Japani mielessäin

Julkaistu: 16.11.2013

Tarkkailuasemissa kuten nelisormimangusti reviirin reunamailla. Joko joko? Tsekkilistalle on laitettu jo monta merkkiä: lennot, duuni ja asuminen siellä että täällä tsek, pari välinepäivitystä ok, kolmannet villasukat puikoilla ja glögiä mukissa.

Tentti elämästäsi:

Kysymys 1: Mitä teet?

Joskus sanon, että kaikenlaista. Joskus sanon, että oon myyjä. Joskus olen insinööri. Joskus sanon, että kiipeän lähinnä. Joskus sanon, että en tee mitään. Talvella sanon, että lasken mäkeä. Saatan myös sanoa, että olen hiihdonopettaja. Harrastelen, puuhastelen ja ihmettelen. Jotainhan se pitää elääkseen tehdä.. Täh? Vai olisiko sittenkin, että pitää tehdä elääkseen sitä mikä tuntuu hyvältä? Tää kausityöselitys on itseasiassa aika hyvä selitys. Vähemmän kummastuttaa kuin ne monituiset talvet vuorilla ilman työ-liitettä.

Kysymys 2: Et ole asettumassa?

Paikoillaan pysyminen vs. liike. Mielestäni liike on hyvästä. Maisemanvaihdos virkistää. Toki olen levoton kun lämpötilat painuvat pakkaselle, mutta ei se ole sairaus mikä pitäisi parantaa. Olen vähemmän levoton kuin vaikka 10 vuotta sitten. Opin tuntemaan itseäni ja tunnistamaan asioita jotka ovat minulle tärkeitä ja tekevät minusta onnellisen.

Kysymys 3: Mitä kuuluu?

Oikein hyvää kuuluu! Tiedän, että hiihdän paljon talvella. Näen lumiset vuoret joka aamu, syön aamupalan ja lähden mäkeen. Se riittää. Ikävöin läheisiä, mutta olen iloinen ihanan talviperheeni seurasta. Talven budjetissa ei ole ylijäämää. Lennot on ostettu tarjouksesta ja asuntolasta futoni varattu. Kieliopinnot on kesken. Osaan muutaman adjektiivin enemmän kuin viime vuonna. Ilma tai juoma ei ole ehdottomasti joko kylmää tai kuumaa, saattaapi olla myös lämmintä tai viileää. Odotan edelleen sitä oivallusta kun japanin hiraganojen, katakanojen ja kanjien muodostama merkkirivi järjestyy päässä sanoiksi ja kääntyy ymmärrykseksi ja kommunikaatioksi.

Kysymys 4: Miksi tällainen tentti?

Pitkästä aikaa kun nähdään, on hyvä päivittää kuulumisia. Pisteitä tästä jaan vain itselleni, lumihiutaleen muotoisia hyvänmielen-pisteitä. Pari metriä pohjille ja papukaijamerkki. Arvosanaa en tarvitse.

Hyvänmielen pisteiden jaon perusteet:

Yhteiskunnan ”hyvä kansalainen” -asteikko ei toistaiseksi tunnista hyvänmielen -pisteitä. Elämän arvokkuuden mittaamisesta keskustellaan. Minulle tärkeää ovat kokemukset ja niiden jakaminen läheisten kanssa. Vietettiin kesäpäivää yhdessä vanhan hiihtokaverin kanssa, kun kerroin seuraamme liittyneelle uudelle ihmiselle haasteistani työllistyä koulutusta vastaaviin tehtävään. Tähän jo pitkään tuntemani kaveri: ”Mitä? Oikeesti, onko sinulla joku tutkinto?” Vastaan hymyssä suin: ”Joo, on. Eiks oo ollut puhetta?” ”Ei vissiin sit ole. Oon luullut, että oot vaan Nätti ja teet mitä tykkäät.”  ”Nätti” -lisätty, siinä ois etunimi, mut tykkään Nätistä. Koitan, jos saan tähän aiheeseen liittyvän biisin linkattua. Se siitä statuksesta sitten. Ympärilläni on ihania ihmisiä. Olette tärkeitä ja vaikka taas lähdenkin kauas haluan olla myös teidän elämästänne kärryillä. Ihanaa marraskuuta! Talvi saa tulla!

Tältä se kuulostaa: Kompostikoplan NÄTTI

Ilostutti nähdä Hakuban ständi messuilla ja turista paikallisten kanssa. Esitteet loppuivat jo lauantaina. Itselleni sain venäjänkielisen kopion. Se säästetään tietty hiihtomallikansiota varten, olin päässy kuviin kaahailee!

