Lautailuharrastuksen aloitus aikuisiällä – Osa 1
Menin ensimmäistä kertaa vuorille, kun olin kahdeksan vuoden ikäinen.
Paikan nimi oli La Plagne Ranskassa.
Isä ja äiti ottivat minut mukaan skimbareissulle, mutta en tietenkään muista siitä hirveästi mitään.
Muuta kuin että siellä aloitin laskettelukoulussa oman laskuharrastuksen, muiden tulevien lupausten kanssa.
Ja muistan, että välillä tuli itku. Mutta ei kuitenkaan traumoja 🙂
Tämän jälkeen kävimme laskettelemassa pääasiassa Suomessa, ja Ruotsissa Åre:ssa kerran tai pari vuodessa. Joinain vuosina ei ollenkaan, vaan hiihdettiin perinteisellä tyylillä mummolassa.
Harrastus kuitenkin jäi lukion aikana.
Ja silloin lautailu olikin buumissa ja tosi trendikästä. Ja moni kaveri aloittikin silloin lautailuharrastuksen:
”Snoukkaatsä?”
Itse jäin siitä buumista paitsi jostain syystä. Mielenkiinto taisi olla enemmän ulkona käymisessä ja etelänmatkailussa.
Lukion ja yliopiston jälkeen alkoikin työura, jonka aikana en harrastanut talviurheilulajeja ollenkaan, vaan kaikenlaista muuta, joogasta zumbaan (joo, tuli testattua kaikkea).
Kun täytin 35-vuotta, päätin, että haluan aloittaa taas uuden harrastuksen.
Kävin läpi erilaisia lajeja, ja muistin lapsuusajan reissut, talvimaisemat, laskutauoilla juodun kuuman kaakaon maun, ja monta muuta positiivistä fiilistä.
Ja päätin että aloitan laskuharrastuksen uudestaan!
Mutta tällä kertaa päätin aloittaa lumilautailun, sillä olin jäänyt siitä kokonaan paitsi ja se kuitenkin kiehtoi.
Lautailun aloitettuani tajusin, että tämä on mahtavaa!!!
Jännittävää!
Ja hieno tapa nähdä maailman upeimpia maisemia, sekä tavata uusia ihmisiä!
Tulen siis kertomaan tässä blogissa lautailuharrastuksestani, siihen littyvistä asioista, välineistä, peleistä ja vehkeistä, sekä myös muista huomioista ja elämyksistä, mitä olen tehnyt tässä muutaman vuoden aikana.
Mutta pidetään tämä aloitus lyhyenä, ja jatkan turinoita seuraavassa osassa.
Toivottavasti tämmöinen kirjoitustyyli, jossa ajatuksenvirta juoksee sopii tänne lumipallo.fi-sivustolle, ja toivottavasti joku myös saa hyviä fiiliksiä, ja saamme keskustelua myös aikaiseksi.
Joten kommentoikaa ihmeessä, lupaan ottaa palautteen (positiivisen) mielelläni vastaan 🙂
Terveisin,
Maiju
