Matkat

Kaukana shamaanien maassa

Julkaistu: 04.6.2016

Entä jos nämä kiskot jatkuvat ikuisuuteen? Vain asemia ja pusikkoista maisemaa, enkä koskaan pääse perille. Makaan yläpunkallani, ja vaunu heiluu puolelta toiselle. Kolmen yön yli kestävä matka Jekaterinburgista Irkutskiin tuntuu lohduttoman pitkältä. Ei ole tilaa istua – paitsi vessanpytyllä – ja punkkani yläpuolella on tilaa ennen ylähyllyä vain puolisen metriä. Vaunuvastaava eli provodnitsa näyttää presidentin kaksoisolennolta, ja hän on vihainen.

Uskomatonta kyllä, pääsen lopulta Irkutskiin. Ängen ulos kuumasta vaunusta, ulos rautatieasemalta. Ilmaa.

Ajan kolisevalla raitiovaunulla keskustaan, josta matka jatkuu kohti Baikal-järven länsipuolta reunustavaa Pribaikalsky-kansallispuistoa. Melkein yhtä ihanaa, kuin päästä pois junasta ja kaupungista, on jutella oppaamme, Jack Sheremtoffin, autossa olevien kahden hollantilaisen ja yhden ranskalaisen matkaajan kanssa. Tajuan, että muutamaa lausetta lukuunottamatta en ole jutellut kenenkään kanssa sen jälkeen kun lähdin Helsingistä, eli lähes viikkoon.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Maisema muuttuu Irkutskin jälkeen pikkuhiljaa kumpuilevammaksi. Havumetsää ja sekametsää on paljon, ja täällä karja on nyhtänyt aluskasvillisuuden siistiksi. Mitä edemmäksi kohti Baikalia kuljemme, sitä hiekkaisempaa maasto on.

Alueella ovat alkujaan vallinneet vahvat shamanistiset perinteet – luonnonläheinen alkuperäiskansojen uskontomuoto, joka muistuttaa oppaamme kertoman perusteella paljon esimerkiksi intiaanien tai saamelaisten perinteitä. Monet yhteiskunnalliset muutokset mongolivallasta kommunistihallintoon ovat jättäneet jälkeensä mielenkiintoisen vyyhdin, jossa shamanismia käytetään nykyään surutta myös matkailunedistämiseen. Oikeita shamaanejakin on oppaamme mukaan silti kuulemma edelleen olemassa.

Ajellessamme autioiden nurmikenttien ja karun kalliomaiseman poikki on helppo eläytyä muinaisten aikojen tunnelmaan. Koko paikassa on jotain maagista, jota tyhjyys korostaa. Siellä täällä vanhat lautamajat ja vapaana vaeltelevat hevoset tuovat vaihtelua muuten joka suuntaan aukeavaan panoraamaan.

Ajamme vanhan hökkelin ohitse, ja aidan päältä vanha mies vinkkaa, onko heittää tupakkaa. Annamme useamman, ja harmittelemme jälkikäteen, ettei hänestä tullut pyydettyä kuvaa. Hän olisi tamineidensa ja hampaattoman kurttuisen naamansa kanssa sopinut vaikkapa National Geographicin kanteen.

Baikal-järvi on edelleen alueen asukkaille pyhistä pyhin, enkä ihmettele miksi. Kun ensi kertaa näen sen, voisi luulla tulleensa valtameren rantaan. Tummansininen vesi häviää horisonttiin, ja on vaikea kuvitella, että se jatkuu pisimmillään yli 600 kilometriä. Siis saman matkan kuin Helsingistä on Ouluun.

Illansuussa päätämme kierroksen Olkhon-saaren lauttarantaan. Järveltä tulee ja on kaivettava repusta ensimmäistä kertaa kuoritakki. Valtava, parhaimmillaan 1,6 kilometrin syvyinen järvi kätkee uumeniinsa noin viidenneksen maailmam makeasta vedestä. Se toimii vuodenaikojen välissä valtavana termostaattina: keväisin ja kesäisin se viilentää ja syksyisin lämmittää ympäristöään.

Yhden päivän aikana olen jo unohtanut ankean junamatkan koettelemukset. Näitä luonnon ihmeitä varten olen täällä, kaukana ei-missään, shamaanien maassa.

Yhteistyössä

 Onegear (Patagonia)
 Halti
 Suunto

Matkakirjastossani nyt

Lipunkantajat

Lipunkantajat by Enni Mustonen My rating: 4 of 5 stars Historiallinen romaani, vuosisadanvaihde, Helsinki, tasa-arvo, sosiaalihistoria – kaikki lempiteemani yhdessä hyvin kirjoitetussa romaanissa! View all my reviews

Ranta

Ranta by Hanna Tuuri My rating: 2 of 5 stars En oikein päässyt henkilöhahmoihin kiinni, eikä tyylikään ollut ihan mun makuun. Sivuttu Irlannin talouskriisiteema kiinnosti enemmän, kuin varsinainen juoni. View all my reviews

Vapaa

Vapaa by Annamari Marttinen My rating: 4 of 5 stars Koskettavasti kirjoitettu ajankohtaisesta teemasta, turvapaikanhakijoista ja vastaanottokeskuksista. Tuli ahmittua tämä vauhdilla. View all my reviews

Avainsanat:
, ,