Lännen lumille IV: Vilkasta menoa Järvsöbackenissa*

Julkaistu: 24.2.2015

Kahden mukavan Hasselassa vietetyn päivän jälkeen oli aika lähteä kohti matkamme toista kohdetta: Järvsöbackenia. Yö oli taas ollut lumisateinen, ja aamulla saimme etsiä auton tuoreen lumikerroksen alta. Säätiedotuskin lupaili lumisateen jatkuvan vielä useita päiviä, joten tiedossa oli, ettei lumipulaa ollut luvassa tulevinakaan päivinä. Ennen lähtöä kävimme vielä aamiaisella ja luovutimme mökin avaimet.

Matkaa Hasselasta Järvsöhön on 79 km, joten kovin paljon kallista laskuaikaa emme joutuneet autossa viettämään.  Reitti kulki pienehköjä teitä pitkin lumisten maalaismaisemien. Suuria taajamia ei matkan varrella juuri ollut, lukuun ottamatta Ljusdalia, jossa oli enemmän kauppoja ja palveluita.

Lumisateinen matka ja lämmin vastaanotto

Matkaan kului noin puolitoista tuntia, koska lumisade hidasti hieman matkantekoa. Navigaattori kuitenkin löysi helposti perille Järvsöhön, joka oli vilkkaan tuntuinen pikkupaikkakunta. Huomasi helposti, että oli lauantai, koska liikkeellä oli paljon hiihtokansaa suksibokseineen. Aivan kylän kupeessa sijaitsevan Järvsöbackenin laskettelukeskuksen pysäköintipaikkakin oli melkein täynnä, mutta löysimme paikan läheltä pohjoisrinteiden ala-asemaa. Suuntasimme keskuksen suurehkoon päärakennukseen, jossa sijaitsevat suksivuokraamo, ravintola, välinemyymälä ja infopiste. Sopimuksen mukaan tapasimme infopisteessä Järvsöbackenin omistajaperheeseen kuuluvan Peter Augustsonin, joka otti meidät ystävällisesti vastaan ja luovutti meille kahden päivän hissiliput. Samalla hän kertoi rinteistä ja antoi hyviä suosituksia parhaista laskupaikoista.

Järvsöbackenin päärakennus tarjoaa niin ravintola- kuin muitakin palveluita.

Hyväkuntoisia rinteitä ja uusia mukavia ravintolayllätyksiä

Ehdimme muutamaksi tunniksi rinteisiin, joissa oli melko paljon väkeä ja vielä enemmän lumisadetta. Ehdimme mukavasti tutustua alueen rinnetarjontaan ja myös käväistä lounaalla rinneravintolassa, jossa oli paljon varsinkin lapsiperheitä. Ruotsalaiseen tapaan Järvsöbackeninkin ravintolaruoka oli hyvää ruokaa ja terveellistä: pelkän pikaruoan sijasta tarjolla oli muun muassa keittoja ja pinaattilasagnea.

Sää jatkui vielä lumisateisena.

Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa, ja ehdimme käydä pikaisesti läpi koko laskualueen, joka jakautui pohjois- ja etelärinteisiin. Nautimme kovasti laskemisesta, vaikka lumisade ja sumu peittivätkin näkyvyyttä siinä määrin, että huipulta avautuvia maisemia sai toistaiseksi vain arvailla. Erityisen hyvin viihdyimme tuolihissien läheisyydessä sijaitsevissa rinteissä, joissa oli valittavana niin helppo sininen kuin vaativampia punaisia ja mustia rinteitä. Melko runsaasta väkimäärästä huolimatta hissijonoja ei juuri ollut, ja mukavan ja uudehkon tuolihissin kyytiin pääsi korkeintaan pari minuutin jonotuksella.

Mukavassa tuolihississä kelpasi matkustaa.

Pieni perhe ison perheen mökissä

Muutaman tunnin laskemisen jälkeen kävimme hakemassa meille varatun mökin avaimen Järvsön juna-asemalla sijaitsevasta Turistbyrosta. Ajomatka käyttöömme annetulle mökille ei päätä huimannut: iloksemme huomasimme, että mökki sijaitsi aivan etelärinteiden ja eläinpuisto Järvzoon naapurissa.

Hauskan näköisessä mökissä riitti sekä valoa että tilaa.

