Olen ollut poissa Helsingistä käytännössä lokakuusta lähtien. Kun viikonloppuna saavuin Kallioon Kanada-buutsit jalassa, untuvatakki päällä ja pipo silmillä oli lähellä, että en tehnyt samantien u-käännöstä. Pelkästään Kalliossa ihmisiä poukkoili hirveässä kiireessä joka suuntaan, hipsterit näyttivät hassuilta, kaikki tuntui tunturin jälkeen merkityksettömältä.

Olin unohtanut joulun. Viime kuukaudet olen elänyt rinkallisen, tai ehkä kahden, sisältämien tavaroiden kanssa. Ehkä juuri siksi kauppojen tavararalli ja jouluperinteet eivät koskaan ole tuntuneet absurdimmalta kuin nyt. Tuijotan joulukoristeita, kuusia, postin jonoja ja mietin: miksi? Kun voisi yhtä hyvin lähteä erämaahan, istua oikean kuusen juurelle ja kuunnella hiljaisuutta.

Kuluneen syksyn aikana parhaat hetket olen kokenut pohjoisessa, tunturipurojen äärellä, polkujen varrella ja hankien keskellä. Vaikka kuinka mietin, en keksi mitään pohjoisen luonnon vertaista.

Lähde siis jouluna ulos, kävele metsään, hiihdä tunturiin, minne tahansa, missä tähdet näkyvät. Alennusmyyntien sijaan mene retkelle lähimpään kansallispuistoon. Keitä glögit termariin ja lähde rantakalliolle katselemaan merta. Käytä joulukatalogit nuotion sytykkeenä. Vaikkei etelässä ole lunta, oikea joulurauha löytyy luonnon keskeltä.

Rauhallisia pyhiä ja ihania jouluretkiä toivottaen,

Milja