Rinteisiin kiinni jäänyt..

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni joten……..hurahdin rinteisiin ja lasketteluun tämän talven aikana pitkän tauon jälkeen, alla vähän tarinaa menneestä talvesta.

”Aloitin” laskettelemisen uudelleen (16-17 vuoden tauko) 24.1.2015 Porvoon Kokonniemestä.
Ystäväni oli muutaman kerran kysellyt olisinko kiinnostunut lähtemään laskettelemaan, olin hieman skeptinen kun viimeinen kerta oli keväällä 1998 tai 1999 Lahdessa Messilän todella loskaisilla rinteillä, kokemus ei jättänyt kuin mustan muiston hissijonon eteen loskan sekaan kaatumisesta, villapaidassa joka sitten roikkui polvissa loppupäivän.

Lopulta tammikuussa sitten lähdimme ystäväni kanssa Porvoon Kokonniemeen laskettelemaan. Aamulla Helsingissä oli muutama aste pakkasta, eli sopiva keli lähteä rinteeseen, mukava jännitys oli lähtiessä mitä tästäkin seuraa, edellisestä kerrasta kun oli aikaa vierähtänyt.
Porvoon Kokonniemeen päästyämme oli välineiden vuokraus edessä, hissilippujen osto ja sitten rinteeseen, ystäväni on kokenut laskija joten minun jännitys oli aivan tapissa kun Kokonniemen huipulle päästiin, katsoin kun hän lähti rinnettä alas niin helpon näköisesti, minun ei auttanut kuin perässä mennä, ensin laskimme loivempaa etelän puoleista rinnettä, aluksi menin ”auraten” mutta muutaman laskun jälkeen laskeminen meni jotenkin putkeen, kun siirryimme keskimmäiseen jyrkempään rinteeseen olin aivan myyty, edes muutamat voltit eivät mieltäni häirinnyt, loppupäivä meni laskettelun hurmoksessa.
Lyhyt juomatauko pidettiin, yhteensä neljätuntia laskettiin ”vielä ehtii, vielä ehtii”, se oli aivan täydellistä, tästä ensimmäisestä reissusta erittäin suuri kiitos ystävälleni, tulen olemaan sinulle aina kiitollinen tästä reissusta 🙂

Sipoo Talma Ski
Olin Porvoon reissun jälkeen ihan myyty, viikon päästä olimme ”taas” ystäväni kanssa laskettemassa tällä kertaa Sipoon Talmassa. Rinteet vähän lyhyet, mutta minulle ne tuntuivat ihan riittäviltä, vuokrasukset olivat todella hyvät, ja palvelukin Talmassa ihan ok. Keli oli vähän plussan puolella joten rinteissä oli jonkin verran loskaa ja se tuntui minulle olevan myrkkyä en oikein osannut (lue osaa) siinä laskea joten parit pakolliset voltit ja hissisäädöt piti ottaa, kolme tuntia laskimme ja ”nälkä” laskemiseen vaan lisääntyi. Ystäväni ihmetteli miten voit laskea noin hyvin (hyvin sä vedät) kun et ole vuosikymmeneen laskenut, minä ajattelin että kyllä tässä enemmän tuurilla mennään………tosin kehuminen tuntuu aina mukavalta, pelkäsin vain että itseluottamukseni nousee liiaksi ja alan itse liikaa ajattelemaan et ”mähän osaan” ja siitähän ei aina hyvää seuraa.

Tässä vaiheessa aloin ensimmäisen kerran miettiä mitäs nuo suksipaketit maksaa…..eikös ”keväällä” saa halvemmalla, katseltuani tein päätöksen (olivat ”kalliita”) että en osta vielä mennään tämä kausi vuokravälineillä ja katson keväämällä sitten uudelleen, niin miten sitten kävikään….

