Oho, jouduin vahingossa Jukolaan

Julkaistu: 14.6.2015

Hälytys tuli keskiviikkona-aamuna 10.6. Lauantaina löysin itseni Louna-Jukolan tapahtumakeskuksesta trikoot jalassa ja otsapanta päässä odottamassa Venlojen starttia. En muista milloin viimeksi olisin ollut niin epävarma itsestäni ja siitä mihin olin ryhtymässä. Itse suunnistusta enemmän arveluttivat vaihdot, rastileimaukset ja muu Jukola-konteksti, josta olin totaalisen pihalla.

venlat1

Lähtöalueella kaikki tuntuivat tietävän, mitä olivat tekemässä ja mihin menossa. Minä en osannut edes päättää, verryttelisinkö hölkkäämällä vai hyppien. Puristin oikeassa kädessä leimauskorttia, jota en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt. Varsinaista suunnistuskarttaa en ollut nähnyt koskaan.

Mutta samantien, kun sain edeltävältä venlaltamme oman osuuteni kartan käteen ja pinkaisin ylämäkeen kohti metsää, kaikki hermostuneet ajatukset katosivat. Kartta oli ihan tavallinen kartta, juoksu tuntui kevyeltä ja pienen mutkan jälkeen löytyi ensimmäinen rastikin. Sen jälkeen muistan ainoastaan mielettömän suunnistushuuman – mietin ainoastaan seuraavaa rastia, seuraavaa askelta, suuntaa.

Kun juoksin maalisuoralle, tuntui, että olisin ollut metsässä vain pienen hetken. Aikaa lähdöstä oli kulunut yli tunti. Juoksun jälkeen fiilis oli täysin eri. Yhtäkkiä olinkin osa tätä valtavaa tapahtumaa, yksi heistä, enkä ulkopuolinen. Mietin, mistä epäröintini johtui. Rakastan metsää ja urheilemista, lenkkareita ja tuulitakkeja. Suunnistuksessa yhdistyvät ne kaikki, ja ihmiset Jukolassa, minä mukaanlukien, olivat ihanan tavallisia. Miten ihmeessä meni kolmekymmentä vuotta, ennen kuin löysin tieni tänne?

Ensi vuoden Jukola on jo merkattu kalenteriin. Uskaltaisikohan sitä ihan oikeaan Jukolaan?

Olin nähnyt tämän monta kertaa telkkarissa, mutta fiilis paikanpäällä oli käsittämätön. Minuutteja ennen lähtöä otsalamput pilkahtelivat päälle yksitellen. Hämärtyvässä kesäyössä kuulutettiin sekunteja lähtöön, ja pamauksen jälkeen valovana katosi maastoon. 

200 kommenttia

Melontaretki Suvisaaristoon, vain kartta unohtui

Julkaistu: 07.6.2015

Melontaretkelle Espoon suvisaaristoon! Mitä ihmettä tarvitsee mukaan? On vaikea muistaa, miten paljon kanoottiin mahtuu tavaraa. Ja ainainen ongelma, mitä jalkoihin – kengät, pelkät villasukat, neopreenisukat (en omista)? Vesi on kylmää, pylly jäätyy ja hanskat vuotaa joka tapauksessa.

Tästä huolimatta taivuttelin seuralaiseni mukaan matkalle kohti Gåsgrundia kesäkuun ekana lauantaina. Kiireessä Espoon karttakin unohtui kotiin, joten oli mentävä suunnalla. 17 Kilometrin matka vastatuuleen oli aika uuvuttava ja siihen kului kolme ja puoli tuntia. Takapenkiltä välillä ihmeteltiin, onko koko saarta olemassakaan, kun ei sitä tuntunut löytyvän. Mutta olihan se, ja siellä oli tosi paljon väkeä. No, kanootti maihin ja huikat jallua, ennen kuin aloimme leiriytymishommiin.

@ Gåsgrund

@ Gåsgrund

Leiripaikan etsintään kului tovi, mutta vaiva palkittiin, sillä pitkään aikaan ei ole ollut niin ihanaa hetkeä, kuin seuraava aamu Gåsgrundissa. Aurinko paistoi, yöllä melskannut tuuli oli laantunut ja teltan ovenraosta näki melkein Tallinnaan. Kreisiä, että tämä kaikki on saavutettavissa vain pienen merimatkan päässä Helsingin rannasta. Kuten aina, herää kysymys: miksi en nuku useammin teltassa?

Gåsgrund Espoon suvisaaristo

@ Gåsgrund

Aamun minuutit kuluivat nopeasti. Tuuli yltyi ja pelkäsimme ettei kanoottimme pian enää aloittelijan taidoillamme olisi kovin merikelpoinen. Työntäessämme sitä vesille mielikuvaharjoittelin kaatuneesta kanootista pelastautumista. En ole koskaan elämässäni melonut niin kovaa, kuin ensimmäistä salmea ylittäessämme Gåsgrundista Lehtisaarten suojaan. Olin aivan varma, että uppoamme metristen aaltojen kaatuessa takavasemmalta niskaan. Ihme kyllä pääsimme saarten suojaan ja sen jälkeen edessä oli enää Miessaarenselkä, jossa aallot onneksi olivat jo pienempiä. Myötätuuli toi meidät vajaassa kolmessa tunnissa takaisin Rajasaareen, missä Melontakeskuksen henkilökunta levitteli käsiään kuultuaan mistä olimme tulossa.

Paluumatkan jälkeen kelpasivat after-paddle juomat kuivalla maalla!

@ Mestaritalli

@ Mestaritalli

// Weekend trip recommendation: rent a kayak from Helsingin Melontakeskus for Saturday-Sunday and paddle to Espoo archipelago for overnight stay. You can stay overnight in Gåsgrund, Rövaren or in Stora Herrö. Bring water as there is know water on the islands. It takes around 3-5 hours oneway, depending on conditions. Be sure to check that the wind forecast is not too high (above 8 metres/second).

Menomatka

Menomatka

Paluumatka

Paluumatka

2 558 kommenttia