Sain ensimmäisen treeniohjelman Levi Wellness Clubin treenariltani Laura Peipolta reilu kaksi viikkoa sitten. Ensimmäiseksi pisti silmään, että siinä oli kaksi lepopäivää. Myönnän ajatelleeni, että ei varmaan haittaa jos käyn kuitenkin silloin vaikka kiipeämässä vähän. Sehän on hyvää aikaa tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä ohjelmaan ei ole merkitty!

Tässä on yksi treenaamiseni ydinongelma: aikaa on rajallisesti ja kalenterissani ei koskaan ole tyhjää tilaa vaan mahdollisuuksia mennä hyppimään trampoliineilla, heittämään vaikka keihästä, mikä nyt sattuu milloinkin huvittamaan. Sohvalla istumisen tai kirjan lukemisen suunnittelu ei onnistu, eli juuri sellaisen ajan joka palauttuaisi paitsi kroppaa, myös mieltä. Toisaalta saatan taas jäädä sohvalle istumaan silloin, kun olin suunnitellut tekeväni jotain muuta. Olen toivottaman impulsiivinen.

Tällä kertaa tein HIIT-treenin torstaina, kun se oli merkattu ohjelmaan tiistaiksi. Olen tehnyt HIIT-treeniä Merrellin barefoot-tossuilla, ne antavat kivan ja sähäkän tatsin mäkeen.

Ajatus siitä, että viikko-ohjelmani olisi kalenteriin sidottu (maanantaina sali, tiistaina HIIT, keskiviikkona juoksulenkki…) tuntui alkuun omituiselta. Entä jos haluan mennä maanantaina juoksemaan, tiistaina kiipeämään ja keskiviikkona juoda viiniä?

Eihän se nyt tietenkään niin vakavaa ole, mutta rytmityksessä on pointtinsa. Ei tule kiusausta vaihtaa vähiten mieluista treeniä kivempaan lajiin, kun sille on oma päivänsä. Näinpä olenkin nyt kiltisti koittanut noudattaa ohjelman aikataulua. Yhtään treeniä en ole jättänyt väliin, vaikka olenkin joutunut niitä välillä hieman siirtelemään päivältä toiselle.

Lokakuun kirpeät kelit ovat ihania ulkona treenaamiseen. Käsittämätöntä, että tänä syksynä ei ole satanut juuri laisinkaan.

Pientä aikataulukapinointia lukuunottamatta kuntokuurin aloittamisessa ei ole ollut ongelmia. Päinvastoin, on ihanaa, että jokin syy treenata ja joku, joka on miettinyt, paljonko mitäkin on hyvä tehdä. Mulla on ollut aina haasteena se, että lihas ei meinaa millään tarttua kiinni. Tykkään aerobisista lajeista, jotka korkeintaan sitkeyttävät sen sijaan, että saisin lisää voimaa. Niveleni ovat kuitenkin yliliikkuvat ja ne kaipaisivat tuekseen huomattavasti nykyistä enemmän lihaksia.

Työkaverini kanssa otimme tavaksi juosta töihin kerran viikossa, välillä suorinta reittiä, välillä pidempää. Tämä maisema oli toissa viikolla Kaivarissa, kun kiersimme pisimmän mahdollisen reitin Helsingin rantoja pitkin. Yhdeksän kilometriä ennen auringonnousua, jo on aikoihin eletty. Aamuheräämisestä ei tulisi mitään, jollei olisi sopinut treffejä kaverin kanssa. Olisin aivan varmasti jättänyt menemättä jokainen kerta, jos olisin ollut lähdössä vain yksin.

Ruokailun suhteen kaikki on sujunut oletettua paremmin. Eli katastrofin sijaan ihan ookoosti. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja valmistanut kotona ruokaa ja kiltisti kiikuttanut kaupasta erilaisia proteiinin lähteitä. Makeita herkkuja en syö juuri muutenkaan, mutta kerran paistoin popocornia. Muutama cocktail tuli myös juotua viime viikonloppuna.

Viime viikonloppuna ystävämme järjestivät tupaantuliaiset, joiden ohjelmaan kuului kymmenen kilometrin yhteislenkki, ja osallistujat saivat valita joko juoksujengin tai huoltojoukon. Yllättäen jako meni niin, että naiset juoksivat ja kundit joivat kaljaa huoltopisteellä. Mutta mahtava idea kerrassaan! Idean takana Heidi, jonka kiipeily- ja retkeilyaiheista blogia voi seurata täällä. Kuvassa Tiia, minä ja Heidi starttiviivalla.

Tämän kuntokuurin alussa minulla oli ajatuksia sellaisista mageista kuntosalikuvista, joita näkee vaikkapa fitness-blogeissa. Noh, totuus on lähempänä Rocky Balboan meininkiä, verkkarit jalassa ja kanamunat taskuun. Meillä on taloyhtiön alakerrassa kuntosali, jossa käyn yleensä sen näköisenä, ettei sellaisia kuvia voi lainkaan ottaa, jossa näkyy naama. 

Yhteistyössä: Levi Wellness Club, Superyellow Headwear, Merrell