Mökkimme oli ilmeisesti tarkoitettu 6–8 hengelle, joten meille oli ruhtinaallisesti tilaa. Avarassa mökissä oli myös muun muassa takka ja puulämmitteinen sauna, jota tosin emme ajan puutteen vuoksi valitettavasti jaksaneet lämmittää. Mukavuuksiin kuuluivat myös muun muassa langaton internetyhteys, uusi televisio ja pienelle lapsella aina mukavin yllätys: mahdollisuus nukkua ylävuoteessa.

Lepäillen kohti tulevaa päivää

Kotiuduttuamme lähdimme käymään ruokakaupassa Järvsön kylässä, jonne oli mökiltämme matkaa vain kilometrin verran. Kylässä on paitsi hyvin varustettu ruokakauppa myös paljon muita palveluita, kuten ravintoloita. Illan vietimme rennosti mökissä ruokaa laitellen ja lepäillen. Lepo olikin tarpeen, sillä seuraavana päivänä luvassa oli paljon laskemista ja perusteellisempaa tutustumista Järvsöbackenin koko rinnetarjontaan.

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai Visit Swedeniltä ja Järvsöbackenilta veloituksetta matkat, hissiliput, majoituksen ja oheispalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lännen lumille III: Koko perheen Hassela*

Julkaistu: 16.2.2015

Aamun valjetessa sää oli selkeytynyt. Koska yöllä oli satanut vielä hieman lisää lunta, olosuhteet hyvälle laskupäivälle olivat ihanteelliset. Jopa aurinko vilahteli puotapilvien lomasta. Ennen rinteisiin lähtöä kävimme vielä runsaalla aamiaisella hotellissa. Käynti olikin elämys, sillä aamiainen oli valehtelemassa paras, jonka olemme rinnehotelleissa syöneet. Valikoima ei tosin ollut kovin laaja eikä sisältänyt mitään ihmeellisyyksiä, mutta kaikki ainekset olivat tuoreita ja todella herkullisia.

Aamiaispöydän raikkaita antimia

Mukavasti tarjontaa

Täysin vatsoin lähdimme tutustumaan Hasselan rinnetarjontaan, josta edellisenä päivänä olimme saaneet vasta pintaraapaisun. Laskettavaa riittikin mukavasti, sillä tarjolla on kaikkiaan 15 rinnettä ja 8 hissiä ja korkeuseroa on mukavat 310 metriä. Hisseistä 4 on ankkurihissejä, 3 sompahissejä ja 1 taikamatto. Hotelli, mökkikylät ja asuntovaunualue sijaitsevat aivan hissien ala-asemien tuntumassa, joten rinteisiin pääsy hoituu hyvin kätevästi. Lähin ruokakauppa tosin sijaitsee noin 10 minuutin ajomatkan päässä Hasselan kylässä.

Aurinkokin pilkahteli

Laskimme läpi kaikki Hasselan avoinna olleet rinteet. Hasselan hyvä puoli on se, että kaikki rinteet ovat mukavasti samalla alueella ja samoilta hisseiltä pääsee niin mukavan jyrkkiin punaisiin kuin erittäin helppoihin sinisiin ja siirtymärinteisiin. Korkeuseronsa puolesta Hassela pärjää hyvin Suomen Lapin kohteille, ja huipulta avautuvat hienot erämaamaisemat. Rinteiden profiili on myös hyvä, eikä tylsiä osuuksia juuri ole.

Hyväkuntoiset ja ruuhkattomat rinteet houkuttelivat.

Lapset kunniavieraina

Aloittelijat on Hasselassa otettu mukavasti huomioon, sillä tarjolla on helpoilla sompahisseillä varustettuja leveitä loivia rinteitä. Rinteet ovat myös hyvin metsän suojassa, joten tuuli ei ole haitaksi. Isoin kohderyhmä ovat kuitenkin lapsiperheet, mikä näkyy kaikessa. Vieraiden käytössä on muun muassa mukavia sisätiloja omien eväiden syöntiin ja lämmittelyyn. Asiat on muutenkin tehty lapsiperheille helpoksi. Pienen paikan etuna myös se, että kaikki on lähellä: alle sadan metrin säteellä pysäköintipaikasta voi hoitaa niin hissilippujen oston, välineiden vuokrauksen kuin ruokailunkin.

