Yleinen

Lautailuharrastuksen aloitus aikuisiällä – osa 2

Julkaistu: 05.10.2018

Moikka taas Lumipallon jengi!

Nyt sitten mennään asiaan, eli kerron hieman omista kokemuksista lautailuharrastuksen aloittamisesta aikuisiällä (35-vuotiaana).

Me kaikki haluamme ajatella itsestämme, että olemme melko avoimia kokeilemaan uusia asioita ja haasteita. Joten kun päätin aloittaa harrastuksen, olin intoa täynnä ja pompin jo kotona kuin jänöjussi konsanaan, ennen kuin olin edes aloittanut 🙂

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Tottakai nostalgia hämärtyneistä lapsuusvuosien skimbamuistoista löi päälle, ja olin intoa täynnä että pääsen taas lumen ääreen.

Mutta sitten kun tosi paikka koitti, alkoi tietenkin jännittämään.

Lähdin kaverini kanssa Himokselle pitkälle vikkonloppureissulle opettelemaan laskemista. Kaverini (joka lautailee myös) sanoi että hän voi kyllä opettaa. Mutta tein mielestäni fiksun päätöksen, ja buukkasin itseni lumilautakouluun. Sillä vaikka minulla olisi maailman parhaat välineet, ja hienoimmat lasit, ja frendi joka on laskenut varmaan 15-vuotta, niin ammattimainen opetus on varmasti nopein tapa oppia homma. Jos siis opin mitään! 🙂

Näin homma sitten meni:

Päivä 1 – kestääkö hanuri?

Kaverini varoitti, että kun opettelen lumilautailua, niin vietän ensimmäiset kolme päivää perseelläni, mutta en tosiaankaan ollut valmistautunut (eikä takapuolenikaan) siihen ylös-alas, ylös-alas, -jumppaan, kun en meinannut pysyä pystyssä. Lisäksi käännösten toistot olivat lihaksistolle melko uusi tuttavuus.

Opettaja oli onneksi erittäin kärsivällinen kanssani, ja toisti minuell kokoajan että:

”hyvinhän tämä homma edistyy” ja että ”olen saanut jujusta kiinni, että kyllä se sieltä tulee”.

Yeah right!

Sitten kun homma lähti edes jotenkin sujumaan, niin vakeinta mielestäni oli kääntyessä selän suuntaan, että pitää muistaa katsoa edellä olevan olkapään yli. Se vain tuntui jotenkin väärältä.

Noh, ensimmäisen päivän jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen ja ihan puhki (rankkaa hommaa), mutta erittäin iloinen edistymiseeni. Ja innolla odotin että pääsen mökkiimme ja saunan lauteille.

Vähemmän odotin seuraavan päivän kipuja ja lihassärkyä, mutta

ajattelin että jee, ehkä minusta tulee vielä lautailija!

Seuraavan päivän raporttia taas seuraavassa blogauksessa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Terveisin,

Maiju

 

Kommentoi blogikirjoitusta

  • maijuv sanoo:

    Moikka Teha!

    Haha, joo todellakin samaa mieltä, ensi kerta ei koskaan ole helppoa eli kyllä kannattaa ottaa ammattiapua sillä muuten voi oikeasti mennä maku koko hommaan heti alkumetreillä.

    Varmasti hauskoja kuvia ja muistoja noista ensimmäisistä laskuyrityksistä 😀

  • Päivitysilmoitus: Lautailuharrastuksen aloitus aikuisiällä – Osa 3 – Pelit, vehkeet ja lautailua

  • Teha sanoo:

    Moe!

    Ehdottomasti oikea ratkaisu, ottaa alkuun edes se 1 yksityistunti, jolla tasoittaa lautailun alun ”möykyt” sellaisiksi, että myös seuraavana päivänä jaksaa ja viitsii väävtäytyä rinteeseen jatkamaan harjoittelua.

    Itselläni ei ilmeisesti budjetti aikoinaan 16v ikäisenä ollut niin tukeva, että olisi vuokra välineiden (lauta kovilla siteillä ja omilla alppimonoilla) lisäksi ollut varaa ottaa vielä asian osaava opastaa vierelle vinkkejä antamaan.

    Saldona ensimmäisistä päivistä jäi edelleen kasvava sinnikkyys, läjä isäni ottamia valokuvia (pokkari, jossa filmirulla rauhalliseen tahtiin siirtyi ruudusta seuraavaan) joissa näkyy ehkä pipon tupsu tai toinen käsi siitä syystä, että olen kaatumassa niin ja niin monetta kertaa joko polville tai pehvalle. Hienoa määrää en osaa edes kuvailla, mutta sanoin kuvaamatta man raskas 3 tuntuinen tämä ikuisesti mieleen jäänyt ensimmäinen kerta oli.

    Jälkikäteen voi vain ihmetellä mistä se kaikki periksiantamattomuus oikein kumpusi, sillä kahdella suksella laskemisesta ei EI muistin mukaan ollut juuri mitään apua levysode/jäykkä lauta yhdistelmän ohjaamiseen?

    Sittemmin onkin tullut tutustuttua myös kolikon toiseen puoleen ja käytyä myös kursseja, että voisi jeesata muita, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä samaa määrää kuin mitä itse on aikoinaan Levin eturinteessä tullut hikoiltua.

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *