Maajoukkueleiri Kisakalliossa

Julkaistu: 30.1.2017

Viikon verran BodyPump-koulutuksesta on vierähtänyt, eikä odottamaani lihaskipuja ole vieläkään saapunut. Henkisesti olin valmistautunut siihen, että istuminen, rappuskävely ja makaaminenkin tulisi aiheuttamaan tuskaa. Hyvä näin, nimittäin työviikon jälkeen perjantaina lähdin ajamaan kohti Kisakallion Urheiluopistoa. Seuraavaksi luvassa olisi siis maajoukkuefysioterapeutin hommia, ja mielellään tekee urheilijoiden kanssa töitä sellaisessa kunnossa, ettei jokainen pienikin liike tunnu tuskalta 😀

Olen ollut fysioterapeutin roolissa pyöräsuunnistuksen maajoukkuekuvioissa nyt muutaman vuoden. Olen mukana leirityksissä, jossa ohjaan lähinnä oheisharjoitteita. Olen mukana MM-kisamatkoilla ja tarvittaessa muuallakin. Kisamatkat koostuvat pääasiallisesti urheilijoiden lihashuollosta, mutta teen myös muita huolto- ja kuljetushommia. Muutamia reisilihaksia on parin vuoden aikana tultu rentouteltua, ravisteltua ja hierottua. Olen myös vallannut itselleni ensiapuvastaavan roolia ja pyrin olemaan ensimmäisenä paikalla kompressiositeen, teipin, kylmäpussin ja laastareiden kanssa.

Kisakallion talvileiri alkoi jo torstaina, mutta päivätöiden vuoksi harrastaminen sai siirtyä perjantai-illalle. Ajelin Kisakallioon perjantai-iltapäivän auringon saattelemana ja ehdin perille kuuntelemaan maajoukkueen psykologin luentoa. Luennolla käsiteltiin mm. pettymyksen tunteita ja miten suunnistussuoritukseen tulisi keskittyä. Tulin hieman kesken luentoa, joten en ehtinyt orientoitumaan aiheeseen tarkasti. Psyykkinen valmennus on mielestäni on tärkeää, varsinkin lajissa joka vaatii fyysisen suorittamisen lisäksi aivokapasiteetilta todella paljon. Lajin vaatii paljon keskittymistä, erityisesti silloin, kun fyysisesti urheilija alkaa väsymään. Monesti psyykkiseen valmennukseen ei keskitytä riittävästi. Toivoisin itse joukkueen urheilijoille lisää työkaluja psyykkisten ominaisuuksien vahvistamiseen, omien vahvuuksien löytämiseen ja siihen, että miten haitalliset ajatukset kesken suoritusta saataisiin fokusoitua suunnistusajatteluun.

Lauantai-aamu ei auennutkaan aurinkoisena tammikuun pakkaspäivänä, vaan vesipisaroita ja sumua leijaili urheiluopiston veden kirkastamaan jäisen kävelytien pintaan. Aamupäivän treeni oli 17 km päässä Virkkalassa, tämä toteutettiin takaa-ajona. Keli oli pyöräilyä ajatellen melko karmiva, meinasin liukastua jo kynnyksellä. Kävi sääliksi maajoukkuelaisia, mutta jokainen sateesta huolimatta lähti aamupäivän treeniin iloisena ja innokkaana. Yksikään ei nurissut säästä. Itse en ottanut tälle leirille pyörää mukaan, suuntasin siis kuntosalille suunnittelemaan iltapäivän fysiikkatreeniä. Reeni oli jo takaraivossani valmiina, mutten tarkkaan muistanut mitä kuntosalilla oli, joten täytyi käyttää aika ennakkovalmisteluun. Tässä vaiheessa kautta suunnittelin voimaharjoittelun perusvoima- ja kestovoimapohjaiseksi. Harjoituksessa keskityttäisiin alaraajojen linjauksien ja lihasvoiman kehittämiseen, keskivartalolihasten tukeen ja ylävartalon ryhtilihasten harjoituttamiseen. Pyöräsuunnistuksen fyysistä puolta ja voimantuottoa voidaan verrata lähes suoraan maastopyöräilyyn ja sen vaatimuksiin. Halusinkin siis keskittyä punttitreenissä alaraajojen suurten lihasryhmien aktivoimiseen ja linjauksien tarkkailuun, jotta voimantuottotasolla päästäisiin eteenpäin. Keskivartalon tuki on tärkeä voimantuotollisistakin syistä, hallinnassa oleva keskivartalo ”lukitsee” ylävartalon js siirtää tehokkaammin voimaa alaraajoihin ja niistä kampiin. Keskivartalon tuki on tärkeää myös alaselän kannalta, ongelmien välttämiseksi ja ennaltaehkäsemiseksi selän optimaalinen asento on tarpeen. Ylävartalo taas kaipaa erityisesti ryhtilihasten kannalta tukea, käsissä ajon aikana on enimmäkseen staattinen asento. Yläkropan ryhtiä tukevat lihakset saisivat pitkäkestoisempaa voimantuottoa voimakestävyyden kannalta ja käsien lihakset kannattelevampaa perusvoimaa. Muutamia toistojen vaihtoja ja rytmin muutoksia on, jotta lihas saa erilaista ärsykettä.

