Kevään tullen olen alkanut ikävöidä pyöräilyä. Se on kalliokiipeilyn lisäksi oikeastaan ainoa asia mitä ikävöin talvisin.

Lääkkeeksi ikävään sopi fatbike-lenkki Pyhätunturissa. Pääsin jo kertaalleen viime joulukuussa kokeilemaan Bliss Adventuren rohkaisemana fatbikea eli läskipyörää Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Silloin oli kaamos, pimeää ja hanki upotti. Tykkäsin kuitenkin lumen keskellä pyöräilystä heti tokkiinsa. Kiersin karttaan merkityn talvifillarireitin, joka kulkee Isokurun kodan kautta kansallispuiston eteläreunan lintutornille ja sieltä takaisin kohti hiihtokeskusta.

Isokurun laavulta lähtevä alamäki suolle oli hauska ajaa, harmittaa vain että en uskaltanut päästellä tarpeeksi lujaa! Suolla taas oli kiva puikkelehtia puiden välissä, sillä hanki kantoi aamupäivällä jopa metsässä. Fiilis oli vähän kuin laskiessa metsässä, oksat hakkasivat kypärään ja laseihin, kun piti yrittää ahtautua aina mahdollisimman kapeasta välistä.

Lukuunottamatta kerran testaamaani alamäkiajoa, en ole ajanut maastossa fillaria juurikaan edes kesäisin, joten kokemus on myös siltä kannalta uusi. Maastopyöräily on paljon enemmän koko kropan tekemistä kuin kadulla pyöräily, ja ohjatessa pitää olla koko ajan hereillä. Fatbikella ajaessa tuli mieleen, kuinka lapsena leikin pyörällä pihaa ympäriajaessa olevani ratsailla kiitävä Zorro, joka miekka toisessa kädessä yritti sohia vihollisia (ruusunmarjapensaita). Vähän sama fiilis tuli nyt tunturissa rullatessa, sen verran hyökkäävä asento saa olla siinäkin.

Lopuksi pyöräilin kevytliikenneväylää pitkin Wurstiin kokikselle. Olipa muuten aivan sairaan kivaa ajaa pyörää ihan asfaltillakin. Aika paljon piti tuulettaa jaa ajaa ilman käsiä, koska se on fättärillä ihan sika helppoa!

Isokurun kodalta alkaa hauska alamäkipätkä, jota voi rullata niin kovaa kuin uskaltaa.

Kansallispuistoissa fillarointi ei ole yleensä sallittua, mutta Pyhä-Luostolla se on luvallista.

Oli tosi hassua olla pyörällä liikenteessä näissä maisemissa, jotka on yleensä tottunut näkemään sukset jalassa. Hanki kantoi aamupäivällä viileän yön jäljiltä mainiosti oikeastaan missä vain.

Lopuksi rullasin Wurstiin terdelle. Tuli hiki!

Alla vielä pikkuklippi fillaroinnista. Ei mitään ihmeellistä, mutta oli aika kivaa! Ja niin, ps. blogilla on nykyään myös YouTube-kanava, koska 2010-luku. En ole mitenkään hirveen hyvä esiintymään videolla, joten mitään spektaakkeleita ei ole luvassa, mutta kaverien painostuksesta tuokin nyt pystyssä. Ja vanhat klipit siellä tallessa.

Lisätiedot: Bliss Adventure