Matkat

Nizhny Novgorod oli ihanan hip

Julkaistu: 30.5.2016

Kun juna lähti liikkeelle Moskovan asemalta, minulla ei ollut pienintäkään käsitystä, mitä on edessä. Miltä kaupungit näyttävät, mitä niiden välissä on, miltä maasto näyttää? Kun sitten saavuin Novgorodiin, hämmästys oli melkoinen. Tällainen söpö pikku kaupunki ihan tässä vieressä!

Heti saavuttuani nappasin metron rautatieasemalta kohti keskustaa. Google oli huomaamattani muuttanut kopioimastani osoitteesta pari kirjainta (näiden kanssa kannattaa olla tarkkana), ja jouduin kävelemään ylimääräisen parin kilometrin lenkin kaunista kävelykatua pitkin. Oli perjantai-ilta ja laittautuneet ihmiset olivat matkalla kohti lukuisia kävelykadun terasseja.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Terassille suuntasin minäkin. Vuorokauden matkustamisen jälkeen päätin herkutella kunnon kanafileellä ja lasilla kylmää chileläistä. Oikeasti minulla ei olisi reissubudjetissa tällaiseen varaa, mutta päätin, että ensimmäisen pysähdyksen kunniaksi saa vähän tuhlata. Ja matkailijaa toki auttaa, että ruplan kurssi on edullinen.

Novgorodin keskusta sijaitsee korkealla Volgan törmällä, vanhan linnoituksen (Kreml) vieressä. Sieltä on komeat maisemat joen ylle.

Kävelykadun vilinä oli hauskaa seurattavaa. Silmiinpistävää verrattuna vaikkapa Länsi-Euroopan kaupunkeihin oli millenniaalien valtava määrä. 10-18 -Vuotiaita on tosi paljon. Voisin kuvitella, että se on seurausta poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta. 2000-luvun vaihtuessa ja sen jälkeen elettiin aika hulppeita vuosia, Venäjällä ne varmasti vielä korostuivat sekasortoisen 90-luvun jälkeen.

Yövyin Smile Hostelissa, joka sijaitsee aivan kävelykadun päässä. Se oli siisti, edullinen ja palvelu oli oivallista. Mutta: minä olin ilmeisesti kaupungin ainoa reppureissaaja. En ole vielä nähnyt ketään muuta Trans-Siperian rataa kulkevaa, en junassa enkä sen ulkopuolella. Missä kaikki turistit ovat? Hostellissa tapasin kylläkin hollantilaisen, joka oli matkalla kotimaastaan kohti Australiaa, pyörällä!

Aloitin aurinkoisen lauantaiaamun ostamalla kahvin kävelykadun kojusta. Valinnanvaraa riitti!

Mitäs laitetaan? Kahvimasiina pakun takakontissa,  mikä ettei.

Tästäkin minibussista olisi saanut lattea.

En arvannut, että näin pian laskukauden jälkeen pääsen gondoliajelulle. Volgan yli kulkee köysirata, josta pääsi ihailemaan maisemia. Oikeasti se kuljettaa ihmisiä joen toisella puolen sijaitsevaan kylään, mutta ainakin paikallisia turisteja oli paljon. Ohjeet löytyvät Lonely Planetista, mutta ne oikovat pari mutkaa. Kannattaa seurata kylttejä, ne näyttäisivät vievän ei minnekään, mutta kyllä sieltä gondoliasema lopulta löytyi.

Sää Novgorodissa oli helteinen, liki 30 astetta. Kuvassa näkyvästä Patagonian vyölaukusta (kiitos Onegear.fi) on tullut rakkain matka-asusteeni. Niin kätevä! Näissä keleissä tuntuu älyttömältä kantaa rinnassa pitkiä housuja, untsikkaa ja muita talvikamppeita, mutta Mongolian vuorilla telttaillessa niitä varmasti tarvii… eiks niin?

Unohdin yhden laturin kotiin, joten oli käytävä paikallisessa ostoskeskuksessa hankkimassa uusi (onneksi löytyi!), samalla hemmottelin itseäni sushilla. Siinä oli hauskoja paikallisia vivahteita: överisti smetanaa ja mätiä. Jos ei muuta niin ainakin tarpeeksi soijaa.

Lauantai-illan auringonlasku Kremlillä. Ja kuuman, hikisen päivän päätteeksi inmaistui myös pieni terassiolut. Novgorod oli aivan mahtava, suosittelee! Jos pitää verrata, tulee mieleen ehkä pienempi versio Krakovasta tai Vilnasta. Junamatka kestää nopeimmillaan kolmisen tuntia, eli oiva yhden yön retki Moskovasta.