 

Päivä on pitkä ja vuoret korkeita

Julkaistu: 19.4.2013

Kevät on hienoa aikaa. Pupujussit kirmailee pihalla ja päivät pitenee silmissä. Etelässä sateet sulattavat viimeiset lumet, huuhtelevat katupölyn ja tarjovat juotavaa kohta vihreäksi puhkeavalle luonnolle. Pohjoisessa sen sijaan hiihtokausi jatkuu. Täytyy tunnustaa etten ole koskaan laskenut Norjassa yhtä hyvissä olosuhteissa kuin tällä reissulla. Toki en oo täällä pitkiä kausia viettänytkään. Käännökset on hankittava kiipeämällä, mutta sen saa tehdä upeissa maisemissa. Lumi oli ekan viikon pelkkää jihaata. Aurinkopuuteria, ja pohjoisessa kun ollaan niin pakkasella satanutta kevyttä ihanaa, pöllyävää ja kimaltelevaa. Ah, niin kovin kaunista ja pehmeää!

Ylös on pitkä matka

Pehmeitä käännöksiä.

Eläimiäkin oon bongannu aika paljon. Kaikista sykähdyttävintä on ollut, kun merikotka hakee nousevaa ilmavirtausta ja saa seurata sitä ihan vierestä, justiinsa kiivetyn vuoren huipulta. Ympärillä avautuu 360 astetta vuono- ja vuorimaisemaa eikä tuule lainkaan. Voi melkein kuulla sen siipien suhinan. Yhtenä päivänä seurailtiin myös ahman jälkiä. Kaveri kertoikin, että olivat kerran nähneet skinnausretkellä ahman jolkottelemassa viereistä tunturinlakea. Voi veljet, sen kun vielä kokisi joskus!

Korkealta näkee kauas kaikki, sekä ihminen että merikotka.

Kavringtindenin huippuharjanne

Käytiin pilkillä kans. Sain rautuja vaikka kuinka, joskaan en punamahaisia. Maistui! Lisäksi oon ollu kelkkavedossa suksilla, nähny miun kaikkii hiihtoidoleita Palanderista lähtien ja käyny Kilpisjärven luontokeskuksen 10-vuotis synttärikahveilla. Mansikkakakkua nam!

Parhaat pilkkijät tarvii pari avustajaa.

Rautua!

Joskus lähestymisen voi tehdä kanadalaisten malliin myös Suomessa.

Taitaapi olla niin, että nyt on hiihdot tältä kaudelta hiihdetty ja lähden tekemään kuravelliä kaikkien rakkaiden kanssa. Hieno hiihtokausi kaikin puolin. Näitä lisää!?

 

Saunomisiin!

Pääsiäinen Vuokatissa

Julkaistu: 09.4.2013

Olipa muuten hieno pääsiäinen! Niin kelien kuin seurankin puolesta. Opetin Vuokatissa viikon ennen ja jälkeen pääsiäisen ja olosuhteet oli kaikin puolin kunnossa. Pikkuinen shokki tosin iski heti ekana aamuna, kun sain asiakkaaksi Marian, 8-vuotiaan lumilautailijan alun. En opettanut lautaa yhtään Japanissa enkä myöskään voi enää sanoa että venäjän kieli olisi hallussa.. Eli nopeesti kassakuitin kokoinen englanti-venäjä sanalista taskuun ja lauta alle. Siitäpä se pääsiäinen sitten lähti aurinkoiseen nousuun ja sain Marian koko viikoksi opetettavaksi. Koetin tehdä tunneista mahdollisimman mukavia niin että into lumilautailua kohtaan jäisi kotiinviemisiksi. Opeteltiin temppuja, kun käännösten oppiminen kävi junnaamaan.

Meidän koppi!

Sopivasti väkeä.

Lumilautailu on mukavaa.

Opettajia oli tullut paljon lisää ja kausiopettajien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Sehän kertoo siitä, että hiihtokoululla on kysyntää. Niin ja uus superpaippi on mahtava! Eka runi vanhasta muistista ja huomasin että vauhtia tuleekin tuplasti ja kaarelta on melkoinen matka alas. Pelotti ja kiehtoi samaan aikaan. Tykkäsin myös käydä jäällä hiihtämässä, kun suksi luisti ja aurinko paistoi. Metsän siimeksessäkään ei ollu vielä oksan oksaa latusella. Rinteillä kausi jatkuu vielä muutaman viikon ja laduilla toivottavasti myös. Kevätkeli kääntää suupielet väkisin ylöspäin.

Luistaa ja paistaa.

Werneri nähtiin myös pääsiäispuuhissa.