Treeni sisälsi seuraavanlaisia liikkeitä:

  • yhden jalan pakarakyykky venyttäen Smith-laitteessa 
  • boksikyykky (loppu räjähtävänä, jos tekniikka on hallussa)
  • kyykky + työntö levypainolla
  • pakaraliike päinmakuulla penkillä
  • lankku
  • punnerrukset bosu-puolipallolla
  • reisiprässi 1 yksi jalka kerrallaan (huomaa valita painot heikomman puolen mukaan)
  • alatalja suoralla selällä
  • ylätalja (painotus lapojen alas tuomiseen)
  • ojentajaliike taljassa (köysi) bosupallon päällä ( – keskivartalolihasten aktivaatio epätasaisella alustalla)
  • maastaveto kahvakuulalla
Joukkue on melko iso, joten teetätin liikkeet pareittain, samalla toiveissa olisi se, että parit antaisivat palautetta toisilleen ja liiketaito sekä liikkeen tarkkailutaito kehittyisi. Opittaisiin katsomaan linjauksia ja toimimaan osana joukkuetta. Juniorimaajoukkue tekee samat harjoitukset, tässäkin tulee olla tarkkana, ettei painot pääse kasvamaan liian koviksi tottumattomalle tai kasvuiässä olevalle urheilijanalulle.
Väliin mahtui lihastasapainokartoitusta ja tankkailua ja muuta. Illalla odotti vielä sählypelit ja liikkuvuusharjoitus. Liikkuvuusharjoituksessa käytiin läpi liikkeitä fascioille, rintarangan liikkuvuutta, aktiivisia kohdevenyttelyjä ja hiukan perinteisempiä ja staattisempia venytyksiä.
Lähdin kotiin valmistautumaan seuraavan päivän Vuorihiihtocupiin, jossa lupauduin olemaan järjestelyissä mukana. Tämä tosin jäi omalta kohdaltani, sillä kotiin päästyäni nousi korkea kuume, joten Sappeen tapahtuma piti jättää välistä.
Kisakallioterveisin,
fysioterroristi

2 kommenttia

Suksitestipäivä Messilässä

Julkaistu: 26.1.2017

Viikko sitten pääsin mukaan Scandinavian Outdoorin järjestämään suksitestipäivään esittelemään Black Diamondia, La Sportivaa ja OACSportsin skinbased-suksia Messilään. Päivä oli kaikenkaikkiaan pitkä ajomatkoineen ja kaikkineen, mutta erittäin mukava. Mukana oli muitakin suksimerkkejä, ja meillä oli vielä lisäksi LaSpon monoja (Syborg ja Spectre). Edeltäjääni odotettiin ilmeisesti paikalle ja ihmeteltiin, kuka tämä tyttönen oli tilalla. Selitin miekkosille, ettei edeltäjälleni olisi oikein sopinut sample-koon toppahame… Selitys kelpasi ja päivää jatkettiin hyväksyvin nyökkäyksin.

