Mitä kiinnostavaa surffielämästä voisi kirjoittaa? Lista on aika lyhyt. Surffihostellissa olemisen tarkoitus on pohjimmiltaan, että siellä ei oikeastaan tapahdu mitään.

Olemme Panaman keskiosissa etelään kurottavalla niemellä, pitkän rannan perimmäisessä nurkassa. Paikan nimi on Playa Venao. Koko rannalla on vain kourallinen hostelleja, jonne ihmiset ovat tulleet surffaamaan. Kauppoja ei ole, ravintoloitakin vain muutama. 

Aamulla herätään, vaihdetaan yöpaita surffisortseihin ja mennään surffaamaan. Sitten syödään aamupalaa ja loikoillaan riippumatossa. Sitten tehdään ruokaa ja loikoillaan riippumatossa. Kun vuorovesi on jälleen suotuisa aalloille, mennään surffaamaan. Sen jälkeen tehdään ruokaa ja loikoillaan riippumatossa. Pihassa käy silloin tällöin hedelmäauto ja kala-auto. Viikon kohokohdat.

Jotkut ovat olleet täällä viikkoja, jotkut kuukausia. Minusta tuntuu, että ajantaju häviää jo neljässä päivässä. Aallot keinuttavat illalla sängyssäkin ja yöllä näen niistä unta. Tavallaan ymmärrän, että tänne voisi vahingossa unohtua pidemmäksikin aikaa. Ulkomaailma katoaa hataraksi muistikuvaksi, ja on vaikea muistaa, että normaalissa elämässä Tyynenmeren aallot eivät kohise ikkunan ulkopuolella, mölyapinat eivät mekasta viereisissä puissa, läskit heinäsirkat eivät lennähtele keittiössä eivätkä ravut juokse vessan lattialla.

  
Itse tehty kotiruoka maistui Panama Cityn katukeittiön jälkeen ihanalta!

  
Maailma näyttää riippumatosta käsin aina vähän paremmalta.

Ostimme hedelmärekasta ”karvapalleroita”. Namnam!

  
En ole nähnyt missään muualla tällaista innovaatiota: Purkkimuotoinen tiskiaine, josta raapaistaan tiskisieneen vähäsen ennen jokaista (tai joka toista) tiskiä. Kätevää.

  
Matalan vuoroveden aikaan ehtii pyykätä.

  
Ja sitten surffataan.