Kaikki loppuu aikanaan – niin myös meidän joulun vietto Levillä.
Lohtua tuo kotona muutaman lomapäivän ja lämpimän takkatulen lisäksi uudet ajatukset ja suunnitelmat seuraavasta laskettelureissusta. Mutta ennen kuin mennään noihin tulevaisuuden suunnitelmiin tarkemmin, kerron vielä muutamia kokemuksia Leviltä – kun ovat yhä tuoreessa muistissa.
Majoituksesta
Varaamamme huoneisto oli juuri sellainen ulkonäöltään ja kalustukseltaan, kuin kotisivut ja keskusvaraamon nettisivut olivat kertoneetkin. Kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, että verrattuna esimerkiksi Ylläksellä ja Rukalla käyttämiimme vastaavanikäisiin (eli uudehkoihin) huoneistoihin, tässä näkyi enemmän ns. käytönjälkiä. Pieniä asioita, jotka eivät varsinaisesti asumista tai viihtymistä haittaa mutta meille (lähinnä mieheni ja minä) jotka tuppaamme kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin (erityisesti mitä tulee kiinteistöihin, rakentamiseen ja rakentamisen laatuun), pistivät kyllä silmään paikoiltaan repsahtanut makuuhuoneen liukuoven kisko ja se, että samaisen makuuhuoneen vaatekaappien liukuovet eivät olleet kunnolla paikoillaan (mieheni muuten korjasi tämän vian). Samoin ulko-oven pielessä oleva seinään kiinnitetty ulkovalaisin roikkui seinässä viimeisillä voimillaan (tämän tukevampaan kiinnittämiseen olisi jo tarvittu vähän erikoistyökaluja, joten jätimme valaisimen sikseen). Saunan oven saranat olivat ilmeisesti joltain käyttäjältä saaneet kovakouraista kohtelua, koska nekin olivat vähän vinksin vonksin. Muutamia muitakin vastaavia ”kulumisjuttuja” huomasimme asumisemme aikana.
Emme ilmoittaneet noista havaituista jutuista edes kiinteistön hoidosta vastaavalle, koska kaikki vaikuttivat sellaisilta ”ilmiöiltä”, jotka olivat olleet huoneistossa jo ainakin jonkin aikaa ja koska sesonkikaudella huoneiston hintaan kuuluu mm. loppusiivous, uskalsimme olettaa, että huoneisto on ennen saapumistamme kiinteistönhoitajan toimesta siivottu ja tarkistettu. Toivottavasti en ole väärässä ja saa vielä valtavaa laskua perääni 🙁 Toki tiedän ja luin tämänkin huoneiston ohjekirjasesta, että kaikista puutteista on ilmoitettava heti huoneistoon asetuttaessa. Kaikkea ei vain silti tällainen tottuneempikaan kävijä heti huomaa. Ja toisaalta, jos olisimme listanneet kaikki havaitsemamme pikkuviat, olisi listaan tullut useampi kohta, ei niin kiireellisiä korjauksia, joilla emme ehkä raaskineet jouluaikaan kiinteistöstä vastaavia häiritä.
Lähinnä jäimme itseksemme pohtimaan mistä Rukan ja Ylläksen huoneistoihin verrattuna suurempi kuluminen johtuu. Majoittuuko Levillä kenties erilaista väkeä kuin kilpailevissa hiihtokeskuksissa? Onko käyttöaste niin paljon suurempi? Vai oliko tuo vain puhdasta sattumaa ja olemme tuurilla majoittuneet Rukalla ja Ylläksellä kaikkein hellävaraisimmin kohdeltuihin huoneistoihin ja tässä Levin tapauksessa meitä ennen oli juuri asunut se ”yksi ja ainoa rymyporukka”?
Jouluohjelmasta
Kuten etukäteen kerroinkin Ennakkonäkymiä, Levin joulu 2014 -postauksessani meillä oli tarkoitus valita Levin jouluohjelmasta ainakin Joulutori ja Marian kappelin Kauneimmat joululaulut. Molemmissa myös kävimme. Joulutori koostuu kahdeksasta pienestä puisesta ”aittarakennuksesta”, joista käsin on saatavilla lähinnä lappilaisia käsitöitä ja muuta turisteja kiinnostavaa tuliaisostettavaa. Aitat sijaitsevat aivan Eturinteiden edessä, Zero Pointin vieressä, joten ovat helposti kaikkien saavutettavissa. Itse lisäisin tarjontaan esimerkiksi jouluruokatorin. Paikallisesti valmistetut sinappisilakat ja muut joulupöydän erikoisherkut tekisivät varmasti kauppansa.