Lahti Messilä
Seuraavan laskettelu reissun tein työkaverin kanssa Lahden Messilään helmikuun loppupuolella, keli oli todella talvinen aamulla Helsingistä lähtiessä, +2 ja vettä satoi, kun polte rinteeseen on kova niin sinne ON mentävä.
Messilässä vuokrauksen kanssa oli vähän sählinkiä, itse otin vääränkokoiset monot ja vuokraamo sääti sukset niin että toinen mono ei mennyt ollenkaan siteeseen, no korjaamalla niistä selvittiin, sukset eivät olleet hyvät, tuntuivat ihmeellisiltä, palvelu oli ihan ok, vähän kiireen oloista kun tulimme, lähtiessä palvelu oli jo paljon rennompaa eli normimeininki.
Rinteet olivat ihan ok aluksi, mutta illalla alkoi olemaan todella paljon sohjoa ja sehän on minulle myrkkyä, en oikein millään osannut laskea siinä ja parit voltit piti ottaa. Ensimmäisen kerran lasketellessa säihkähdin kunnolla, kaaduin kovasta vauhdista kun väistin toista laskijaa (rinteiden välissä) ajauduin rinteen reunaan ja sukset ”löysivät” jotain ja sitten mentiin pajukkoon volttien kera, onneksi mitään ei mennyt rikki itseltä ja välineetkin säilyivät ehjänä, harmi vain kun kukaan ei nähnyt ”hyviä” voltteja.
Kuusituntia työkaverin kanssa laskettiin, välillä vesi, räntä- ja lumisatessa, viisaasti pidimme vain yhden tauon ja taas laskettiin ”vielä ehtii, vielä ehtii”, rinteestä kun autolle pääsi tajusi että muutama lasku liikaa tuli laskettua, energiat oli aivan loppu ja vielä piti ajaa kotiin yli 100km, aika hiljaista oli autossa ja uni meinasi tulla pariin kertaan.

Nyt kun oli ”jo” kolme reissua tehtynä ja olimme ystäväni kanssa puhuneet että olisi mukava lähteä muutamaksi päiväksi laskettelemaan ”vähän pidemmälle”, ja minun polte laskemiseen niin kova, joten pakkohan minun oli omat välineet ostaa ja tietenkin budjetti ylittyi moninkertaisesti, työkaverin kanssa lähdimme katselemaan paketteja (olin katsellut  paketteja jo yhden sunnuntaipäivän netin ihmeellisestä maailmasta ja lukenut itseni ominaisuuksista ihan sekaisin) Mankkaan Suksihuollosta tuli sitten sukset ja monot hankittua, loistavat ovat sukset ja monot, laskija ei vaan vielä niin loistelias.

Sappee
Kun ne omat välineet oli sitten ostettu, pitihän uusia suksia heti lähteä testaamaan, ystäväni ei päässyt lähtemään joten lähdin yksin Sappeelle laskemaan. Helsingistä ajaa Sappeelle noin kaksi ja puolituntia. Olin päättänyt että yritän tehdä tänä keväänä jokaisen laskettelu reissun uuteen paikkaan. Katsoin aamulla kartasta vain missä Sappee on, en huomannut että on olemassa myös Sappeen niminen paikkakunta hieman Sappeen keskuksen etelä-puolella ja en tietenkään ottanut karttaa/navigaattoria mukaan, kuka nyt sellaista tarvitsee, eksyin aika hyvin mutta lopulta Sappeelle (iltapäivällä) löysin.
Sappee on ihan mukava paikka, rinteet vähän lyhyet mutta muuten hyvät, kelistä johtuen rinteissä oli aika paljon sohjoa ja ne tavaksi tulleet voltit piti muutaman kerran ottaa. Viisi tuntia tuli laskettua, Sappeen ravintola/kahvila oli tosi hieno ja palvelu parasta tähän saakka, ei jonoa lippupisteessä, eikä hisseissä, ja Sappeella voi maksaa hissilipun sporttipassilla.

