Koska talvi lähestyy kovaa vauhtia ja aamulla nautittiin jo kahdeksan yksikön pakkaslukemista, palataan hetkeksi kesän parhaimpiin päiviin. Alamäissä.

Fillarointi on siisti laji, fillaroivat pojat vielä siistimpiä. Ja komeita. Vaikka mies on harrastanut alamäkipyöräilyä koko ikänsä ja käynyt Lapissa testaamassa mäkiä ennen kuin ne avattiin yleisölle, en olisi arvannut lajin vievän minutkin mennessään.

Homma meni käytännössä siten, että murtuneen ranteen takia lonkkarilla slaidailut jäivät meikäläisen osalta kokonaan ja myin Raynen parempaan kotiin. Helsingin Tokoinrannassa käsityönä valmistettu Plumin cruisailuletukka kiitää kuitenkin edelleen Eiran rantaa aina Sörnäisiin saakka, mieluiten nätissä auringonlaskussa.

Mainitsin miehelle kerran jos toisenkin, että olisi hienoa käydä kokeilemassa miltä se dh-pyörä tuntuu. Ja kävinhän minä. Olarin pikkumäet ovat varteenotettavia reittejä ensikertalaiselle.

Muutaman viikon päästä mies lähti kauppareissulle ja pyysi tunnin päästä kolmannessa kerroksessa datailevan vaimon alaovelle jeesaamaan ”kauppakassien kantamisessa”, joskin sillä erolla, että pihalla odotti oma Konan fillari eikä kauppakasseista ollut tietoakaan. Voi veljet mikä lahja!

Tässä siis muutamia kännykkäkuvia viime kesän reissuilta Helsingistä ja Kalpiksesta. Kuten huomaatte, puhelin pysyi ennemmin taskussa kuin kädessä kuskin keskittyessä itse lajiharrastamiseen.