Takinpaikkausoperaatio
Aurinko paistaa täydeltä terältä, pakkanen paukkuu, taivas on kirkkaan sininen ja fyssarilla on vapaapäivä. Ajatukset laukkaa vuoroin Pallaksen puutereilla, Ylläksen takamaastoissa, Sappeen rinteillä, Pyynikinharjulla, kiitää murtsikoilla pitkin Pyhäjärven jäätä ja Kaupin latuja. Mutta fyssari on kipeä. On ollut kipeänä jo reilun viikon, eikä vieläkään parane hengästyttää itseään liikaa. Lauantaina kävin laskemassa laiskanpulskeaa vapaata Sappeella, ja tämäkin tuntui olevan turhan paljon. Kovinkaan monia käännöksiä ei otettu, telemarkhörhön lisäksi mukana oli pari lautailijaa, joista toinen oli pitkästä aikaa laskemassa ja lainalaudalla. Joten säätöihin meni aikaa ja vanhojen taitojen hahmottamiseen. Itselle jäi hyvin aikaa hengähtää, mutta loppuvaiheessa tahti alkoi kiihtymään ja keuhkoissa tuntumaan. Keskittyminen laskemiseen hieman häriintyi, kun yskänpuuskia tuli lähes koko rinteen ajan. Hauska keli tosin oli, lunta oli kasaantunut mukavasti rinteille ja epätasaisuus toi hyvää haastetta käännösten ajoittamiseen, muutamia mukamas hyppykäännöksiäkin mahtui mukaan.
Nyt kun suksille ei uskalla lähteä, otin projektiksi paikata untuvatakin, johon onnistuin Messilässä saamaan kunnon vekin suksen kantilla. Vekki osui harmilliseen kohtaan, sillä se oli muutaman millin takin tikkauksen vierestä. Googlettelin muutamia paikkausvaihtoehtoja ja päädyin itseliimautuvaan nylonpaikkaan. Val Di Fiemmen laaksossa suunniteltu La Sportivan Frequency Down-takki on osittain työkäytössä, joten kovinkaan räävejä paikkamateriaaleja ei viitsi käyttää. Jos olisi pelkästään omassa huvittelu- ja laskukäytössä, laittaisin jonkun aiheeseen sopivan lätkän vekin päälle.
Lähdin etsimään paikkamateriaalia ja itseliimautuvaa nylonpaikkaa löytyi yllättävästä paikasta, onneksi myös ensimmäisestä mistä etsin. Takin väristä tulee mieleen 90-luvun verkkatakit (in a good way – tietysti), mutta valitettavasti nylonpaikkaa sen värisenä tuskin on koskaan valmistettu – ainakaan laman jälkeen. Valitsimme myyjän kanssa yhdessä sinisen paikkamateriaalin (”käviskö tää ysärinsininen?”). Sepä sopii mukavasti vetoketjuihin ja muihin detaljeihin. Päätin paikata takin hieman epäkonventionaalisella tavalla. Ajattelin laittaa nylonpaikan vekin sisäpuolelle, jotta sininen väri himmentyisi ja muuttuisi samaan sävymaailmaan kuin muutkin osat takista. Yksi vaihtoehto nylonpaikalle olisi ollut läpinäkyvä TearAid-tyyppinen korjausteippi, mutta olen huono tilailemaan mitään – saatika odottamaan niitä postista, kun kaikki pitäisi tehdä hetinyt. Saattaa olla, että vaihdan paikan jossain vaiheessa läpinäkyvään. Ja teen paikkauksen helpomman kautta… Ainakin muutamat nettisivut lupaili korjausteipistä vaikka ja mitä, ja sen pitäisi sopia polyesteriin hyvin.
No en ainakaan lähtenyt ajatukseni kanssa helpoimman kautta, sillä ensinnäkin vekki oli hankalassa paikassa, untuvaa pöllyi koko ajan ja tarttui nylonpaikkaan. Kolmannen pienen nylonpaikan muotoiltuani meinasin jo luovuttaa, tehdä asiat helpommalla tavalla ja lätkäistä paikan vekin päälle – niinkuin normaalit ihmiset tekisivät. No nyt kun oli aikaa ja olin päätökseni tehnyt, niin päätin jatkaa projektia. Paikkamateriaalia olisi vielä ainakin viiteentoista paikkaan, joten lähinnä se olisi omista hermoista kiinni. Sain ujutettua paikan kankaan sisälle ja pinsettien avulla siirtää liimattavaa kangasta paikan päälle. Revin aina pienen palasen suojakalvoa pois ja liimailin kangasta kiinni paikkaan. Jossain vaiheessa takkia oli pakko liikutella ja sisälmystä pullahti paikan reunalta reilu tukko pois. Jollain ihmeellä sain paikan kiinni niin, että paikka oli kuin olikin siististi sisäpuolella.
Yllättävän siisti paikasta tuli, vaikka kyllähän se näkyy päälimateriaalin alta, mutta eipä tuo minua ainakaan haittaa. Näkyypähän elämisen jälkiä 🙂 Suunnittelin, että olisi voinut vielä laittaa liimaa vekin päälle, sillä jossain vaiheessa tuo tulee varmaankin kulumaan ja vekki saattaa alkaa purkautumaan. Tai sitten vaan liimaan paikan toisen päälle, niinkuin tuo nylonpaikka on suunniteltu. Mutta ainakin tällä hetkellä tuo sovellus näyttää omaan silmään paremmalta. Seuraava projekti onkin sitten skinien leikkaus, tämä pitäisi toteuttaa ennen viikkoa 8, jolloin lähden ilmastopakolaiseksi Äkäslompoloon.
