Kun tulin Zillertalista kotiin, pakkasin autoon kaiken, mitä kuvittelin kahden kuukauden aikana tarvitsevani, ja vähän lisää. Autoon menivät neljät sukset, splittilauta, yksi duffelilaukku täynnä merinovillaa sekä vähän viiniä. Lähdin ajamaan nelostietä pohjoiseen. Seuraavassa kuvatunnelmia tien päältä.

Matkalla kohti Karigasniemeä. Komeat revontulet valaisivat tien.

Telttapaikalla lumipenkan paksuus yllätti. Saimme kaivaa keskellä yötä metrisen kuopan hankeen teltalle. Pakkasta oli vajaa 20 astetta.

Teltassa herää usein, kun aurinko alkaa nousta. Tässä aamunsarastus kaukana pohjoisessa.

Uskollinen ajopelini Nestori Mitsu on 11-vuotias Mitsubishi Colt. Se lähtee käyntiin vaikka minkämoisessa pakkasessa.

Maisemia matkalla Altasta Lyngeniin.

Tässä kohtaa aloin tajuta, että Norjassa eletään parhaillaan vuosisadan lumitalvea! Ja kerrankin sain istua pitkän matkaa apukuskin paikalla, parin viikon roadtrip-seurani Sampsan ohjaillessa autoa kohti Lyngeniä.

Matkalla osuimme Langfjordbotnin puuteritaivaaseen. Alue on nimeltään Finnmarkalpen ja sinne sataa kuulemma eniten lunta koko Pohjois-Norjassa. Bongasimme autosta kivan linjan, ja räävimme takakontista pikavauhtia kasaan laskukamppeet. Puuteria oli vyötäisiin saakka.

Hienot pilvimuodostelmat roikkuivat vuonojen yllä.

Lauttarannan liikkuvassa toimistossa ehtii hyvin editoida pari kuvaa.

Lautassa matkassa Olderdalenista Lyngseidetiin.

Auringonlasku Svensbyssä.

Jälleen yksi laskupäivä paketissa ja mitsun takakontti täynnä tavaraa.

Ja matka jatkuu.

Ps. pitkillä ajomatkoilla käytän Bridgedalen merinovillaisia kompressiosukkia, jotka lämmittävät mukavasti kaasujalkaa, samalla kun napakat varret toimivat samaan tapaan kuin lentosukat. Suosittelen.

Yhteistyössä: Vandernet