Vaihtelu virkistää: hiihdimme yöksi alppimajaan

Julkaistu: 22.2.2016

Vastaan tulee ihmisiä trikoot jalassa, kapeat sukset kiinni vaellusmonoissaan. ”Servus!”, tervehtivät ruskettuneet itävaltalaiset.

Teemme matkaa skitour-ladulla kohti alppimajaa, splittilaudat alla, aivan liikaa painavia asioita repussa. Keli on reilusti plussalla ja märkä lumi loiskuu skiniträkillä.

Noin 600 metrin vertikaalimetrin nousun ja parin tunnin jälkeen saavumme Neue Bamberger Hüttelle. Puurajan tuntumassa sijaitseva maja on vasta remontoitu ja tuoksuu uudelle puulle. Ympärillä kohoavat vuoret hieman yli pariin kilometriin.

Kiipeämme vuoren rinteelle katselemaan auringonlaskua. Keli on kirkastunut, tuuli tyyntyy hetkeksi ja on aivan hiljaista. Voi melkein kuulla vuorten hengähtävän tyytyväisinä.

Kuu nousee vuorten takaa ja heijastuu Salzachgeierin seinämiin. 

Neue Bamberger Hütte pilkistää rinteestä kuun valossa.

Sunnuntai-iltana viikonloppuruuhka oli ohi, ja meidän lisäksemme majalla oli vain muutama muu seurue.

Seuraavana päivänä hiihtelimme parisataa metriä majalta ylöspäin ja laskimme hauskan loskalaskun. Salzachgeierin (taustalla) huiputus lienee yleisn hüttevieraiden kohde, mutta koska lumet olivat joka tapauksessa loskaa, päätimme kiipeämisen sijaan lepuuttaa jalkoja hieman iisimmällä ladulla ja loivemmalla losottelulla.

Lopuksi laskimme kokkareiksi jäätyneen polun alas majalta. Haastavimpia mäkiä tällä reissulla! Dynafit-joukkue (sukset parkkiksen penkalla, ukkelit oluella) voitti meidät tällä osuudella aika ylivoimaisesti. (Suunnon träkki täällä)

 

Vinkki!

 http://www.alpenvereinaktiv.com/de/tourenplaner -sivustolla voi hakea valmiita reittejä gpx-muodossa sekä piirtää omia. Esimerkiksi reitti Kelschaun suunnalta Neue Bamberger hüttelle löytyi sivustolta valmiina.

3 204 kommenttia

Muumilaakson tarinat käynnistävät alppipäivän

Julkaistu: 12.2.2016

Kuusi viikkoa alppielämää takana! Mitsu tunnistetaan kylillä ja osaan ulkoa lähikaupan hyllypaikat. Olemme alkaneet katsoa muumeja aamuisin.

Viime päivinä on päästy laskemaan taas puuteria! Maanantaina käytiin laskemassa Gerlossteinwandin kuru, jonka korvamerkkasimme jo reissun aluksi. Se näkyy suoraan kartanon terassilta, ja viimein keli alkoi näyttää mielestämme sopivalta sen laskemiseen.
Skinnausreitti kurun suuntaan on todella mukava ja paikallisten keskuudessa suosittu hieman eri versioin. Reitti lähtee Gerlossteinin keskuksen ankkurhissin yläasemalta kaarrellen loivasti ohi jylhän Gerlossteinwandin seinämän.

Kuru näkyy kuvassa vasemmalla.

Reitti kiertää mäntyisen harjanteen kautta oikealle ylös. Satulassa oli mukavan tuuleton paikka pitää lounastaukoa. Kiertelimme hieman katselemassa kurun lähtöä eri puolilta. Paras lähestyminen löytyi lopulta suoraan takasuunnasta.

Kurkkimassa kurun lähtöä viereiseltä harjanteelta.

Lähemmän tarkastelun jälkeen suoritettiin kivi-paperi-sakset -arvonta, ja ensimmäinen laskija lähetettiin matkaan, ja kivaahan se oli! Lasku oli minunknin mielestäni kiva ja ihan riittävän mittainen.

Käyrän väri kuvastaa sykettä. Kuten näkyy, lasku nosti sykettä hieman enemmän kuin tuo pitkä skinnaus. Suunnon träkki täällä.

Myös Spieljochin puuterimetsistä on löytynyt laskettavaa. Keskiviikkona parantelin orastavaa flunssaa kunnon face shoteilla ja hissipyydalla. Torstaina suuntasimme pitkästä aikaa Gerlokseen ja Königsleiteniin. Laskimme alkajaisiksi Isskogelilta mukavan losottelupätkän alas tsekkailumielessä ja siirryimme sen jälkeen kohti Gernin metsää. Alunperin ajattelimme käydä tarkistamassa Falschriedelin, mutta siellä oli sen verran ruuhkaa että päätimme jättää homman sikseen.

Nikke Isskogelin metikössä.

Gernin metsässä lumi oli (jälleen) säilynyt hyvänä. Siellä oli randoeläimen hyvä pitää photoshootia ja leiskautella käännöksiä. Sen sijaan, että olisimme skinnanneet takaisin ylös kohti Königsleitenin yläasemaa, päätimme kiertää maisemareitin kautta takaisin kylään. Kukaan ei halunnut enää takaisin rinteiden ruuhkiin. Kiertoreitti takaa ei mitenkään vastaa laskun määrää (nopeampaa on skinnata laskujälkiä takaisin ylös), mutta maisemat, keli ja meininki olivat sitäkin paremmat.

You there! Gernin metsän yläpuolella on mukava losottelukenttä!

Slash! Kyllä kelpaa.

Paluureitti jatkuu joenuomaa pitkin kohti Königsleitenin kylää.

Gernin metsän reitti pitkän kaavaan mukaan. Olemme käyneet siellä useasti, sieltä löytyy luonnonhyppyreitä ja useimmiten lunta. Reitistä tulee vähän lappimainen fiilis, lasku on loivaa ja metsä väljää. Jouduimme ottamaan päivän päätteeksi vielä yhden ylimääräisen nousun ja laskun, kun emme ehtineetkään laskemaan toiselle gondolille ajoissa – olimme jättäneet auton hieman kauemmas.

Näiden seikkailujen jälkeen olikin taas välipäivän aika. Kamat ja jalat tarvitsivat kipeästi huoltoa.

Välipäivä eli vähän muumien seikkailuja ja aamukahvi kartanon terassilla. 

191 kommenttia

Laskin elämäni ensimmäisen kurun

Julkaistu: 07.2.2016

Valhallan kartanossa koitettiin kuluneella viikolla pitää hännät pystyssä ja liput salossa. Siitä huolimatta, epätoivo alkoi jäytää takaraivossa. Entä jos lunta ei enää tule? Multa paistoi rinteiden läpi ja offarit alle 2000 metrissä olivat loskaa. Tässäkö se oli? Kauan odotettu kausi (tai pari kuukautta) Alpeilla. Mökin terassilla oli bikinikelit eikä mäessä tarvinnut takkia. Kestine-kuurin aloituksessa tuli jälleen uusi ennätys, tammikuu.

Gerlossteinin monohississä ei tullut alkuviikosta kylmä.

Lopulta sääennusteissa alkoi näkyä Atlantilta tähän suuntaan vyöryvä matalapaine. Kyllä, se osuu tänne! Lunta tuli, ja millaista lunta! Höyhenenkevyttä amerikan puuteria, tai japanin, no kuitenkin, joka puolella ja paljon!

Spieljochissa on ollut melkeinpä Zillertalin parhaat pohjat. Sinne siis. Ekana päivänä unohtui evästaukokin, kunnes kahden jälkeen iltapäivällä oli pakko pysähtyä siksi aikaa, että ehti hotkaista eväsleivät nassuun. Ja sitten taas menoksi. Pieni klippi laskuista löytyy täältä.

Tokana päivänä mentiin sama homma uudestaan, vanhoista jäljistä ei ollut enää tietoakaan. Voi juku!

Spieljochilla löytyy tosi hyviä hissioffareita. Koko kahden gondolin välissä oleva metsä on käytännössä hyvää laskettavaa. Ei kannata antaa harjanteelle pystytetyn aidan hämätä; sen tarkoitus on kenties vain säästää työntekijöillekin jotain laskettavaa. Aidasta pääsee parista kohtaa ali, se on sallittua ja vallitseva tapa. Kuvassa tyylinäyte.

Eilen lauantaina pakenimme viikonloppusotureita randoretkelle. Reittivalinta lähti Geolsin Panoramabahnilta ensin laskulla alas bowlin pohjalle ja sieltä kohti Metzenjochia. Lumikuopan kaivamisessa kesti kauemmin kuin aiemmin, sillä Metzenjochin pohjoisrinteellä oli noin kahden metrin lumipakka. Myönteisten analyysitulosten jälkeen nousimme kurua pitkin ylös, samaa rataa kuin laskukin tulisi olemaan. Kurussa oli paljon lunta ja nouseminen sitä ylös oli ehdottomasti reitin vaikein pätkä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun kiipesin noin jyrkässä kurussa, mutta ylös päästiin! Oli mahtava fiilis, kun eka kertaa pääsi kurkkaamaan harjanteen yli. Aurinko paistoi toiselta puolen silmään ja luminen terävä harjanne kaartui molempiin suuntiin.

Kurun loppupätkää ei enää päässyt skinnaten. 

Maisemat harjanteen toiselle puolen olivat upeat. Taustalla Kreuzjochin kappeli.

Maisemat idän suuntaan harjanteelta.

Lasku oli kiva ja pitkä ja lumi hyvää. Laskimme bowlin pohjalle ja nousimme metsätietä pitkin Arzjochsesselbahnin ala-asemalle. Viimeiseen hissiin tuli vähän kiire: kellotimme 15 minuuttia 130 metrin vertikaalinousuun kilometrin matkalla.

Suunnon träkki reitistä. Pinkit laskuja, muut nousua. Kuten lopun punaisesta raidasta näkyy, loppunousu tultiin aika vauhtia.

1 038 kommenttia

Alpeilla on vappukelit, mutta mitä siitä

Julkaistu: 01.2.2016

Viimeisen reilun viikon ajan lämpötila Zillertalissa on roikkunut reilusti plussalla. Vähäisetkin lumet sulavat ja ihmiset juovat t-paidoissa vehnäolutta. Tilanne on ilmeisesti sama lähes joka puolella Alppeja. Naapurissa olevassa Hochügenissa olisi pidetty viikonloppuna Freeride Tourin Qualifier -kisat, mutta ne peruttiin onnettoman lumitilanteen vuoksi. Myös Sveitsin Engadinin Qualifier -kisat peruttiin, samasta syystä.

Me emme voi muuttua lumeksi, emmekä kääntää lämpötilaa pakkaselle. On mentävä sen mukaan, mitä tarjotaan. Masentumalla kelitilanteesta tekisin hallaa vain itselleni. Siispä olemme hiihdelleet aurinkoisissa maisemissa ja kurvailleet loskalaskuja niin paljon, että jalat ovat aivan jumissa.

Gernissä urheilemassa. Saimme hyvän esimerkin siitä, miten toteutuu kollektiivinen harha: kaikki me kartanon vakkarit luulimme olevamme väärässä paikassa karttaan nähden, kun olimme yhdessä vilkuilleet sitä ja johdatimme siksi vieraat väärään paikkaan. Havaitsimme kuitenkin onneksi virheen ja palasimme samoja jälkiä takaisin. Jälkikäteen ei voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä se on edes mahdollista. Mitä tästä opimme: jokaisen tulee lukea karttaa myös itsenäisesti ja lyhyetkin, ”iisiltä” vaikuttavat reitit pitää suunnitella hyvin.

Kohta topissa! 400 metriä korkeuseroa reilussa tunnissa, kyllä tässä Pyhän Randonnee -kunto kohoaa.

Oli vaikea aluksi käsittää, että ylös mennessä oikeasti oli näin lämmin. Kundit toki hilluvat ilman paitaa kun lämpötila nousee yli kymmenen asteen, mutta se että minä kuljen hihattomassa vaatii ihan oikeita kesäkelejä. Että sellainen tammikuu täällä Zillertalissa.

 

288 kommenttia