Nilsiä Tahko
Päätimme ystäväni kanssa lähteä muutamaksi päiväksi Tahkolle, varasimme mökin viikolle 10. Sateisena maaliskuun tiistaiaamuna starttasimme lumettomasta Helsingistä kohti Tahkoa, noin viiden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Tahkolle, noudimme avaimet ja menimme katsastamaan mökin, olimme varanneet mökin perjantai iltana, molemmilla oli vähän epäselvää mitä olimme varanneet.
Mökki oli ”vähän” budjetti mökki, edullinen ja ihan ok, mutta muutamalla ominaisuudella varustettu, kun saunan laittoi päälle niin mökin lämmitys katkesi (kun sitä ihmettelimme niin siitähän oli ihan lappu mökissä), takka puski n. tunnin jälkeen savua ihan kunnolla sisälle joka ilta vaikka teimme mitä, uunin ollessa päällä liesi ei toiminut mutta meitä eivät nuo haitanneet, laskettelemaan oli tultu ei mökissä loikoilemaan.

Illalla kävimme vähän kävellen katselemassa paikkoja ja rinteitä, kun katselin rinteitä siitä jäältä käsin ajattelin mihin minä olen lähtenyt, huippu oli pilvien peitossa ja laskijat näyttivät niin pieniltä kun ne tulivat rinnettä alas, en kehdannut sanoa ystävälleni mitään, vähän kyllä rupesi puntti tutisemaan, olin ollut neljä kertaa rinteessä nyt olin täällä ja rinteet näyttivät ihan kauheilta, katselimme myös minkälaisia ruokapaikkoja olisi tarjolla jos kävisi joku ilta ravintolassa syömässä, ajattelimme myös yhtenä aamuna käydä hotellilla syömässä kunnon aamiaisen.

Aamulla kun herättiin ei kummallekkaan tullut mieleen hotelli aamiainen, aamupalaa tehdessä kokoajan vahdimme ikkunasta milloin hissit aukeavat. Aamupalan jälkeen kiireesti hissilipun ostoon, ja rinteeseen. Tahkollakin voi maksaa hissilipun sporttipassilla.

Aluksi laskettiin Syöksyrinnettä se oli tosi mukavan tuntuinen ja siinä on tuolihissi. Pikkuhiljaa siirryimme rinteissä Pohjoiseen päin ja molemmat ihastuimme Hallelujah rinteeseen sitä laskettiin kotvan aikaa, kunnes tuli sitten vedettyä Hallelujah rinteen ensimmäisessä mustassa ne ”odotetut” kunnon voltit, rinteessä oli sohjoa ja suksi otti ”kiinni”, se oli ihan omaa kokemattomuutta ja sitten mentiin, irronnut suksi löi tosi kovaa oikeeseen jalkaan, onneksi selvittiin ”henkisillä” vaurioilla, heti uudestaan samaan rinteeseen laskemaan peikko pois, vähän aikaa ”pelotti” se meni kuitenkin ohi kun vähän rauhoitti laskemista.
Kävimme myös katsastamassa Länsirinteet mutta ne ei meitä oikein kiinnostanut, joten palasimme laskemaan Panorama ja Hallelujah rinteitä, rinteissä oli pari mukavaa jyrkkää osuutta ja tuolihissi, päivän lopuksi palasimme kohti Syöksyrinnettä, jossa sitten laskettiin päivän loppuun.
Sää oli ensimmäisenä päivänä haastava, ylhäällä satoi lunta/räntää ja alhaalla vettä, ylhäältä ei nähnyt alas ja rinteet oli tosi sohjoiset, tästä syystä emme uskaltautuneet vielä laskemaan Musta-Pekka rinnettä vaan päätimme jättää sen seuraavaan päivään.