Oma sisäänkäynti pienimmille

Jälleen mukava ruokayllätys

Lounaan nautimme Ski Loungessa. Sportlunchiksi kutsutulla lounaalla oli tarjolla muutamia ruokalajeja noutopöydästä. Nakit ja ranskanperunat loistivat täälläkin poissaolollaan, ja niiden tilalla oli muun muassa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla höystettyä pastaa. Puhuimmekin monta kertaa, että Ruotsissa ollaan laskettelukeskusten ruokakulttuurissa monta askelta Suomea edellä. Kevyen lounaan jälkeen laskukin tuntui heti mukavalta, eikä ruoan päälle tehnyt mieli lähteä mökkiin ähkystä toipumaan.

Mäkeen piti päästä koko iltapäiväksikin.

Intoa riitti

Rinteissä oli lounaan jälkeenkin hyvin vähän väkeä, koska viikonlopun viettäjät olivat vasta tulossa. Saimme siten nauttia hyväkuntoisista rinteistä sulkemisaikaan asti. Pidempäänkin olisimme viihtyneet ja mielessä kävi, ettei muutama tunti valaistuissa iltarinteissä olisi ollut pahitteeksi, jos mahdollisuus siihen olisi ollut tarjolla. Hissijonottoman päivän aikana saimme tosin muutenkin kerätyksi mukavan määrän rinnekilometrejä.

Illalla perheen pienimmän mieli paloi tietysti vielä takaisin kylpylään. Tällä kertaa väkeä oli kylpylässä paljon edellisiltaa enemmän. Näkyi selvästi, että viikonlopun viettäjät olivat saapuneet. Viikonlopputunnelmaa lisäsivät kaiuttimista raikuva musiikki ja lasten nauru ja kiljunta. Altaisiin sopi kuitenkin mukavasti sekaan, ja jopa suositussa porealtaassa tehtiin ystävällisesti tilaa pienimmille uimareille.

Hyvät muistot

Pian uinnin jälkeen oli jo aika lähteä mökkiin nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli edessä lähtö kohti seuraavaa kohdetta. Hieman haikein mielin jätimme Hasselan. Muutaman päivän lisää olisimme mieluusti viettäneet niin mukavien rinteiden kuin muun toiminnan parissa.

Kokemustemme mukaan Hassela on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Koska Tukholmasta on helppo ajomatka perille, Hasselassa käynti on helposti yhdistettävissä myös esimerkiksi laivareissuun. Suomessa Helsingistä joutuisi vastaavasti ajamaan yli kaksi kertaa pidemmän matkan päästäkseen vastaavan tasoiseen tason paikkaan. Mukava ilmapiiri, perheystävällisyys ja ystävällinen palvelu ovat myös valtteja, jotka tekevät Hasselasta varteenotettavan vaihtoehdon etenkin perhematkailijoille.

 

Lämmittelypaikat ja muut palvelut sijaitsevat aivan rinteiden kupeessa.

Hasselan plussia ja miinuksia:

+ hyvä korkeusero

+ lumivarmuus, tuulettomuus

+ hyvinhoidetut, mielenkiintoiset rinteet

+ hieno paikka lapsiperheen lasketteluun ja lomanviettoon

+ hyvä palvelu

 

– ei tuolihissejä

– eksperteille melko vähän laskettavaa

 

Seuraavassa kirjoituksessa kerron kokemuksistamme toisesta lähiseudun keskuksesta: Järvsöbackenista.

– Niko

 

*Kirjoittaja perheineen sai Visit Swedeniltä ja Hassela Ski Resortilta veloituksetta matkat, hissiliput, majoituksen ja oheispalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lännen lumille II: Puuteria ja pulikointia Hasselassa*

Julkaistu: 12.2.2015

Sakenevasta lumipyrystä huolimatta löysimme helposti perille Hasselaan, mistä kuuluu kiitos selkeille opasteille, jotka eivät jättäneet erehtymisen varaa. Aivan rinteiden alapuolella sijaitsevan hotellin pysäköintipaikkakin oli mukavan tyhjä, joten emme saaneet pakkoliikuntaa lumessa tarpomisesta. Hotellin aulassa tapasimme Hasselan markkinoinnista ja myynnistä vastaavan Anneli Öströmin, joka jakoi meille kaiken tarvittavan tiedon niin majoituksesta, rinteistä, ruokailuista kuin oheistoiminnasta. Jälleen tuli esiin ruotsalainen tapa: asiat hoidetaan todella täsmällisesti, ja jos jotain kysyy, asian on yleensä jo hoidettu.

