Mihin nämä päivät katoavat? Huomenna on helmikuu, kartanolla ollaan reissun puolessa välissä ja messuistakin ehti kulua ihan huomaamatta viikko.

Lähes epätoivoiseksi valahtanut lumitilanne alkaa onneksi näyttää paremmalta. Putskukelejä dotellessa vielä muutama kiinnostava poiminto ISPOsta.

Olimme juuri edellisen päivän randoretkellä arvuutelleet, onko olemassa pinkkejä nousukarvoja. Ei tarvinut kauaa miettiä. G3:sen Elle-skineissä on karkkivärein koristeltu karva, mukana tietysti pinkkiä. Muuten se ei taida poiketa normaalista Alpinist-versiosta mitenkään.

Plumin splittisiteet ovat vaihtoehto Karakoramille ja Sparkille. Xavier de le Rue taitaa laskea niillä, ja osastolla olikin mukavia ranskalaisia herrasmiehiä esittelemässä siteitä. Plumilla on omanlaisensa kiinnistysmekanismi; siteen pohjassa on klipsi, joka kiristää siteen pohjan kahden ovaalin kiekon ympärille. Siteissä tulee myös vakiona kantakiinnitys, jota olen ainakin itse kaivannut moneen otteeseen, kun suksimoodissa laskettelee poistumisreittejä.

Petzlin osastolta löytyi mielenkiintoinen uutuus: 150 grammaa – kyllä – painavat Altitude-valjaat vuorihommiin. Valjaat olivat saaneet ISPO Awards-palkinnon, eikä ihme. Materiaali on läpikuultavaa, kuituteipin tapaista ”nauhaa”. Samaa sarjaa näkyy olevan tulossa vapaalaskukäyttöön suunniteltu ultrakevyt hakku sekä jääraudat. Niillä kiipeily olisi varmasti aika hauskaa, mutta harmi kyllä en luultavasti uskalla laskea alas paikoista, joihin sellaisilla pääsisi.

Salomonilta tulee ensi kaudelle kolmeen osaan taiteltava splitti. Keskiosan saa irti ja taitettua keskeltä, jolloin sen saa esimerkiksi reppuun. En oikeen osaa sanoa tästä enempää, kuva puhukoon puolestaan. Itsellä hermot meinaa mennä jo nykyisen, kahteen osaan halkeavan splitin kokoamisen kanssa.

Monsin ensi vuoden raitaa ja verkkaria! Merinovilla on luksustavaraa paljon reissaavalle, koska se ei ala haista. Mulla on täällä Zillertalissa mukana kolme kerrastosettiä (toppi+pitkähihainen+paksumpi pitkähihainen), ja kukaan ei varmaankaan usko, että en ole pessyt niitä vielä kertaakaan Helsingistä lähdön jälkeen kuukausi sitten. Kaksi kertaa olen tuulettanut niitä terassilla vuorokauden, ja vasta tänään meni ensimmäinen paita pyykkisäkkiin. Eikä matkaseura ole ainakaan vielä syytellyt haisuliksi.

Naisten vapaalaskuvaatteita oli messuilla melko kitsaasti esillä. Ylimmäinen kuva Helly Hansen; vasemmalta oikealle enemmän topatusta vähemmän topattuun. Alla Marmotin kolmikerroskuorisetti.

Tähän päättyy tällä erää tämä tavararalli! ISPO oli huikea kokemus ja oli hauska nähdä harrastusvälineisiin liittyviä uutuuksia livenä. On silti myönnettävä, että huokaisin helpotuksesta kun vuoret alkoivat paluumatkalla näkyä motarin päässä. Ihmispaljous, tavaramäärä ja kauppatunnelma olivat shokki kolmen viikon vuoristokyläelämän jälkeen. Nyt ollaan jälleen Zell am Zillerissä piilossa maailman melskeiltä, ja seuraavaksi palaan täällä blogissakin laskuhommiin.