Toinen päivä alkoi samoin kun ensimmäinen, aamupalan jälkeen kiireesti rinteeseen, (ei edes puhuttu hotelli aamiaisesta) Syöksyrinteestä taas aloitettiin, lopulta uskaltauduimme laskemaan Musta-Pekka rinteen ja siihen molemmat ihastuimme joten melkein kokopäivä laskettiin näitä kahta rinnettä, välillä kävimme laskemassa Panorama ja Hallelujah rinteitä, keli oli hieman parempi kuin edellisenä päivänä, sohjoakin oli vähemmän.
Iltapäivällä kun olimme menossa tauolle, ystäväni huomasi Head suksien edustajan Tahko Special rinteen alaosassa,(samaan aikaan Tahkolla on nuorten pujottelukisat) ystävälläni on hieman vanhemmat sukset, joten ystäväni kyseli saisiko uusia suksia kokeilla, ystäväni sai kokeiltavaksi sukset jotka olivat ”uusinta uutta”, ja sukset olivat tosi kevyet, edustaja katsoi sitten minun suksia ja sanoi ”sulle annan noi kilpasukset ”?! Sukseni näköjään antavat väärän kuvan laskijan tasosta, ystäväni nauroi hississä ”sä oot kuudetta kertaa laskemassa ja nyt jo kilpasukset jalassa onko kehitys nyt vähän liian nopeaa”, molemmat testi sukset olivat tosi hyvät, yhdet voltit niilläkin piti ottaa kun suksi meni ”pujottelu” kepin väärältä puolelta.
Päivän päätteeksi ystäväni vei suksensa huoltoon, uusien suksien kokeilu oli vakuuttanut ystäväni että hänen ”vanhat” sukset pitää todellakin huoltaa, SkiMac Tirol Tahko lupasi huoltaa sukset seuraavaan aamuun klo 9.00 mennessä ja vielä tosi edullisesti, hienoa palvelua. Minulle tarttui mukaan samaisesta paikasta laskettelulasit.
Kokopäivä meni rinteessä, pari taukoa pidettiin, illalla olimme aivan poikki, ravintolaan syömään emme jaksaneet lähteä, laitoimme saunan päälle ja nautimme mukavan päivän illasta takassa makkaraa paistamalla.

Lähtöpäivänä luovutimme mökin heti aamusta ja heti rinteeseen, yöllä oli ollut pakkasta n. kolme astetta joten heti aamusta rinteet olivat ”täydellisessä” kunnossa, ennen pakollista lähtöä ehdimme kolme tuntia laskea, laskimme hurmoksessa Musta-Pekka ja Syöksyrinnettä, se oli aivan täydellistä joka loppui aivan liian aikaisin ja taas jäi entistä isompi polte rinteeseen.
Reissu Tahkolle oli ihan täydellinen, rinteet hienot, palvelut hyvät, edes mökin ns. ominaisuudet eivät lainkaan pilanneet reissua, Tahkolle menen todellakin uudelleen.

Lumettomaan Helsinkiin kun saavuimme, täydellisen loman jälkeinen  ”masennus” iski heti, aloitin uuden reissun suunnittelemisen heti illalla.

Hankasalmi, Häkärinteet
Hankasalmen Häkärinteille suuntautui seuraava reissu 14.3.2015. Aamulla seitsemän jälkeen lähtö Helsingistä, n. kolme tuntia ajamista ja olin perillä. Ystäväni ei päässyt mukaan joten reissussa oltiin yksin. Härärinteillä on käytössä Snowcard eli Keycard ei heillä toimi. Sporttipassilla maksaminen Häkärinteillä käy.

Yö pakkaset olivat tulleet joten rinteet olivat tosi hienossa kunnossa, aamulla oli pakkasta n. 5 astetta, rinteet pehmenivät hieman päivän aikana, sohjoa ei kuitenkaan tullut kovin paljoa, ensimmäisen kerran sain laskea kokopäivän rinteissä missä ei ollut juurikaan sohjoa ja aurinko paistoi kokopäivän pilvettömältä taivaalta, aivan täydellistä.
Rinteet olivat ihan ok, Jyrkkää ja Kumparerinnettä tuli pääasiallisesti laskettua, Päärinne oli myös mukavan tuntuinen, hisseille ei juurikaan tarvinnut jonotella, loppupäivästä vähän harjoittelin hyppyreitä, aluksi se hirvitti, kun alun pakollisten volttien jälkeen alkoi saada onnistumisia se oli tosi hienoa, isoimpiin ”kumpuihin” en uskaltanut mennä.
Taas oli hieno päivä rinteessä ja palvelu Häkärinteillä oli todella hyvää ehdottomasti parasta tähän saakka, päivä oli niin hieno vaikka oli pitkä kotimatka Helsinkiin ei juurikaan väsyttänyt ajaa kolmea tuntia.

