Yleinen

Lautailuharrastuksen aloitus aikuisiällä – Osa 1

Julkaistu: 26.9.2018

Menin ensimmäistä kertaa vuorille, kun olin kahdeksan vuoden ikäinen.

Paikan nimi oli La Plagne Ranskassa.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Isä ja äiti ottivat minut mukaan skimbareissulle, mutta en tietenkään muista siitä hirveästi mitään.

Muuta kuin että siellä aloitin laskettelukoulussa oman laskuharrastuksen, muiden tulevien lupausten kanssa.

Ja muistan, että välillä tuli itku. Mutta ei kuitenkaan traumoja 🙂

Tämän jälkeen kävimme laskettelemassa pääasiassa Suomessa, ja Ruotsissa Åre:ssa kerran tai pari vuodessa. Joinain vuosina ei ollenkaan, vaan hiihdettiin perinteisellä tyylillä mummolassa.

Harrastus kuitenkin jäi lukion aikana.

Ja silloin lautailu olikin buumissa ja tosi trendikästä. Ja moni kaveri aloittikin silloin lautailuharrastuksen:

”Snoukkaatsä?

Itse jäin siitä buumista paitsi jostain syystä. Mielenkiinto taisi olla enemmän ulkona käymisessä ja etelänmatkailussa.

Lukion ja yliopiston jälkeen alkoikin työura, jonka aikana en harrastanut talviurheilulajeja ollenkaan, vaan kaikenlaista muuta, joogasta zumbaan (joo, tuli testattua kaikkea).

Kun täytin 35-vuotta, päätin, että haluan aloittaa taas uuden harrastuksen.

Kävin läpi erilaisia lajeja, ja muistin lapsuusajan reissut, talvimaisemat, laskutauoilla juodun kuuman kaakaon maun, ja monta muuta positiivistä fiilistä.

Ja päätin että aloitan laskuharrastuksen uudestaan!

Mutta tällä kertaa päätin aloittaa lumilautailun, sillä olin jäänyt siitä kokonaan paitsi ja se kuitenkin kiehtoi.

Lautailun aloitettuani tajusin, että tämä on mahtavaa!!!

Jännittävää!

Ja hieno tapa nähdä maailman upeimpia maisemia, sekä tavata uusia ihmisiä!

Tulen siis kertomaan tässä blogissa lautailuharrastuksestani, siihen littyvistä asioista, välineistä, peleistä ja vehkeistä, sekä myös muista huomioista ja elämyksistä, mitä olen tehnyt tässä muutaman vuoden aikana.

Mutta pidetään tämä aloitus lyhyenä, ja jatkan turinoita seuraavassa osassa.

Toivottavasti tämmöinen kirjoitustyyli, jossa ajatuksenvirta juoksee sopii tänne lumipallo.fi-sivustolle, ja toivottavasti joku myös saa hyviä fiiliksiä, ja saamme keskustelua myös aikaiseksi.

Joten kommentoikaa ihmeessä, lupaan ottaa palautteen (positiivisen) mielelläni vastaan 🙂

Terveisin,

Maiju

 

 

Kommentoi blogikirjoitusta

  • maijuv sanoo:

    Jee kiitos ekasta kommentista Teha!

    Haha – nauroin kyllä ääneen tuota 3h lippua! 🙂

    Joo kyllä se talvi sieltä tekee tuloaan ja kohta päästään mäkeen, jipii!

    -Maiju

  • Teha sanoo:

    Ou jee!

    Omat laskut alkoi 10v ikäisenä Rovaniemen Ounasvaaralla. Tuttava perheen kanssa ensimmäistä kertaa Lapissa talvella ja täysin tietämätön olin tuolloin koko laskuharrastuksen olemassa olosta.

    Jotain kuitenkin tapahtui, kun isän kustantaman 3 nousun reikä kortin käyttöpakon myötä oli PAKKO laskea sen itkun sekaisen neitsyt laskun jälkeen vielä 2 krt.

    Ensimmäisestä laskusta EI jäänyt mieleen muuta kuin koko touhuun kamaluus ja pelko lähellä rinteen reunaa kasvavia puita kohtaan.

    3.s kerta toden sanoo ja lopulta olen kuulemma ollut vinkumassa 3 h lippua!

    Sitten onkin tapahtunut jo kaikenlaista muutakin ja lautakin tuli kuvioihin -90 luvun alussa.

    Ja mihinkäs koira karvoista pääsee, tänään oli hyvä mieli, kun aamulla ulkomitta ei näytti 0,7°C ja nurmikko oli kuurassa.

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *