Yleinen

Joskus pitää päästää irti ja katsoa mitä tapahtuu

Julkaistu: 19.1.2017

Tässä vaiheessa elämistä alkaa tuntua, että pitäisi rauhoittaa tahtia ja alkaa opettelemaan pysähtymistä paikalleen. Blogikirjoittelua olen miettinyt jo vuosia ja nyt siihen tuntui tulevan sopiva tilaisuus. Kesä ja syksy on ollut fyysisellä ja henkisellä puolella melko rankkaa aikaa ja kroppa ilmoitti, että voisit hieman alkaa himmailemaan. Olen useasti miettinyt, ettei minulla ole aikaa blogikirjoittelulle, vaan haluaisin ennemmin mennä ja tehdä, enkä pysähtyä miettimään mitä tuli tehtyä. No nyt on menty ja tehty, ja hetkeksi voisi jäädä pohtimaan asioita ja kertoa tarinaa eteenpäin. Aikaamme leimaa hektisyys, vähintään pitää näyttää kiireiseltä, jollei sitä muuten ole. Tiedot ja muistot ovat sirpaleina puhelimen muistissa, muistoina omien korvien välissä, sähköpostissa, Instagramissa, Facebookissa, kovalevyillä ja vaikka missä. Tämä voisi olla yksi paikka, minne muistojani kokoan, siten, että niistä voisi olla muillekkin hyötyä ja viihdykettä.

Mielestäni elän elämääni niinkuin haluan sitä elettävän. Välillä toimin spontaanisti impulsien ja vaistojen varassa, välillä suunnittelen turhankin tarkkaan tekemisiäni. Tämä blogi on jotakin näiden yhdistelmää. Suunnittelin jakavani blogikirjoituksissani ajatuksia liikkumisesta ja treenaamisesta (pääosin hiihto, telemark, maastopyöräily, lihaskuntoharjoittelu, lonkkarointi, retkeily ja randoilu), työ- ja vapaa-ajan reissuistani (fysioterapia, liikunnanohjaus, hiihdonopetus, suksipuolen myyntiesittilijän hommat) sekä välineistä ja muusta tekemisestä, muunmuassa DIY-projekteista, jotka venyvät aivan liian pitkiksi. Ideoita löytyy tuhansia, kunhan niitä vaan ehtisi ja jaksaisi toteuttaa. Blogi tulee varmasti olemaan yhtä sekava kuin elämäni ja ajatukseni, mutta sitä se nyt tällä hetkellä on!

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla