Kuusi viikkoa alppielämää takana! Mitsu tunnistetaan kylillä ja osaan ulkoa lähikaupan hyllypaikat. Olemme alkaneet katsoa muumeja aamuisin.

Viime päivinä on päästy laskemaan taas puuteria! Maanantaina käytiin laskemassa Gerlossteinwandin kuru, jonka korvamerkkasimme jo reissun aluksi. Se näkyy suoraan kartanon terassilta, ja viimein keli alkoi näyttää mielestämme sopivalta sen laskemiseen.
Skinnausreitti kurun suuntaan on todella mukava ja paikallisten keskuudessa suosittu hieman eri versioin. Reitti lähtee Gerlossteinin keskuksen ankkurhissin yläasemalta kaarrellen loivasti ohi jylhän Gerlossteinwandin seinämän.

Kuru näkyy kuvassa vasemmalla.

Reitti kiertää mäntyisen harjanteen kautta oikealle ylös. Satulassa oli mukavan tuuleton paikka pitää lounastaukoa. Kiertelimme hieman katselemassa kurun lähtöä eri puolilta. Paras lähestyminen löytyi lopulta suoraan takasuunnasta.

Kurkkimassa kurun lähtöä viereiseltä harjanteelta.

Lähemmän tarkastelun jälkeen suoritettiin kivi-paperi-sakset -arvonta, ja ensimmäinen laskija lähetettiin matkaan, ja kivaahan se oli! Lasku oli minunknin mielestäni kiva ja ihan riittävän mittainen.

Käyrän väri kuvastaa sykettä. Kuten näkyy, lasku nosti sykettä hieman enemmän kuin tuo pitkä skinnaus. Suunnon träkki täällä.

Myös Spieljochin puuterimetsistä on löytynyt laskettavaa. Keskiviikkona parantelin orastavaa flunssaa kunnon face shoteilla ja hissipyydalla. Torstaina suuntasimme pitkästä aikaa Gerlokseen ja Königsleiteniin. Laskimme alkajaisiksi Isskogelilta mukavan losottelupätkän alas tsekkailumielessä ja siirryimme sen jälkeen kohti Gernin metsää. Alunperin ajattelimme käydä tarkistamassa Falschriedelin, mutta siellä oli sen verran ruuhkaa että päätimme jättää homman sikseen.

Nikke Isskogelin metikössä.

Gernin metsässä lumi oli (jälleen) säilynyt hyvänä. Siellä oli randoeläimen hyvä pitää photoshootia ja leiskautella käännöksiä. Sen sijaan, että olisimme skinnanneet takaisin ylös kohti Königsleitenin yläasemaa, päätimme kiertää maisemareitin kautta takaisin kylään. Kukaan ei halunnut enää takaisin rinteiden ruuhkiin. Kiertoreitti takaa ei mitenkään vastaa laskun määrää (nopeampaa on skinnata laskujälkiä takaisin ylös), mutta maisemat, keli ja meininki olivat sitäkin paremmat.

You there! Gernin metsän yläpuolella on mukava losottelukenttä!

Slash! Kyllä kelpaa.

Paluureitti jatkuu joenuomaa pitkin kohti Königsleitenin kylää.

Gernin metsän reitti pitkän kaavaan mukaan. Olemme käyneet siellä useasti, sieltä löytyy luonnonhyppyreitä ja useimmiten lunta. Reitistä tulee vähän lappimainen fiilis, lasku on loivaa ja metsä väljää. Jouduimme ottamaan päivän päätteeksi vielä yhden ylimääräisen nousun ja laskun, kun emme ehtineetkään laskemaan toiselle gondolille ajoissa – olimme jättäneet auton hieman kauemmas.

Näiden seikkailujen jälkeen olikin taas välipäivän aika. Kamat ja jalat tarvitsivat kipeästi huoltoa.

Välipäivä eli vähän muumien seikkailuja ja aamukahvi kartanon terassilla.