Matkat

Pimp my lada! – Irkutskin kaupungin 355-vuotisjuhlat

Julkaistu: 07.6.2016

Irkutsk 4.6.2016, 5185 kilometriä Moskovasta

Palasimme Baikalin retkeltä Irkutskiin pölyisinä, väsyneinä ja janoisina. Olin suunnitellut viettäväni sen jälkeen ansaitun, rauhallisen lepopäivän ja käyskenteleväni leppoisasti Itä-Siperian suurimmassa kaupungissa. Edellisenä iltana meille selvisi, että launtaina kaupungilla juhlitaan 355-vuotisjuhlaa karnevaalikulkuein, juhlakonsertein ja ilotulituksin. Se lepopäivästä.

Karnevaalikulkue oli mieletön ja kesti lähes kaksi tuntia. Kaupunkilaiset olivat satsanneet kulkueeseen täysillä. Tuunattuja ladoja, sirkustemppuja, korkeita korkoja, diskoautoja, tanssiesityksiä, kaikki venäläiseen räiskyvään tyyliin. Kulkueen jälkeen kaupungin terasseilla kylmä juotava ei loppunut kesken. Kaikista maailman paikoista, en olisi ikimaailmassa kuvitellut päätyväni helteiseen Irkutskin terassille juomaan kesämekossa valkoviiniä. Nämä tällaiset hetket tekevät matkoista unohtumattomia: olet paikassa, jossa et koskaan kuvitellut olevasi ja koet nuo lyhyet katoavat hetket ihmisten kanssa, joita et koskaan tiennyt tapaavasi. Seuraavana päivänä jatkatte eri suuntiin, ja vain nuo ohimenevät hetket jäävät matkamuistoiksi.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Auringon laskettua Irkutskin oma pianisti, Denis Matsuev, soitti puistokonsertin. Tuhannet kaupunkilaiset kokoontuivat iloisina nurmikolle, joka hehkusi vielä päivän aurinkoa. Hattaraa, jäätelöitä, limonaadia, Siperian kesäyö. Lopulta taivaan pimennettyä Angara-joen ylle ammuttiin ilotulitusraketteja, enkä voinut käsittää, että minulla saattoi käydä näin hyvä tuuri. Vietän elämässäni yhden päivän Irkutskissa, ja siihen osuu tällaiset juhlat.

Baikaler-hostelli Irkutskissa oli kompakti, persoonallinen ja siisti. 

Junassa ja Baikalim retkellä syömiset jäivät kalakeiton ohella vähäisiksi, joten Irkutskissa oli lupa herkutella. Päivä alkaa tietysti… kaalisalaatilla!

En ole ruokabloggaaja, mutta tämä lounas oli ensimmäinen kunnon ateria sitten Nizhny Novgorodin, joten olin syystäkin innoissani.

Sitten oli karnevaalin aika. Tämä tuunattu auto näyttää ensisilmäyksellä Ladalta, mutta se taitaa olla Moskvitš eli mosse.

Mikä ihana Lada! Ilmapallot ja kaikki.

Venäjän rautateiden paikallinen henkilökunta karnevaalitunnelmissa. Jokaisessa trans-Siperian junan vaunussa on kaksi vaunuhoitajaa eli provodnitsaa pukeutuneina juuri samanlaisiin vaatteisiin.

Vain Venäjällä.

Onneksi olkoon Irkutsk!

Karnevaali käy voimille. Virkistäytymässä terassilla.

Summer in the city!

Sitten olikin jo illallisaika.

Jos et tietäisi, uskoisitko, että kuva on keskeltä Siperiaa?    

Luulen, että en koskaan unohda tätä vuorokautta Irkutskissa.

Aamulla lyhyiksi jääneiden unien jälkeen oli aika jälleen pakata reppu. Kolmen päivän tauko junakiskoilta tuli tarpeeseen.

Ensimmäistä kertaa melkein myöhästyin junasta, kun ratikkaa ei Irkutskissa vain tullut. Ehkä karnevaalin jälkeisenä sunnuntaiaamuna oli jäänyt muutama vuoro ajamatta. Onneksi ehdin kuitenkin ajoissa Ulan Batorin junaan. Aika sanoa heipat Venäjälle, takana unohtumattomat kymmenen päivää ja paljon kumottuja epäluuloja. Alan vasta ymmärtää, millaisia luonnon ihmeitä tämä valtava maa kätkee sisäänsä.