Hotellin päärakennus lumisateen tauottua

Innokkaasti lumipyryn sekaan

Meille järjestyi mökki muutaman sadan metrin päästä hotellista. Mökissä oli kaikki tarvittavat mukavuudet, ja kotoisaa tunnelmaa loivat muun muassa suomalaiset Iittalan astiat. Emme kuitenkaan ehtineet kauan ihmetellä ruotsalaista mökkikylää tai suomalaisia mukeja, koska meillä oli mahdollisuus ehtiä vielä pariksi tunniksi rinteisiin.

 

Mökki sijaitsi mukavan lähellä rinteitä.

Pikaisen tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimme laskuvarusteinemme kohti läheisten hissien ala-asemaa. Samoihin aikoihin lunta alkoi sataa yhä rajummin, ja saimmekin paikoitellen kahlata paksussa tuoreessa lumessa. Väkeä ala-asemalla ei ollut juuri lainkaan. Ilmeisesti sakea lumipyry oli pelästyttänyt muut laskijat, tai he olivat jo siirtyneet illanviettoon.

Jatkuva lumisade toi rinteisiin paljon uutta lunta.

Pikaisia puuterikokemuksia

Helpon ja jonottamatta hoituneen ankkurihissikyydin jälkeen pääsimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa Hasselan rinteitä. Ylhäältä avautuvia hienoja maisemia ei vielä toistaiseksi näkynyt. Rinteissä taas oli houkutteleva paksu kerros tuoretta lunta. Leveiden suksien omistajana laskukokemus lähes koskemattomassa lumessa oli mukava, ja muukin perhe selvisi onnellisesti alas. Muutaman laskun jälkeen oli kuitenkin jo aika palata mökkiin, koska rinteet sulkeutuivat klo 16. Tämä ensimmäisen päivän laskettelu toimikin lähinnä nopeana sisäänajona tulevia päiviä varten.

Rinteissä ei juuri tarvinnut muita väistellä.

Kylpylän lämpöön

Vaikka ensimmäisen Hassela-päivämme laskut jäivät vielä lyhyiksi, ohjelma ei suinkaan ollut ohitse. Siitä pitivät huolen käynti hotellissa sijaitsevassa kylpylässä ja Hasselan tarjoama illallinen. Koska kylpeminen täysin vatsoin ei ole kovin järkevä saati mukava vaihtoehto, lykkäsimme illallista myöhemmäksi ja aloitimme kylpylästä.

Hotellin yhteydessä sijaitsevaan kylpylään pääsee vapaasti hissilipulla. Välillä hyiseksikin  äityneessä ulkoilmassa vietettyjen tuntien jälkeen jo kylpylän ilman lämpötila tuntui mukavalta. Myöhemmin asia osoittautui vielä miellyttävämmäksi: harva asia tuntuu yhtä ikävältä kuin hytistä lastenaltaan reunalla ja hoputtaa uimisesta innostunutta lasta siirtymään johonkin lämpimämpään paikkaan. Hasselan kylpylässä tämän ongelman kanssa ei ollut tarvetta painia.

Kylpylässä on kaikki tavalliset ja tarpeelliset mukavuudet: saunat, uima-allas, poreallas, rentoutumishuoneita, baari, solarium jne. Mukavan lisän taas toivat esimerkiksi uima-altaassa olevat suuret vesilelut, jotka käyttöasteestaan päätellen olivat suuresti lasten mieleen. Viihdyimme kylpylässä pari tuntia. Perheemme pienin tosin olisi varmasti viihtynyt paikalla pidempäänkin, mutta lupasimme palata takaisin seuraavana päivänä.

Kulinaarinen yllätys

Pian kylpylässä käynnin jälkeen siirryimme illalliselle hotellissa sijaitsevaan ravintola Ski Loungeen. Viihtyisä ja tunnelmallinen Ski Lounge olikin mukava paikka rentoutua pitkän päivän päätteeksi. Hotellin vastaanoton tavoin ystävällinen palvelu oli ravintolassakin heti vastassa. Sisustukseltaan paikka oli myös hyvin miellyttävä, eikä toiminnassa ollut massaruokinnan tai ketjuravintolan tylsyyden häivääkään. Jos rinteissä väkeä ei ollut nimeksikään, ravintolassa sitä oli huomattavasi enemmän. Paikalla oli monia erilaisia seurueita lapsiperheistä aikuisryhmiin, ja puheensorina ja nauru täyttivät tilan.