BlackDiamondilta mukana oli Link-, Boundary- ja Helio-sarjan suksia, LaSportivalta skimo-kisasuksea (Syborg) ja OACin omia karvapohjasuksia (Skinbased). Testeissä oli mm. ATK:n pin-sidettä. Helio-sarjan sukset olivat selvästi suosituimpia testeissä, muista malleista olikin telemark-siteillä varustettuja suksia, joten tellukansa pääsi näitä testailemaan. Helio-sarjan 105 oli kysytyin suksi, jota meillä valitettavasti ei ollut mukana. Rinnetestauksessa kapeammat versiot olivat enimmäkseen käytössä ja testailijat vaikuttivat innostuneilta suksista.

Joka kerta, kun hypistelen BD:n Helio-sarjan suksia, varsinkin ATK:n siteillä, en voi vieläkään uskoa, miten kevyet sukset voi olla. Omat Link 90:t ovat erittäin kevyen tuntuiset, mutta joka kerta Heliot vaativat ihmettelemistä. Olen muutenkin vakuuttunut suksien muotoilusta ja varsinkin naisnäkökulmasta suksien värimaailma miellyttää omaa silmää – harmi vaan keltainen on 88-leveyden suksessa ja punainen 95:ssa. Jos olisi toisinpäin, voisi tulla houkutus hankkia Linkien rinnalle kevyempääkin kevyemmät sukset takamaastoihin. Ja mitä kauemmin Helioita tuijottaa, sitä suurempi hinku ne on saada. Tällä hetkellä koen, että omiin laskupäiviin riittää Linkit, varsinkin Suomen lumiolosuhteisiin nuo 90 ovat omalle rungolle riittävät kantavuudeltaan. Hain itselleni suksia, jotka toimisivat takamaastojen retkien lisäksi myös rinneolosuhteissa.

Onnistuin päivän aikana viiltämään kantilla LaSportivan Primaloft-takkiin kunnon viillon. Huolimattomuusvirhe tuoda suksea säädettäessä liian lähelle ja huomasin yhtäkkiä hiuksissani olevan takin täytettä. Hetken ihmettelyn jälkeen löysin pienen kantin viillon. Onneksi tee-se-itse-nainen on paikalla jälleen, ja suunnittelin hankkivani nylon-paikkaa ja ihmeliimaa, millä saisi konepesun kestävän paikan takkiin, ilman, että koko takin sisältö on pesukoneessa. Harmi vaan, että takki ehti olemaan kaikki kaksi kertaa päällä ennen tätä insidenttiä 😀 Jossakin vaiheessa tulee takinpaikkausprojektista päivitystä. Mieluiten ennen seuraavia kovempia pakkasia…

4 kommenttia

Jaksaa, jaksaa! Tulee, tulee!

Julkaistu: 22.1.2017

No ei välttämättä jaksa.

Sain muutama kuukausi sitten ehdotuksen siitä, että minun pitäisi osallistua BodyPump-koulutukseen. Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että lisenssiohjaajaksi en rupea, oma ammattitaitoni riittää kyllä varsin hyvin valitsemaan omat kappaleet ja sisällöt ryhmäliikuntatunneille. Varsinkin, kun lähiaikoina kuntokeskusten ryhmäliikunnat minun osaltani on ollut lähinnä tuurausperustaisia. Pohdiskelin hetken pumppikoulutusta ja ajattelin, että eipä se lisäkoulutus kai mitään haittaa. Ohjausta voi aina kehittää ja varsinkin sitä osa-aluetta, mikä on kaikista heikoin. Itselläni kulmakivi on rytmitys, mielelläni pidän tunnit selkeinä ja rakennan ohjelman siten, että aloittelijoista kokeneimpiin pääsee tekemään omalla tasollaan. Ohjaukseeni liittyy paljon detaljeja liikesuunnista, liikeketjuista ja pyrin siihen, että liikkeet ovat kaikille turvallisia ja sovellettavia. Tässä lähinnä on kärsinyt tunnin tempo ja rytmityksillä leikittely on jäänyt vähemmälle. Kompensoin tätä kylläkin erilaisilla liikevariaatioilla ja omalla persoonallani, ettei asiakkaille jää oloa siitä, että tunti olisi ollut jollakin tasolla liian helppo tai liian tylsä.

