Hiihdonopettajan vapaapäivät

Ensimmäisenä vapaapäivänäni päätin leikellä skinit valmiiksi tulevia koitoksia varten (nousukarvojen leikkaamiseen ohjeita löydät edellisestä blogipostauksesta). Asennusoluen sijaan nautin asennuskahvit ja odottelin laskuseuraani saapuvaksi. Rinteenvierustat ja kuru houkutteli melkolailla, mutta ne saisi jäädä myöhempään, sillä rakka paistoi muutamissa kohdissa läpi. Vain muutamia kertoja lasketut sukset ja kevyeen puuterilumeen peittyneet kivet eivät olleet hyvä yhdistelmä. Päätimme siis lähteä metsästämään pehmeää lunta rinteiltä. Edellisen päivän oli sadellut lunta ja alppitunteja pitäessä sai laskea pehmeitä rinteitä oppilaiden kanssa. Nuo tunnit jo sai herkästi hymyn huulille, saatika vielä vapaat laskut pidemmillä pätkillä. Suuntasimme eturinteiden reunoille ja Lännen leveälle, lunta oli kasaantunut hyvin rinteen reunalle. Itselläni on vielä hankalaa telluilla pehmeässä, mitä enemmän lunta, sen haastavampaa se on. Välillä lipsahti alppikäännösten puolelle, mutta mukavaahan se oli silti. Tuuli alkoi saapua tuolihissien suuntaan, ja vilu pääsi yllättämään. Lähdettiin takaisin Y1:lle syömään ja siitä Ylläsjärven puolelle Lapland Hotel Saagaan saunomaan ja pulikoimaan porealtaassa. Lämmin alkoi väsyttämään ja janottamaan, joten after-sauna-jäätelöt ja limut olivat paikallaan. Illalla hain vielä yhden hiihtokoulutoverin bussilta ja menimme Selvään Pyyhyn nauttimaan hiihtolomien tunnelmasta, bändikin olisi ollut soittelemassa, mutta väsymys vei voiton ja ajoi mökille odottamaan seuraavaa vapaapäivää.

Vapaalaskua ja muita yrityksiä

Aamu valkeni, venytellen nousin punkastani hiihtokoulun mökin nurkasta ja kurkkasin ulos ikkunasta. Puuteria oli dumpannut melkolailla mukavasti, niinkuin säätiedotukset oli yr.no:sta lupaillut. Aurinkokin aina silloin tällöin vilahteli ohuen pilviverhon takaa. Suunnitelmissa olisi skinien testaus kevyellä haikkailulla. Pakattiin hitaan aamupalan jälkeen päiväreput ja mietittiin, minne suunnataan. Pallas olisi ollut vaihtoehto, mutta jätimme Pallaksen puuteritakuun odottamaan vieläkin aurinkoisempia päiviä. Ja Pallaksella mielellään tekee muutakin kuin vain kevyttä skinnaillua. Kävin vuokraamosta hakemassa Piepsin vyöryrepun, jossa oli valmiina piippari, sondi ja lapio, niinkuin kunnon vyöryreppuun kuuluu. Härvättiin hiihtokoulun tiloissa kamppeet valmiiksi, piipparit takin alle ja menoksi. Käytiin ensin etsimässä pehmeää Kuru-hissin vierestä, missä kiviä ei ollut näkyvissä ja tiedettiin, että lumikerros oli riittävän paksu. Suunnitelmissa oli tämän jälkeen suunnata Mansikkapaikalle Kellostapulin koillisreunan lähellä olevaan metsikköön, jossa vyöryt eivät olisi juurikaan todennäköisiä. 

No. Joskus suunnitelmat muuttuu melko radikaalisti. Lopulta päädyimme toisen lämmittelylaskun jälkeen lähtemään kokonaan pois, sillä laskukaveri kolautti polvensa suoraan kiveen. Katsottiin paremmaksi vetäytyä takavasemmalle, parantelemaan kipeän oloista polvea. Siihen jäi skinien testaus. Mutta parempi näin, kun lähteä kipeällä polvella ontumaan Keskisen laen ylitse. Kävin vielä muutaman laskun itsekseni ja palautin tavarat. Lähdettiin pienellä porukalla Kellokkaan kautta katsomaan auringonlaskua näköalapaikalle ja mökille saunomaan. Sitten pitikin jo alkaa valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.