Meille tarjotun kahden ruokalajien illallisen alkuruoka sisälsi peuraa ja kantarelleja. Kaunis ja erittäin maukas annos oli hieno yllätys. Osasimme odottaa, että ruoka olisi hyvää, mutta Ski Loungen tarjonta oli paljon lähempänä fine diningia kuin tavanomaista maukasta ravintolaruokaa. Pääruokakaan ei joutunut alkuruokaan nähden kalpenemaan: ilmakuivattuun kinkkuun käärityn ruijanpallaksen, valkoviinikastikkeen ja parsan yhdistelmä oli suussa sulava. Tästä olivat kanakorit kaukana! Tyttärellemme järjestyi vielä jälkiruoaksi maukkaita lettuja, asianmukaisesti hillolla ja kermavaahdolla koristeltuina.

Kohti tulevaa päivää

Pitkä matkustaminen, laskettelu, kylpeminen ja syöminen alkoivat jo illallisen loppuvaiheessa painaa yhden jos toisenkin perheenjäsenemme silmiä siinä määrin, että päätimme seuraavaksi siirtyä pikaisesti unten maille, ettemme olisi ihan ravintolapöytään kuukahtaneet. Toiveenamme oli myös päästä heti aamulla tutustumaan kunnollisesti ja rauhassa Hasselan rinnetarjontaan, joka jo pikaisen tutustumisen jälkeen oli vaikuttanut lupaavalta. Näistä ja muista kokemuksistamme Hasselassa kerron seuraavassa kirjoituksessani.

– Niko

 

*Kirjoittaja perheineen sai Visit Swedeniltä ja Hassela Ski Resortilta veloituksetta matkat, hissiliput, majoituksen ja oheispalveluita.

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Lännen lumille I: Kohti Ruotsin perhekohteita*

Julkaistu: 06.2.2015

Viime kevään mukavan Åren-matkan jälkiseuraamuksena sain tänäkin vuonna Visit Swedenin kautta mahdollisuuden tutustua länsinaapurimme Ruotsin laskettelukeskustarjontaan. Tällä kertaa matkan tarkoitus ja ohjelma olivat kuitenkin hieman erilaiset: matkustimme koko perheen voimin tarkoituksenamme vierailla ruotsalaisissa perhekohteissa Hassela Ski Resortissa ja Järvsöbackenissa. Aikaa lystiin oli varattu pitkän viikonlopun verran.

Aiemmin monta kertaa Åressa käyneenä oli mielenkiintoista päästä katsomaan muitakin ruotsalaiskohteita. Perhematkailijoita houkuttelevat Hassela ja Järvsöbacken eivät olleet minulle entuudestaan kovin tuttuja, mutta saamieni tietojen perusteella odotukset olivat korkealla. Uskalsin odottaa lumivarmoja, koko perheelle sopivia rinteitä ja mukavaa tunnelmaa, enkä joutunut pettymään.

Ruuhkatta matkaan

Aloitimme matkamme varhain arkisena torstaiaamuna. Suurin osa Ruotsiin laskettelutarkoituksessa matkustavista matkustanee meren yli laivalla ja omalla autolla, mutta meille oli tarjolla lentämisen ylellisyyttä, mikä toki oli myös ajankäytön kannalta loistava asia. Aikainen lähtö mahdollisti sen, että pääsimme jo samana päivänä niin rinteisiin kuin muun ajanvietteen pariin.

Viime vuosien lentokettäkokemukset mielessämme lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentälle hyvissä ajoin. Kentällä meitä kuitenkin kohtasivat oudot näyt: niin lähtöhalli kuin turvatarkastuskin olivat lähes tyhjänä. Saimme siis kaikessa rauhassa kävellä suoraan lähtöselvitystiskin kautta kansainväliselle puolelle, mikä antoi myös mahdollisuuden rauhalliseen aamiaisen nauttimiseen.

Lähtöä odotellessa riitti aikaa lukemiseenkin.