Nyt oonkin jo Kilpisjärvellä ja käyny hiihtelemässä Norjan puolen vuorilla parasta lunta mitä nää vuoret on koskaan minulle antaneet. Hieno kevät!

Vuonojen maassa.

Timanttista keväthiihtoa

Julkaistu: 08.3.2013

Keväisiä terveisiä Japanista! Lumi kimaltelee, penkat pienenee silmissä ja poskiin tarttuu aurinko. Ihmettelen, jos ei tuu hymystä rusketusraitoja silmäkulmiin. On ollu niin hauskaa!

Onnellisina Karamatsun huipulla.

Yks päivä oli hurjan tuulinen ja meidän lapset lenteli pois taikamatolta ihan ilman siipiä. Muuten on ollu ihan turvallista ja opettaja on tehny työnsä lähes loppuun. Viikonlopun teemana on englanninkielisiä hiihtotunteja japanilaisille ja oon vuorossa, muuten oon vapaalla ja retkeilen itse vuorilla.

Muurahaisia naapurimäessä.

Kausi on mennyt nopeesti ja useammasta suunnasta on tullut jo kysymyksiä että nähdäänkö täällä ensi vuonna. Oon heilutellut käsiä ja todennut, että hankala sanoa, kun ei oo vielä entisetkään lumet sulaneet. Talvi on ollut erilainen kuin aiemmat kausilaisena vietetyt talvet. Ihmisiin ja kulttuuriin on saanut toisenlaisen näkökulman kuin turistina. Ja paikallisten ruuat on tulleet yhä paremmin tutuiksi. Ite en osaa vieläkään kieltä niin että pärjäisin sillä ees ruokakaupassa jos pitää erikoisempia tuotteita etsiä. Pitäis ottaa oppikirja useemmin nenän eteen ja opetella lukemaan.

Kevättä kohti mennään lumipenkkoja sulatellen..

pujotellen..

Kuruja hiihdellen..
Kuva: Ian Millar

Maisemista nauttien..

 

reissun viimeistä lumimyrskyä odotellen..

 

Ja eritoten hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien!

 

Tulifestarit

Julkaistu: 21.2.2013

Hiihtokoulu ja rinneyhtiö järjestivät paikalliset tulifestarit viikonloppuna. Kaikki lysti alkoi soihtulaskulla ja päättyi ilotulituksiin. Siinä välissä nähtiin laskijoita menneiltä vuosikymmeniltä, liuta alueen maskotteja, Taiko-rummuttelijoita, rinnekoneita, demo-laskuja ja Japanin lumityttö. Lisäksi yks lumilautaileva pariskunta meni naimisiin ja sit jossain oli ilmaista sakea. Huhheijaa.

Valmistautuminen soihtulaskuun. Soihdunkantajat olivat kahdesta eri hiihtokoulusta ja lisäksi liuta keskuksen asiakkaita.

Hiihtokoulun tytöt nättinä.

Hääpari

Maskotit suunnittelee laskulinjoja.

Meillä ulkkariopeilla oli oma tilaisuutemme tulla kuuluisiksi ja harjoiteltiin useampana aamuna meidän omaa hiihtoesitystä. Toistaiseksi en oo nähnyt videotaltiointia, että kuinka synkronoituja oltiin, hauskaa ainakin oli.

Meidän tiimi.

Kokko oli komea ja lämmitti mukavasti.

Muuten oon tehny aika paljon duunia. Kiinalainen uusivuosi toi lomalaisia Hong Kongista ja paljon on aussejakin lomalla. Tänään oli asiakaana japanilainen joka halusi hiihtotunnin englanniksi. Keskusteltiin siinä opetuksen ohessa koulutuksesta ja eroista maiden välillä ja tietysti hieman ydinvoimasta, energiapolitiikasta ja yleisesti kansantaloudesta. Duunin jälkeen kävin laskee yhden laskun bäkkärillä ja sain leveen hymyn lisäksi hyvän mielen. Että ihan on monipuolisia päiviä ollunna.

Ne syö miut!

Tamppaajat

Julkaistu: 02.2.2013

Täällähän tuli oikeestaan kauden eka kunnollinen myrsky viikko sitten ja samaan aikaan oli yhdistetyn mäkikisat. Nooh, hiihtokoulun vapaaehtoiset tamppaajat oli mäessä onigirin (kolmionmuotoinen riisieväs) voimalla. Mie kävin tamppaamassa alastulorinnettä yhtenä päivänä ja jokunen opettaja oli siellä kolme päivää. Luntahan satoi niinä päivinä yhteensä semmoiset 110cm. Tamppausten jälkeen saatiin laskea mäki oikolinjaa. Jännä semmoinen kolmiportainen jyrkkenevä se alastulorinne. Metka tunne, kun mäki jyrkkenee kolmannen kerran ennen kuin loiventuu taas. Tuntuu, että tippuu vaakatasossa suoraan alaspäin. Hurjia nuo mäkihyppääjät.