Marian kappeliin ja kauneimpien joululaulujen pariin meiltä lähti loppujen lopuksi anoppi tyttöjen kanssa kolmistaan. Minä ja Petri olimme sen verran puhki päivän laskuista ja edellisen päivän visiitistä Utsjoelle, että jätimme tämän suunnitellun ohjelmanumeron väliin. Kappelissa oli kuulemma tiivis tunnelma, eli väkeä oli innostunut paikalle runsain mitoin. Ohjelma oli hiukan toista, kuin jo useammat ehkä perinteikkäämmät kauneimmat joululaulut kokenut anoppini oli odottanut. Laulettu kuitenkin oli sekä suomeksi että englanniksi ja ihan hyvillä mielin ”laulujaostomme” tuli takaisin.
Ruokailuista
Tässä kohtaa poikkesimme eniten suunnitellusta ja samalla kaikista aikaisemmista viikon mittaisista laskettelureissuistamme. Emme nimittäin käyneet ulkona syömässä kertaakaan, jos nyt ei tytöille Tuikussa ostettuja pizzapaloja lasketa mukaan. Olimme toki varustautuneet hyvillä ruokavarastoilla ja joulupöydän antimetkin maistuivat tänä vuonna useamman aterian verran, joten nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa. Ehkä yhtenä syynä kotiruokinnassa viihtymiseen oli myös se, että anoppi oli mukana ja huolehti lämpimän ruoan valmiiksi pöytään, ennen kuin me muut ehdimme rinteestä pois. Näin ollen King Grab Housen menua haluaisin viimeistään seuraavalla Levin visiitilläni päästä maistelemaan. Toivottavasti ravintola menestyy ja pysyy paikoillaan siihen saakka.
Rinteistä
Rinteet olivat pakkaskelissä hyvässä kunnossa koko viikon ajan. Ainoastaan 20. – 21.12. välisenä yönä satanut lumikerros toi pientä extrahaastetta seuraavan päivän rinnetunnelmaan. Eniten lumi teetti töitä siirtymillä, kuten pitkällä maisemareitillä Tuikun ohi. Ei puhettakaan, että olisit voinut liu´utella leppeästi alaspäin – ei, jouduit sauvomaan ja hiihtelemään ihan kunnolla. Onneksi seuraavana päivänä oli jo luistavampaa. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä lumikissat eivät olleet liikenteessä rinteissä lainkaan, joten joulupäivänä laskettiin siinä rinnekunnossa mihin aattona jäätiin. Ihan ok kelit kaikin puolin.
Tunnelmasta
Kotimaisten lisäksi tuntui laskijoiden joukossa olevan japanilaisia, englantilaisia, jokunen irlantilainen ja venäläinen. Eniten mielestäni oli liikkeellä lapsiperheitä (kuten olettaa saattoikin). Yleistunnelma oli sitä myöten seesteinen ja rauhallinen. Mitä nyt pari iloluontoisempaa (ja isoäänisempää) lauleskelijaa käveleskeli aamuyöstä majapaikkaansa meidän huoneistomme ikkunan alta. Jonkin venäläisisän poikaansa kohdistama pahoinpitely Levin keskustassa keskellä kirkasta päivää, oli sattunut anopin ja tyttöjemme silmiin kauppareissulla ja siitä meille tuli kaikille huono ja avuton olo. Aikuinen mies oli tyttöjemme kertoman mukaan mm. potkaissut noin 10 – 12-vuotiasta poikaa lujaa päähän, huutanut ja ravistellut mutta lopettanut sitten, kun huomasi että heihin alettiin kiinnittää huomiota. Poika oli juossut isäänsä pakoon. Itse mietin, mitä olisin tehnyt jos olisin osunut paikalle…olisinko voinut auttaa poikaa…auttoiko kukaan muu…??? Kamalinta on, että me kaikki tiedämme pahoinpitelyn jatkuvan muiden katseilta suojassa…!!!
Toivottavasti omille lapsilleni jää kuitenkin mukavia muistoja lumisista joulunvietoistamme eri puolilla Suomea ja ehkä jo ensi vuonna myös Alppien joulusta. Kaikille, jotka eivät vielä ole Levin joulutunnelmaa kokeneet, suosittelen myös lämpimästi. Ehkä kuitenkin jatkossa oma perheemme suuntaa mieluummin Ylläksen kuin Levin suuntaan. Siellä meitä kiehtoo pitkät rinteet ja Ylläksen tunnelma sopii ehkä meille paremmin. Sama juttu Rukan kanssa. Levilläkin käydään vielä varmasti monta kertaa mutta koska nyt on tullut vietettyä kaksi lomaa peräkkäin siellä (2014 hiihtoloma ja joululoma), huvittaa välillä suunnata taas toisaalle.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja nyt sitten ainakin nojatuolimatkailemaan seuraavaan laskukohteeseen!