Puuttuvia osia ja pikaista kahvittelua

Lentokentän tavoin myös lentokoneessa oli yllättävän tyhjää. Lähtömme kuitenkin viivästyi vajaan tunnin, koska kävi ilmi, että koneeseen piti asentaa jotain uusia, lentämisen kannalta tärkeitä osia. Tieto asiasta nostatti koneessa melkoista kuhinaa, ja mietimmekin, että taisimme olla koko koneen ainoat matkustajat, jolla ei ollut kiire jatkolennolle jonnekin päin maailmaa.

Huoltotoimien jälkeen pääsimme mukavasti ilmaan, ja lentomatka sujui joutuisasti. Tukholmaan lentäessä ei muutenkaan ehdi tylsistyä. Jos kaukokohteisiin lentäessä ongelmana on, että joutuu tuijottamaan toisten valitsemia elokuvia tai lukemaan lentoyhtiön aikakauslehden läpi kahdeksan kertaa, Tukholmaan lentäessä kohtaa päinvastaisen positiivisen ongelman: kahvikupin ehtii hädin tuskin juoda tyhjäksi, kun se jo tullaan laskeutumisen lähestyessä viemään pois.

Vuokraamo vailla muodollisuuksia

Arlandan lentokentällä Tukholmassa oli hieman vilkkaampi meno, mutta kaikki sujui nopeasti ja matkatavaramme pyörivät jo hihnalla odottamassa, kun ehdimme niitä hakemaan. Toisin kuin monilla muilla lentokentillä autovuokraamot eivät Arlandassa sijaitse terminaalien yhteydessä vaan erillisellä alueella, jonne matkustetaan bussilla. Ratkaisu onkin hyvä, koska se vähentänee ruuhkia melkoisesti. Paikalle pääseminenkään ei ole turhan vaivalloista, sillä terminaalien, pysäköintialueiden ja autovuokraamoalueen välillä sukkuloi busseja alle kymmenen minuutin välein.

Lyhyen bussimatkan jälkeen saimme autovuokraamosta meitä odottaneen auton, jälleen ilman minkäänlaista jonotusta. Münchenin lentokentän saksalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneena odotin, että vuokraustilanteeseen olisi kuulunut enemmänkin muodollisuuksia, mutta Arlandassa homma hoitui vähintään puolet nopeammin. Pian ajokortin näyttämisen jälkeen pääsimme etsimään autoamme, joka osoittautui tilavaksi farmari-Avensikseksi.

Joutuisasti läpi tihkusateen

Navigaattorin mukaan Arlandasta Gävleborgin läänissä sijaitsevaan Hasselaan oli matkaa 330 kilometriä. Koska tiestä suurin osa on mukavaa moottoritietä, ajoaika perille on vain kolmisen tuntia. Jo tässä vaiheessa ajattelinkin hieman kateellisena, että Tukholman seudun asukeilla on korkeuseroltaan varsin vaikuttavia laskupaikkoja noin puolet lähempänä kuin esimerkiksi helsinkiläisillä.

Matka moottoritietä pitkin eteni vähäisen liikenteen ja 110 km/h:n nopeusrajoitusten ansiosta leppoisasti ja joutuisasti, joskin taivas oli pilvien peitossa ja tasainen tihkusade kasteli tuulilasia. Tie Hasselaa kohti kulkee lähes perille asti rannikkoa myötäillen. Maisemillaan Tukholman pohjoispuolen seutu ei juuri pääse kehumaan, mutta matkan varrella on muun muassa tunnettu Uppsalan kaupunki, joka on vierailemisen arvoinen, jos historia ja kulttuuri kiinnostavat. Etelä-Suomen tavoin lunta ei paljon maassa ollut, vaan paikoin tien varsilla näkyi jopa nurmikkoa.

Pyttipannun voimalla perille

Matkan varrella iskeneen nälän taltutimme Hakkegård-nimisessä tienvarsiravintolassa. Ruotsissa kun olimme, valitsimme ruoaksi pyttipannua. Tienvarsipaikaksi ruoka oli yllättävän hyvää, ja pääasia oli, että kaikki hoitui ripeästi, sillä mieli paloi jo Hasselan suuntaan.

Ruotsalaista tienvarsiarkkitehtuuria: Hakkegård

Noin 40 km ennen Hasselaa käännyimme pois päätieltä. Samalla vesisade alkoi vaihtua tiheäksi lumisateeksi, mikä tietysti lupasi hyvää. Muutenkin ympärillä alkoi yhtäkkiä näkyä paljon enemmän lunta, joten Hasselan lupauksille lumivarmuudesta näytti olevan katetta. Maastokin muuttui mäkisemmäksi, ja melko pian esiin ilmestyi vaikuttava vaara, jonka arvasimme olevan Hasselan hiihtokeskus.

