Puuterikenttiä ja neuvostoromantiikkaa – ensimmäiset laskupäivät Georgiassa

Kun lentokoneen ovet aukesivat Tbilisin lentokentällä tapaninpäivän aamuna neljältä, jännitti. Miltä Georgiassa mahtaisi näyttää? Konesta ulos päästyämme ilma haisi hieman smogilta. Lentokentän käytäväkin oli nähnyt parhaat päivänsä.

Passintarkastusvirkailija lätkäisi leiman passiin ja ojensi tervetuliaisiksi pullon georgialaista viiniä kouraan, ja vuorotellen jokainen seurueemme jäsenistä tuli porttien läpi leveä hymy naamallaan. Viiniyllätyksen voimin jaksoimme odotella tavaroitamme, joiden saapumisessa kesti vajaa tunti. Laskukamppeemme olivat onneksi selvinneet 45 minuutin välilaskusta Riikassa.

Olimme varanneet etukäteen kyydin Gudauriin TKemali Toursilta, ja se maksoi 60 dollaria per suunta. Kuljettaja ei kuitenkaan ollut meitä vastassa, ja lopulta jouduimme herättämään hänet puhelimella ja odottelemaan kentällä vielä ylimääräisen tunnin. Siellä oli onneksi ilmainen langaton verkko, ja saimme nostettua tarvittavat määrät käteistä automaateista.

Pyysimme kuljettajaa pysähtymään matkalla kaupassa, sillä olimme lukeneet, että perillä Gudaurissa ruokakaupan valikoima koostui pääasiassa alkoholituotteista (tämä pitää paikkansa). Tien varrelta Gudauriin löytyi kauppa, joka oli auki tapaninpäivänä kuudelta aamulla. Tankkasimme mukaan erityisesti hedelmiä ja vihanneksia.

Kauppareissun kanssa matka Gudauriin kesti noin kolme tuntia. Keli oli sumuinen ja etenimme kapealla tiellä välillä neljääkymppiä. Aamun sarastaessa uniset silmät alkoivat erottaa Kaukasus-vuorten jyrkkiä seinämiä sekä lumivalleja tienpenkalla.

Olimme varanneet Airbnb:n kautta majoituksen koko kahdeksi viikoksi. Gudauri Palacen huoneistot ovat gondolin ala-aseman vieressä ja niissä on pieni parveke, pikkuruinen keittiö sekä sängyt 5-6 hengelle. Asuminen ei ole halpaa maan muun hintatasoon nähden. Huoneistohotelli sekä Gudaurin muut rakennukset ovat uusia, mutta viimeistelemättömiä. Kolkoilla käytävillä on vähän valoja ja aavemaiset hallit tuovat väistämättä mieleen neuvostoaikaisen arkkitehtuurin. Gondolin ala-aseman viereen syntyneestä pienestä kylästä löytyy pienen pieni kauppa, viisi-kuusi ravintolaa ja useita after-ski baareja.

Gudaurin hiihtokeskus

Gudaurin hiihtokeskuksessa on yksi gondolihissi sekä useampia tuolihissejä. Korkeimmillaan hissit vievät yli 3000 metriin, ja gondolin ala-asema sijaitsee noin 2000 metrin korkeudessa. Gondolin ala-asemalta on vielä jonkin matkaa itse Gudaurin kylään.

Gudaurissa ei ole kovin paljoa rinteitä, ja ne mitä on ovat, kapeita. Keskuksen pääalue koostuu loivista puuterikentistä, jota reunustavat jyrkät huiput ja harjanteet. Lunta on näin joulukuun lopussa melko paljon, mutta sen peittävyys vaihtelee paikasta riippuen. Uutta lunta ei ole tullut hetkeen, mutta pienellä vaivalla keskuksen ympäriltä löytyy laskettavaa.

Ensimmäisenä päivänä pilvet olivat matalalla ja huippuhissillä pääsi niiden yläpuolelle.

Rinneravintoloita on useita, ja niistä saa maukasta purtavaa.

Hada Hut on suosikkini Gudaurin ravintoloista.

Gondolilla noustessa oikealle jää loiva harjanne, josta löytyy runsaasti laskettavaa pienellä kapuamisella. Tässä olemme sen päälle pystytetyn ristin juurella.

Kyseisen harjanteen loivempaa reunaa auringonlaskussa, huoneistomme parvekkeelta kuvattuna.

Harjanteen päällä.

Rinteiden juurella on kioskeja, joista saa tarvittaessa vaikkapa karvalakin. Tai vodkaa.

Lämmitetty sangria eli glintwein on suosittu afterski-juoma.

Gondolin ala-asemalle on muodostunut pieni alppimainen kylä, joka ei kuitenkaan ole Gudaurin varsinainen keskusta. Rakennukset ovat päällisin puolin pramean näköisiä, mutta sisältä viimeistelemättömiä ja vähän kolkkojakin. Myös katoilta putoavia jääpuikkoja kannattaa varoa!

Myös huoneistomme parvekkeella on komeat jääpuikot.

Keskuksen alueella on paljon tasaista puuterikenttää. Riippuliitäjiä näkyy paljon, mutta leijahiihtoon tuuli on ainakin kuluneen viikon aikana ollut liian vähäistä.

Olen vuosien saatossa löytänyt itselleni sopivan randoasun ja se on paksu merinovillahuppari. Edellinen oli jo pari kautta vanha, joten onneksi sain tälle kaudelle päivitettyä uuden Mons Royalen randohupparin. Se pitää sopivasti tuulta, ja hupun saa lämmikkeeksi jos välillä käy viima. Ja randomuodissa kaiken a ja o on aurinkolasit, mitä räikeämmän väriset sen parempi! Nämä siniset löytyi Pocin mallistosta (malli Know). Randoillessa haluan että linssit on tosi suojaavia, koska usein lasit on päässä pitkään ja lumi häikäisee joka puolelta. VLT eli Visible Light Transmission -arvo kertoo, miten paljon linssit päästävät valoa lävitseen. Näissä arvo on n. 13%, mikä tarkoittaa, että ne suojaavat silmiä häikäistymiseltä hyvin, myös täällä etelän kirkkaassa auringossa.

Tiia Gudaurin hissioffareilla.

Gondoliselfie!

Gondolin ala-aseman pieni kylä näytti uudenvuoden asussa hieman todellista fiinimmältä. Ilta jatkui ilotulitusten jälkeen ravintolassa, jossa pöydät notkuivat paikallista brandya, pontikkaa, vodkaa, sangriaa sekä itse tehtyä, hieman kiljun makuista boolia. Lisäksi saimme oppaaltamme viiden litran pönikän hänen anoppinsa tekemää roseeviiniä, joka oli oikein juotavaa.

Yhteistyössä: Whitebalance (Ortovox, Mons Royale), Halti, Vandernet (Millet, Camelbak), JK-Shop (Poc), Superyellow Headwear