Vapaalaskun hienoimmista asioista on, kun pääsee laskemaan luonnon upeissa paikoissa. Paikoista joissa ei ole ketään muita ja maisemat ovat päätä huimaavia.  Tällaisiin paikkoihin ei kuitenkaan usein pääse hissillä suoraan, vaan nämä paikat ovat melkein aina pienen hikoilun takana.

Aina ei tarvitse kuitenkaan paljoa hikoilla, jos tietää mihin menee.

Teimme muutama päivä sitten reissun Engelbergin Fürenalpille. Sinne mennään laakson perältä pienellä hissillä, jonka ala-asemalle pääsee bussilla numero 2. Fürenalpin yläasemalla laitoimme skinit suksien pohjiin ja lähdimme kohti korkeuksia.

Skinit pohjiin ja menoksi!

 Hetken skinnattuamme iso pilvi tuli suoraan päällemme. Tämän jälkeen näkyvyys katosi melkein kokonaan. Eteenpäin suunnistaminen oli haastavaa ja mietin kyllä etten pääse laskemaan alas näin sumussa. Näkyvyys oli ehkä metrin ja lumen muotoja ei näkynyt ollenkaan. Suunnittelimme, että jos sinkki ei hellitä laskemme samoja jälkiä alas mitä tulimme ylös.

Henri-Aleksi suunnistaa huipulle edeltä ja me tullaan Oltsun kanssa sinkissä perässä. Eipä juuri näy maisemia.

Keli näytti kirkastuvan ylhäällä ja päätimme jatkaa vielä korkeammalle. Henri-Aleksi oli ollut Fürenalpilla aiemmin ja osasi suunnistaa ylös sumussakin (pienen kiertoreitin kautta tietenkin). Aloittelijalle ammattitaitoinen seura hiihtoretkillä on välttämätöntä. Koko seurueen on tiedettävä aloittelijan laskutaso, ettei vahingossa päädytä liian vaikeisiin ja haastaviin paikkoihin. Tällä hetkellä en uskalla vielä tehdä hiihtovaelluksia ilman Henri-Aleksia, koska hän tietää tasoni laskijana. 

Keli kirkastuu joten päätettiin jatkaa matkaa ylös

Kuitenkin ihmeen kaupalla juuri kun pääsimme ylös taivas aukesi ja upeat maisemat paljastuivat. En ollut ikinä nähnyt mitään niin upeaa ja pojat saivat kyllä kuulla siitä koko loppu reissun. Fiilistelitiin maisemia ja laitettiin huipulla lämmintä päälle ettei tule kylmä hikoiluin jälkeen.

Muutamassa sekunnissa taivas aukesi

Liian hyvä fiilis

Ylös skinnauksen jälkeen on vuorossa tietenkin upea lasku auringon kadotessa vuorten taakse. Ennen laskua  haluan katsoa selkeät linjat mistä lasken ja mihin pitää päästä. Kyselen aika paljon mahdollisista riskeistä ja neuvoja laskulinja valintoihin. Kysymällä oppii.

Henri-Aleksi (Hemu) tsuumailee hyvää laskureittiä alas

Hemu näyttää mallia kuinka lasketaan ja mistä kannattaa laskea. Näyttää niin helpolta kun sen osaa.

Laskemisen kehitys on edennyt itselläni ihan hyvää vauhtia. Engelbergissä olen tutustunut alan ammattilaisiin ja kaikki ovat mielellään antaneet vinkkejä. Hemun laskukoulun lisäksi olen päässyt myös muiden oppiin. Tekniikkaa tarvitsee vielä hioa lisää, mutta parempaa tekniikkaa ei saa muutakuin laskemalla.

Kyllä sieltä jo turvallisesti alas tullaan

Fiilis päivän jälkeen oli aivan mieletön. En ole ikinä kokenut mitään tällaista adrenaliinivirtausta. Se tunne kun voitat pelot ja onnistut jossain on uskomatonta. Illaksi lämmitettiin meidän kämpän Party Room ja kutsuttiin Engelbergin Suomalaisia kyläilemään. Ansaittu After Ski omassa alakerrassa.

Meidän Party Room on yksi maailman tunnelmallisimmista paikoista