– Niko

*Kirjoittaja perheineen sai Visit Swedeniltä, Hassela Ski Resortilta ja Järvsöbackenilta veloituksetta matkat, hissiliput, majoituksen ja oheispalveluita.

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com

Levi V: Hot or not?

Julkaistu: 02.2.2015

Aloitimme viimeisen laskupäivämme Levillä nukkumalla tavallista pidempään. Hitaan heräämisen ja rauhallisen aamiaisen jälkeen pääsimme rinteisiin noin klo 11:n jälkeen. Lähtöhalujamme vähensi myös sää, joka oli vielä edellistäkin päivää tuulisempi. Oli jopa lähellä, että gondoli olisi suljettu liian kovan tuulen vuoksi. Niin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Lisäksi rinteitä peitti kova sumu ja taivaalta tipahteli tasaisesti lunta.

Levi näytti sumuisetkin puolensa.

 

Viimasta takkatulen lämpöön

Laskimme pääosin eturinteillä, jossa olot olivat parhaimmat. Ensimmäistä kertaa reissumme aikana kylmyys kuitenkin vaivasi sen verran, että tavallista tiheämmät tauot tulivat tarpeeseen. Niiden viettämiseen tarjosi onneksi mukavan mahdollisuuden rinneravintola Horizont. Muiden, hieman kliinisen tuntuisten taukopaikkojen vastapainoksi Horizontissa oli aitoa tunnelmaa. Jo hirsiseinät ja takkatuli loivat mukavat puitteet pidempäänkin istuskeluun.

Välillä pakenimme Horizontin lämpöön.

Viimeiseen asti

Säästä huolimatta rinteissä oli hieman enemmän väkeä kuin edellisinä päivinä. Suureen karnevaalitunnelmaan ja hissijonoissa kärvistelyyn oli kuitenkin vielä paljon matkaa: pisin näkemämme hissijono taisi olla 8 hengen mittainen. Väen vähyyden ansiosta rinteetkin pysyivät edelleen huippukunnossa, joten jatkoimme laskemista klo 16:een asti, kunnes alkoi jo olla aika palata hotellille valmistautumaan Hot-joogaan.

Vesikin virtasi

Koska joogaamaan ei parane lähteä täysin mahoin, emme syöneet rinnepäivän jälkeen mitään vaan lykkäsimme illallista joogan jälkeiseen aikaan. Päätöksemme osoittautuikin oikeaksi, sillä Hot-jooga oli varsin rankka kokemus. Jo joogasalin lämpötila, 38 °C, oli omiaan viemään mehut keski-ikäistyvästä laskijasta. Kuumuuden vaikutuksen huomasi myös veden kulutuksesta: vesipulloa sai täytellä tiheään. Laskin juoneeni puolitoistatuntisen joogatunnin aikana noin pari litraa vettä, eikä muiden tunnille osallistuneiden juomatahti näyttänyt sen harvemmalta.

Kehoa säästämättä

Itse tunti oli rankkuudestaan huolimatta antoisa ja mielenkiintoinen. Jos edellisen päivän Yin-jooga oli ollut rentouttava ja palauttava, nyt ei pahemmin palauteltu: liikkeitä oli enemmän ja ne olivat paljon vaativampia voimankäytön puolesta. Tunnin aikana käytiin läpi koko keho, ja liikkeiden tarkoituksena on parantaa niin lihasvoimaa kuin hapenottokykyä. Se olikin helppo havaita, sillä niin lihakset kuin hengitys olivat paikoitellen kovalla koetuksella.

Jotkut osaavat, toiset eivät. Ida näyttää mallia.

Puolentoista tunnin hikoilun välkeen olo oli väsynyt mutta samalla yllättävän hyvä. Kahden joogakerran kokemusten perusteella voinkin sanoa, että liikunnan lisäksi jooga tarjoaa jotain sellaista hyvää oloa, jota en oikein ole muista liikuntamuodoista löytänyt. Olipa syy joogan satojen vuosien historian varrella hioutuneessa kokonaisuudessa tai jossakin muussa, mieleen jäi ajatus, että samanlaisen tunteen haluaisin kokea myös tulevaisuudessa.