Tamppaa tamppaa.

 

Naganon Olympiamäki 15 vuoden takaa.

Aurinkoiset päivät lumisateen jälkeen olin vapaalla ja skinnaamassa joka päivä. Tutkimusretkeilin parina päivänä uusille alueille ja kivoja paikkojahan sieltä aukeni. Ja niin kaunista, Zen.

Japanin antilooppi eli aasikoira kamoshika ystäväni.

Joet ovat paikoitellen hieman haastelllisempia ylitettäviä. Ensin alas, sitten yli ja ylös.

 

Lyylin hiihtotyyli

Julkaistu: 20.1.2013

Tammikuu on ollut kiireinen. Monoista vapaata päivää ei oo ollu, on sit ollu töitä tai vapaata. Täähän meinaa ihan vaan sitä, että hiihto on maistunut, lumi on ollu hyvää ja töitäkin paiskittu kovasti paljon. Miulla on ollu viime aikoina enemmän jatkotason tunteja kuin alkeita. Ja oon positiivisesti yllättynyt kuinka paljon enemmän niitä myydään täällä kuin Suomessa.

Yläluokkalaisten luokkaretki hiihtokouluun. Asut ovat identtiset hanskoja ja pipoja myöden. Miulla oli samanaikaisesti ryhmä suomalaisia hiihtäjiä ja tehtiin ihan muuta ku seistiin rivissä.

Yleisesti ottaen japanilaiset ovat taitavia laskijoita ja hiovat tekniikkaa viimeiseen asti. Puhun sekä suksijoista että lautailijoista. Lounaalla kattelin telkkarista hiihtotyylikilpailuja tai ois varmaan parempi sanoa, että alppihiihtotekniikkakilpailuja. Hakuban kansalliset kilpailut on maaliskuussa. Taitaa olla tänä vuonna juhlavuosikisat jopa. Kämppis on hiihtokoulun Demo-tiimissä ja harjoittelee täydellistä käännöstä melko usein. Illalla katellaan videoita ja tehään muistiinpanoja. En oo vielä päässy selville siitä, että miksi kädet pidetään tosi levällään vähän niinku lentokonemaisesti siipinä. Suomalaista ”tyyliä” suurempi kallistelu ilmeisesti liittyy siihen että ei haluta rasittaa? polvia niin paljon. Koitan syventyä erilaisiin tyyleihin tässä talven aikana niin osaan kertoa enemmän että mitä japanilaisten tekniikan taustalla on.

Mie en oo opettanut japanilaisia vaan ulkomaalaisia englanniksi (ja vähän venäjäksikin: na prava, na leva = ) Australialaisten hiihtopäivät jäävät usein vähäisiksi, mutta oma hiihtotaso halutaan säilyttää ja siihen otetaan opettaja avuksi. Paljon on keskusteltu siitä mikä asiakkaan mielestä näyttää hyvältä ja kuinka he haluaisivat oman hiihtonsa tuntuvan ja miltä näyttävän. Usein on päädytty siihen, että sujuva, vaivattoman näköinen laskeminen miellyttää silmää ja tehty harjoitteita joiden avulla laskemisesta saadaan helpompaa ja nautinnollisempaa.

Valitettavasti tekstin kuvat ei nyt liity suoranaisesti postauksen otsikkoon, mutta on niissä suksia kuitenkin, tyylistä en niin tiedä. Otan lentokonekuvia joku päivä, lupaan.

Siniset paholaiset. Kävin yks iltapäivä reenaa omia taitoja ja pujottelin takamaastoon puikkareilla. Siinä oppii seisomaan suksen keskellä.

Hiihtokoulun lisäksi kävin tekee pari erilaista opepäivää puuteriopena suomalaisen ryhmän kanssa. Porukka oli kokenutta ja laskenut jo useamman päivän japanin lumiakin niin eipä siinä tarvinnut paljon laskuasentoa ja -paikkoja kerrata. Toistoja, toistoja, toistoja. Lasku helpottuu paljon, kun on vahvat jalat ja voi keskittyä laskulinjan valintaan.

Yksinäinen puu.

Nättiä. Tässä yksi ihana syy siihen miksi aina vain palaan tänne. Kuvaaja: Ian Millar

Lemppariohjelman kuvaukset. Erätulilla Japanissa!