Nyt kun siunautui tilaisuus osallistua edullisesti pumppikoulutukseen, sain suonenvedon tästä ja lähdin kokeilemaan onneani. Myin siis sieluni ja sanani ja osallistuin koulutukseen. Koulutus tapahtui Helsingissä, joten piti etsiä vielä yöpaikka jostakin. Onnekseni se onnistui helposti kaverin luokse, jossa oli täysihoito iltapalasta aikaisen aamun puuronkeittoihin asti. Harvinaista herkkua on se, että joku herää sinua varten hauduttamaan puuroa. Harmikseni nuha ja karmiva yskä alkoi edellisenä yönä ja tämä hieman ahdisti, kun tiesi valmiiksi viikonlopun olevan fyysisesti raskas.

Jännittyneenä lähdin koulutukseen, saatoin kantaa mukanani melkoista ennakkoluulotaakkaa lisenssikoulutuksista ja ihmisistä, jotka näihin osallistuu. Kun en kuitenkaan mene jumppapirkko-kategoriaan, vaan koen olevani jotakin ihan muuta. Aika harvat loppujenlopuksi oli koulutukseltaan liikunta-alalta, joten sillä saralla taisin olla ryhmän harvinaisuus. Huomasi kyllä, että oma harrastuneisuus pumpin osalta oli tärkeää, itselläni rytmitykset ovat kyllä tuttuja, mutta liikuntataustani on täysin erilaista. Liikuntaani ei juuri koskaan ole suurempana osana kuulunut musiikki. Ohjauksissa käytän paljon originaalimusiikkia, mutta nämä ovat olleet lähinnä tukena siinä.

Koulutus alkoi BodyPump 100-ohjelmalla, jonka jälkeen lähdimme pilkkomaan peruskoulutuksen sisältöä. Päivän päätteeksi meillä oli omat ohjausharjoitukset, jotka menivät niin ja näin, toiset olivat jo täysin valmiita ohjaajia ja toiset jäivät vielä todella kauaksi maaliviivasta. Pumpin ohjauksessa on viisi eri kulmakiveä, joista tekniikan, valmennuksen ja oman persoonani likoon laittamisen olevan hallussa. Suurin ja tärkein asia pumpissa on koreografia, joka taas tuntuu itselle täydeltä tuskalta omaksua, vaikka liikkeet ovat selkeitä ja musiikkiin järkevästi rakenneltuja. Tämä vaatii vielä omalta osaltani paaaaljon harjoitusta ja tekee hyvää kaikelle muulle ohjaamiselle.

Toisena päivänä tykitettiin ohjausharjoituksia, jokainen omalla tasollaan. Sain paljon kiitosta oman persoonani likoon laittamisesta ja aurinkoisesta persoonastani. Ja mikä parasta, kouluttaja koki sen olevan minua itseäni. Niinkuin se olikin. Se on kummallista, miten asioita voi miettiä etukäteen, suunnitella ja tehdä käsikirjoitusta, mutta aito ja oikea tilanne vie mukanaan. Onneksi minulle ei tapahdu jäätymisiä, vaan jostain syystä aivan toisinpäin, alan säteilemään esillä eri tavalla. Toivottavasti oma ”karisma” säilyy ja saisin koreografian samalle tasolle. Mutta ei koskaan voi olla täydellinen.

