogasaliin tuotettiin koneellisesti niin lämpöä kuin kosteuttakin.

Jälkeen päin olin tyytyväinen, että joko hyvän onnen tai KuruYogan edustajien viisauden ansiosta ensimmäinen tuntimme oli juuri Yin-joogaa, koska se toimi hyvänä tutustuttajana joogan maailmaan. Tunti sisälsi pitkiä ja rauhallisia venytyksiä, jotka oli ohjaajan ohjeiden perusteella helppo omaksua. Kaikkiaan tunnin aikana tehtiin vain noin kymmenkunta asanaa eli joogaliikettä, mistä voi päätellä, ettei kyse ollut mistään pikavenytyksistä

Horjumista ja hyvää oloa

Osa asanoista tuntui yllättävän helpoilta, osa taas paikoitellen hyvin haastavilta. Tunteeni vaihtelivatkin tunnin aikana hyvästä ja rentouttavasta olosta pienoiseen epätoivoon siitä, miten ihmeessä onnistuisin pitämään yllä sellaisen tasapainon, että voisin kaatumisen välttämisen sijasta keskittyä rentouttavaan venymiseen. Onneksi liikkeiden helpottamiseen saattoi käyttää myös salissa tarjolla olleita joogatiiliä: parinkymmen senttimetrin kokoisia tukia, jotka osoittautuivat monissa liikkeissä hyvin hyödyllisiksi. Ohjaajamme kehottikin meitä käyttämään niitä aina, kun se vain tuntui meistä tarpeelliselta.

Muutamista vaikeista hetkistä huolimatta Yin-jooga ei pettänyt odotuksia. Niin tunnin aikana kuin sen jälkeenkin tunsin oloni parhaimmillaan todella hyväksi. Lämpö, rauhallinen musiikki ja keskittyminen vain omaan kehoon veivät ajatukset mukavasti pois kaikesta muusta kuin juuri silloisesta hetkestä.

Tunnin jälkeen mietin – tietysti – myös sitä, miten jooga ja laskettelu sopivat yhteen ja mahdollisesti hyödyttävät toisiaan. Vastaus oli kovin helppo, sillä lajien myönteinen yhteys on kiistaton. Aina hyödyllisen venyttelyn lisäksi jooga takuulla kehittää tasapainoa, mistä on laskettelusta suurta hyötyä. Väheksyä ei myöskään sovi sitä, että jooga on hieno ja eksoottinen tapa rentoutua laskupäivän jälkeen ja samalla kehittää lihaskuntoa.

Rentoina rentoon tunnelmaan

Niin ruumiiltamme kuin mieliltämme virkistyneinä palasimme hetkeksi hotelliin, minkä jälkeen olikin aika tutustua Levin ravintolatarjontaan. Koska joogaan ei sovi mennä täysin vatsoin, olimme muutenkin jo sopivan nälkäisiä. Nopean googlailun jälkeen valitsimme illallispaikaksi Ristorante Rennan, joka sijaitsee aivan Levin keskustassa.

Hyvin ansaittu ruokahetki täytti niin vatsat kuin odotukset.

Punatiiliseinäinen, ruudullisin pöytäliinoin sisustettu kodikas Renna osoittautui heti mukavaksi paikaksi. Väkeä oli paikalla vielä varsin vähän, ja saimme heti mukavan ja välittömän vastaanoton. Ruoassakaan ei ollut moitteen sijaa. Päinvastoin, etenkin alkupalaksi nauttimamme valkosipulileipä maistui erinomaiselta. Jo kesken syömisen päätimmekin palata Rennaan myös seuraavana iltana, koska tilaamamme pastan lisäksi myös naapuripöytään kannetut pizzat näyttivät ja tuoksuivat herkullisilta.

Pakoton kierros

Koska ilta oli vielä nuori, halusimme edes yhtenä iltana tehdä myös pienimuotoisen baarikierroksen. Aloitimme kierroksemme Oliver’s Corner -nimisestä irlantilaispubista. Melko täynnä ollut pubi oli mukava illanviettopaikka. Asian olivat selvästi havainneet myös britit, sillä heitä tuntui olevan valtaosa asiakkaista. Epäilemättä he saattoivat tuntea olonsa kotoisaksi tumman oluen, biljardin ja dartsin parissa napapiirin takanakin Edes Valioliigaa ei Oliver’s Cornerissa päässyt pakoon, vaan kuningaslajia oli tarjolla useista televisioista.

Pala vihreää saarta napapiirin pohjoispuolella

Yksien lasillisten jälkeen päätimme katsastaa myös legendaarisen Pub Hölmölän, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä. Melko pian havaitsimme kuitenkin tehneemme virheen, sillä Hölmölässä ei ollut juuri ketään. Suosittu paikka selvästi vielä odotteli varsinaisen sesongin alkua ja juhlimishaluista kansaa. Jätimmekin toistaiseksi Hölmölän hölmömmille ja suuntasimme takaisin Oliver’s Corneriin.

Tunnettu hölmöilypaikka

Unen voitto

Reilusti ennen puoltayötä hotellin sänky ja uni alkoivat jo houkutella yhä enemmän, vaikka ilo pubin muun asiakaskunnan joukossa rupesi olemaan ylimmillään. Pitkän laskupäivän, joogan, syömisen ja iltaelämään tutustumisen uuvuttamina suuntasimme siten takaisin hotellillemme, jossa unta ei taaskaan juuri tarvinnut houkutella. Lepo olikin tarpeen, sillä seuraavasta päivästä oli myös luvassa  tapahtumantäyteinen. Paitsi lasketteluun aioimme tutustua myös toiseen joogatuntiin, astetta Yin-joogaa raskaampaan Hot-joogaan. Tästä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com