Jämsä Himos
Yö pakkaset jatkuivat edelleen joten viikolla alkoi poltella, rinteeseen pitää viikonloppuna päästä. Himos oli seuraava kohde, lähdimme työkaverin kanssa Himokselle la 21.3.2015 aamulla. Helsingistä ajaa noin 2,5h Himokselle.

Himoksella oli paljon väkeä kun sinne saavuimme, jouduimme jonottamaan hissilippu jonossa varmaan n. puolituntia, jos haluat maksaa esim. sporttipassilla niin se pitää tehdä ennakkolatauksena, olisin itse maksanut ky. tuotteella mutta se ei nyt sitten onnistunut.
Kävimme lipun oston jälkeen vähän katselemassa missä voisimme päivällä syödä ja päätimme samalla ottaa välipalaa Länsirinteiden Rinneravintolassa. Ruokapaikka jäi päättämättä, sovimme katsotaan sitten missä ollaan kun nälkä tulee.
Varusteita vaihtaessa työkaverini huomasi että hänen kypärä unohtui kotiin, kypärä piti sitten hakea vuokraamosta. Harmi kun kypärä unohtui, meidän oli tarkoitus kuvata vähän videolle, nyt se ei onnistunut kun kameran kiinnitys oli Helsinkiin jääneessä kypärässä ja minun kypärään emme saaneet kiinnikkeen liimaa pitämään, täytyi tyytyä yhteen käsivaralta kuvaukseen Pohjoisrinteestä.
Meillä meni varmaan Himokselle saapumisesta rinteeseen pääsyyn yli puolitoista tuntia kaiken sähläämisen kanssa, rinteeseen kuitenkin päästiin ja rinteet oli hienossa kunnossa.
Länsirinteet oli tosi hienossa kunnossa ei lainkaan sohjoa ja jäätä tosi vähän, ainoa miinus oli erittäin kova tuuli, rinteiden alaosassa meinasi vauhtiloppua kesken, aloitimme Keskimaa ja ABC-rinteestä. Pohjoisrinteet oli myös hienossa kunnossa, Jussin jyrkkä oli vähän jäässä (musta osuus) mutta ei pahasti ja vaikka aamulla oli tosi kova ruuhka niin hissijonoja ei kuitenkaan ollut käytännössä lainkaan.

Pohjoisrinteiden rinneravintolassa pidettiin tauko, vähän myöhässä tosin, keittobuffet oli juuri loppunut, tarjonta ihmetyttää minua lähes kaikissa rinneravintoloissa missä olen käynyt tarjonta käsittää poikkeuksetta vain jotain pientä makeaa munkkeja, kakkuja, viinereitä, leivoksia jne. todella harvoin mitään suolaista tarjolla, no tällä kertaa olisi ollut kun olisimme olleet ”hereillä”.
Iltapäivästä siirryimme takaisin Länsirinteisiin, uskaltauduimme lopulta MC-rinne Mukkeliin, rinne näytti aamulla tosi pahalta, mutta ei ollutkaan niin paha miltä näytti, loppuilta laskettiin Mukkeli ja Hiskin rinnettä, seitsemään saakka laskettiin, kaikki meni hyvin, lähes kaikki rinteet laskettiin ja ehjänä säilyttiin, lopuksi käytiin syömässä Länsirinteiden rinneravintolassa, ruoka oli hyvää ja palvelu Himoksella oli ihan ok, akkurihisseissä olisi saanut olla enemmän henkilökuntaa, mutta se on pikkujuttu.
Ensimmäinen laskettelupäivä minulla, kun en ottanut pakollisia voltteja missään rinteessä eli jotain kehitystä on siis tapahtunut.

Kuvat otettu halvan puhelimen halvalla kameralla, kuten kuvista näkee, yritetään parantaa….

Nyt ei muuta kuin odotellaan seuraavaa reissua, siihen on enää neljä yötä. Lappi otetaan suunnaksi, Salla osoitteeksi. Tarkoitus olisi olla 3 päivää Sallassa ja yksi päivä käyttää Pyhällä laskemiseen.

Yöpakkasia ja auringon paistetta kaikille