Talven kirjoittelut jäi vähän vähäiseksi, mutta jos nyt kesällä ottaisi kiinni. Lähinnä tulossa asiaa maastopyöräilystä (enduro, xc ja alamäki), suunnistuksesta ja pyöräsuunnistuksesta. Vähäsen retkeilystä ja muusta rennosta 🙂

Aloittelin tänä vuonna melko myöhään fillaroinnit, faijan vanhalla vintagepyörällä tuli ajettua jo aiemmin, mutta maastossa ajamiset jäivät kesäisimmille ilmoille. Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin on, että fillaroidessa ei tarvitsisi topata ja vuorata itseään hullun monella kerroksella vaatteita. Ja kerrostalossa tuo pyörän peseminen on hieman hankalaa. Joten kevään treenit olivat salipainotteisia ja ulkoilua ilman välineitä. Jollei tietysti loppukevään hiihtoja lasketa mukaan…

Ensimmäiset lenkit meni viime syksynä hankitulla Orange Fivella. Piti lähteä kevyelle lenkille, aluksi helppoa poljettavaa. No olihan se kevyttä, mutta Kaupin rantajuurakko ei mene minun asteikolla helppon ajamisen kategoriaan. Juurakkojumppa ei ole itselleni sitä mieluisinta ajettavaa, mutta ainakin se opettaa. Ensimmäisen lenkin jälkeen tuntui siltä, että kaikki fillarit voisi laittaa myyntiin ja aloittaa uuden harrastuksen, vaikkapa sukkien kutomisen kotisohvalla.

No, tunne onneksi vaihtui ja polut kutsuivat jälleen. Viikko sitten lähdettiin kaverin kanssa avaamaan alamäkikausi Kalpalinnaan. CalpisBikeparkin tuttuja polkuja tuli ajettua muutamia kertoja, ennenkuin tapaturma-altis ajokaverini onnistui saamaan takavaihtajan tuhannen solmuun. Onneksi Pelle Pelottomat keksivät ottaa takavaihtajan pois ja tehdä DH-konkelista sinkulan. Kätevästi sillä ajeli muutaman kierroksen, kunnes ajokaverin takalinkku sanoi itsensä irti. Siihen loppui hänen ajonsa, onneksi tällä kertaa tuli vain materiaalivahinkoja… Useammin joutuu paikkaamaan ambulanssikuskien voimin jotain muuta kuin kuskin ajokalustoa. Jatkoin ajamista itsekseni ja kaverini siirtyi hovikuvaajan rooliin uuden järkkärinsä kanssa. Minä sain ajokuvia ja hän sai harjoitusta uuden kameran käyttöön. Lähes win-win-situation siis 😉

Alamäkiajot hissipainotteisesti innoitti Kaupissa järjestettäville enska-höntsylenkille. Töissä venähti yli lenkin aloitusajan, joten tulin paikalle hieman myöhässä. Sain kuitenkin yhden pienemmän porukan kiinni ja poikien kanssa ajeltiin Pirunvuoren tuntumassa olevia polkuja. Tekee todella hyvää ajaa itseään kovempien kuskien seurassa. Varsinkin kun joku ajaa perässä, joten ei voi alkaa hidastelemaan tai vetämään paniikkijarrutuksia 😀 Normaalisti pidän liikkumisesta itsekseni, varsinkin jos menee yhtään kovempaa vauhtia, tuntuu että toiminta on tehokkaampaa silloin. Porukkalenkistä jäi hyvä fiilis ja into ajaa vaikeampia paikkoja ja kehittyä ajajana. Orange alkaa tuntumaan koko ajan paremmalta ja paremmalta, varsinkin kun on ajanut lähinnä jäykkäperällä ja vielä 26″ sellaisella. Innolla odotan seuraavia fillarilenkkejä ja sitä, että Sappee aukeaa 🙂 Harmi kun kesä on niin täynnä kaikenlaisia rientoja, ettei oikein ehdi ajamaan mtb-maratoneja. Kisat taitavat omalta kohdalta painottua lähinnä höntsy-pyöräsuunnistukseen. Niistä kisoista sitten lisää päivityksiä.