Palkintopizzaa ja hienoa palvelua

Pitkän syömättömyyden ja reilun liikunnan jälkeen päätimme palkita itsemme jälleen pizzalla tutussa paikassa, Ristorante Rennassa, jossa naapuripöytiin kannetut pizzat olivat jo edellisenä iltana herättäneet kiinnostuksemme. Paikalle päästyämme saimme myös havaita, ettemme olleen ainoat Rennan pizzoista kiinnostuneet vaan väkeä oli paikalla lähes täysi salillinen.

Ruuhkan vuoksi saimme odotella pizzojamme varsin kauan, mutta odotus palkittiin. Rennan pizzat eivät olleet mitään tusinalättyjä vaan hyvistä raaka-aineista koottuja ja erittäin maukkaita. Samaa voi sanoa pahimpaan nälkäämme alkupalaksi kiskomistamme valkosipuolileivistä. Oli myös mukava havaita, että ilmeisestä kiireestä huolimatta Rennan henkilökunta jaksoi koko ajan olla hymyilevää ja ystävällistä, vailla teennäisyyden hiventäkään. Vastaavaa soisi näkevän muuallakin.

Aamun virkut

Koska meitä odotti seuraavana päivänä pitkä ajomatka, päätimme mennä aikaisin nukkumaan. Molemmilla meistä oli myös työkiireitä odottamassa heti maanantaiaamuna, joten halusimme lähteä niin aikaisin, että ehtisimme kotiin ennen myöhäisiltaa. Laitoimme siis kellon herättämään jo ennen aamuviittä.

Aamulla könysimme joogan ja laskettelun jäykistämin jäsenin ylös ja lähdimme sovitusti liikkeelle tasan viideltä. Muut hotellivieraat eivät selvästi olleet samanlaisin ajatuksin liikkeellä, eikä käytävillä joutunut väkeä väistelemään. Lähes ainoa elämän merkki oli eräs taksista noussut seurue, joka selvästi vielä vietti iltaa siinä missä me vietimme aamua.

Luonto tuli lähelle

Matka pitkin öistä Lappia sujui mukavasti ja joutuisasti. Kohtasimme tosin erään luonnon tarjoaman hidasteen: eräällä suoralla pimeästä auton valokeiloihin ilmestyi kaksi poroa, jotka jäivät seistä töröttämään aivan keskelle tietä. Onneksi ehdimme tehdä rajun mutta hallitun jarrutuksen, eikä yhteentörmäyksestä ollut pelkoa. Sen verran lähellä tilanne kuitenkin oli, että mietimme jonkin aikaa, miksi kyseiset vaatimet suorastaan vaatimalla vaativat päästä tekemään tuttavuutta puskurien ja konepellin kanssa.

Kotiin halki Suomen

Myöhemmin päivän valjetessa keli muuttui vaikeammaksi: lunta satoi, eikä näkyvyydessäkään ollut hurraamista. Ajoimme kuitenkin monen tunnin pätkiä ilman pitkiä taukoja. Ensimmäisen pidemmän tauon pidimme vasta Jyväskylässä, ja pääsimme lopulta onnellisesti kotiin noin 14 tunnin ajon jälkeen.

Kaikkiaan vierailu Levillä oli monella tapaa hieno kokemus. Jo ajomatkan puolesta reissu tuntui eksoottiselta, sillä en ollut koskaan aiemmin matkustanut autolla vastaavaa matkaa yhdellä kertaa. Mukavia kokemuksia karttui myös niin hienoista rinteistä kuin ensimmäisistä  joogakokemuksista. Pidempäänkin olisimme varmasti viihtyneet. Sen takasivat Levin laaja rinnetarjonta ja mittavat oheispalvelut.

Kiitos vielä Lumipallolle, KuruYogalle ja Hullulle Porolle matkan mahdollistamisesta ja Mondayskierille mukavasta matkaseurasta!

– Niko

*Kirjoittaja sai KuruYogalta ja Hullulta Porolta veloituksetta majoituksen, hissiliput ja hyvinvointi- ja liikuntapalveluita.

 

Lumipesu Facebookissa: https://www.facebook.com/lumipesu

Lumipesu Twitterissä: https://twitter.com/Lumipesu

Yhteydenotot: lumipesu@luukku.com