Koulutus oli kaikenkaikkiaan mukava, uutta tietoa tuli odotettua enemmän ja sain paljon positiivisemman kuvan lisenssikoulutuksista. Erityisesti kouluttaja oli todella hyvä, aurinkoinen ja karismaattinen, ytimekäs ja selkeä. Esitti asiat siten, että ohjaajan JA asiakkaan on turvallista tehdä ja pyrki positiivisen kautta vahvistamaan meidän kaikkien hyviä ominaisuuksia ja omalaatuisuuksia. Osasi ottaa koko ryhmän yksilöinä, yhdessä. Olen käynyt monia monia koulutuksia urani varrella, ja tässä kouluttaja oli yksi parhaimmista mitä vastaan on tullut. Varsinkin tietous liikkeiden riskeistä ja perustelut, miksi tiettyjä asioita tehdään, olivat järkeenkäypiä ja ennalta todella tarkkaan ajateltuja. Ja hyvä niin. Toivoisin, että kaikki pumppiohjaajat pääsisivät sille tasolle, että osaisivat ohjata rennosti ja asiakkaan kannalta turvallisesti, liikkeitä sallitulla tavalla varioiden.

Nyt pitäisi palailla pitkän viikonlopun jälkeen kotiin ja alkaa odottelemaan niitä kuuluisia viivästyneitä lihaskipuja. Kuitenkin 2 x 8h tuli tahkottua melko riittävillä painoilla kappaleita. Itselleni lihaskivut saapuvat odotettua myöhemmin, saattaa hyvinkin mennä 3-4 päivää, joten tiistai-torstai-akselille on varmasti odotettavissa arkoja lihaksia, eikä varmastikkaan ihan hetkeen haluaisi edes nähdä pumppitankoja tai painoja, saatika kuulla 100-ohjelman kappaleita. Alkaa tulemaan Krakenit ulos korvista. Aikamoisia korvamatoja 😉

3 kommenttia

Joskus pitää päästää irti ja katsoa mitä tapahtuu

Julkaistu: 19.1.2017

Tässä vaiheessa elämistä alkaa tuntua, että pitäisi rauhoittaa tahtia ja alkaa opettelemaan pysähtymistä paikalleen. Blogikirjoittelua olen miettinyt jo vuosia ja nyt siihen tuntui tulevan sopiva tilaisuus. Kesä ja syksy on ollut fyysisellä ja henkisellä puolella melko rankkaa aikaa ja kroppa ilmoitti, että voisit hieman alkaa himmailemaan. Olen useasti miettinyt, ettei minulla ole aikaa blogikirjoittelulle, vaan haluaisin ennemmin mennä ja tehdä, enkä pysähtyä miettimään mitä tuli tehtyä. No nyt on menty ja tehty, ja hetkeksi voisi jäädä pohtimaan asioita ja kertoa tarinaa eteenpäin. Aikaamme leimaa hektisyys, vähintään pitää näyttää kiireiseltä, jollei sitä muuten ole. Tiedot ja muistot ovat sirpaleina puhelimen muistissa, muistoina omien korvien välissä, sähköpostissa, Instagramissa, Facebookissa, kovalevyillä ja vaikka missä. Tämä voisi olla yksi paikka, minne muistojani kokoan, siten, että niistä voisi olla muillekkin hyötyä ja viihdykettä.

Mielestäni elän elämääni niinkuin haluan sitä elettävän. Välillä toimin spontaanisti impulsien ja vaistojen varassa, välillä suunnittelen turhankin tarkkaan tekemisiäni. Tämä blogi on jotakin näiden yhdistelmää. Suunnittelin jakavani blogikirjoituksissani ajatuksia liikkumisesta ja treenaamisesta (pääosin hiihto, telemark, maastopyöräily, lihaskuntoharjoittelu, lonkkarointi, retkeily ja randoilu), työ- ja vapaa-ajan reissuistani (fysioterapia, liikunnanohjaus, hiihdonopetus, suksipuolen myyntiesittilijän hommat) sekä välineistä ja muusta tekemisestä, muunmuassa DIY-projekteista, jotka venyvät aivan liian pitkiksi. Ideoita löytyy tuhansia, kunhan niitä vaan ehtisi ja jaksaisi toteuttaa. Blogi tulee varmasti olemaan yhtä sekava kuin elämäni ja ajatukseni, mutta sitä se nyt tällä hetkellä on!

725 kommenttia