”Kevät” Norjan lapissa

Onpa mukavaa päästä pitkästä aikaa kirjoittamaan blogia. Edellisen kerran taisiin kirjoittaa Loska.fi -sivustolle silloin, kun se oli vielä elinvoimainen, valmistautumisesta Elbrus-vuoren laskuprojektiin.

Alkuun on varmaan paikallaan esitellä itsensä penimuotoisesti. Olen Mika, 39-vuotias vapaalaskija ja alppinisti. Tällä hetkellä leipätyöni on Rukan alppikoulussa freestylevalmentajana. Tosin kuluneena talvena en ole ollut päivittäisessä valmennuksessa mukana, vaan olen täydentänyt opintojani ja valmistellut tulevaa omaa laskuprojektiani, jota käsiteltiinkin jo lumipallon haastattelussa aiemmin. http://www.lumipallo.fi/2017/03/09/haastattelussa-vapaalaskettelija-mika-falt/

Tämä kausi on mennyt siis aika pitkälle Rukan tuntumassa pyöriessä, muutamaa Norjan retkeä lukuun ottamatta. Lunta on tullut kevään aikana reilusti Lyngen-Tamokdalen alueelle, tosin kovalla tuulella ja vaihtelevalla lämpötilalla.

Lumiturvallisuuden kannalta tilanne on ollut puurajan yläpuolella aika hektinen. Olin pääsiäisen aikaan viimeksi Tamokdalenissa, jolloin ei ollut oikein mitään asiaa puurajan yläpuolelle. Tosin lumi oli aivan mahtavaa metsässä! Vähän jäi kyllä kaivelemaan, kun ei päässyt tekemään, mitä oli suunnitellut, mutta näissä hommissa on mentävä luonnon ehdoilla.

Näin keväällä alkaa monilla olla kesähommat jo mielessä. Pitää laittaa venettä vesillelaskukuntoon ja käydä pikkuhiljaa laittelemassa kesämökkiä talven jäljiltä järjestykseen ja ottaa pyörät esiin talvisäilöstä. Täällä Pohjoisnorjassa, missä parhaillaan olen on kuitenkin vielä kevään laskusesonki parhaimmillaan. Siinä mielessä tilanne on erikoinen, että tällä hetkellä Pohjoisen mäet, jotka yleensä tähän aikaan vuodesta ovat laskemisen kannalta varmin vaihtoehto, ovat parin viikon takaisen lämpöaallon jäljiltä jäässä ja jäisen pinnan päälle satanut uusi lumi ei tuntuu olevan kiinnittynyt heikosti.

Perjantaina kävimme Blumin (Jan-Erik Blomberg) kanssa katsastamassa todella hienoa bowlimuodostelmaa Nord-Lenangenissa. Aikamme hiihdeltyämme päädyimme laskemaan paikan varsinaisen toptur-mäen Luoteisharjanteelta alas. Paikasta löytyy todella hienoja laskulinjoja, mutta lumen koostumus Bowlia kohti hiihtäessä tuntui menevän laskemisen kannalta koko ajan huonommaksi, joten päädyimme nousemaan opasryhmän tekemää latua ylös laaksosta harjanteelle.

En ollut itse käynyt Nord-Lenangenin alueella koskaan aiemmin. Alue on aivan mahtava! Todella hienon näköisiä vuoria ja meri aivan vieressä. Tuota aluetta pitää ehdottomasti jatkossa tutkia tarkemmin!

Näkymä laakson pohjalta ”kattilaan”

Näköalaa laaksosta

Lauantaina ajattelimme lähteä Apen, Blumin ja Tankin katselemaan, millaisia laskupaikkoja olisi tarjolla Stordalenissa, Tamokdalenin tien varrella. Tarkoitus oli nauttia aurinkoisesta päivästä ja tehdä leppoisa rando laakson pohjaa pitkin, pitää laakson perällä kunnon tauko ja keitellä espressot ja laskea joku leppoisa mäki. Meistä ainoastaan Blumi oli käynyt alueella aiemmin ja silloinkin helikopterilla, joten olisi meille kaikille mielenkiintoista nähdä, mitä laaksolla on tarjottavanaan tulevaisuutta ajatellen.

Lähestyminen olisikin ollut oikein leppoisaa hiihtelyä pohjalla virtaavan joen penkereestä kohtalaisen jyrkästi kohoavassa harvassa metsässä, jos lumen pinta ei olisi ollut umpijäässä. Jääraudat ja hankiraudat olivat tietenkin kämpillä, koska tarkoitus ei ollut mennä sellaiseen mäkeen, jossa niille olisi ollut tarvetta..

Sinänsä paikka ei ollut kovin vaarallinen, ehkä viisitoista metriä jyrkähköä liukumäkeä jokeen, jonka vesi ei vielä olisi ollut juuri polvea korkeammalla, mutta ajatus siitä, että jos tässä liukastuu, löytää itsensä sukset jalassa virtaavasta jääkylmästä vedestä ei oikein houkuttanut.

Jossain vaiheessa kulku alkoi käydä suksilla minulle liian hankalaksi, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin nostaa sukset reppuun ja jatkaa jalan poikkikulku loppuun. Matkaa ei ollut, kuin parisataa metriä sinne, missä taas voisi laittaa sukset jalkaan, mutta se tuntui yllättävän raskaalta, kun monot eivät tahtoneet mennä läpi jäisestä lumen pinnasta, vaikka kuinka potki. Joskus olen ihan aidosti vähän kateellinen ystävieni kyvystä liikkua näissä silloin tällöin haastavissa maastoissa.

Joen mentyä piiloon lumen ja jään alle pääsin minäkin takasin suksille ja hiihtelimme laakson perälle, josta aukeni kattilamainen, toinen toistaan hienompia laskulinjoja tarjoava harjanne. Laakson perällä päätimme pitää kunnon tauon suunnitelman mukaan ja rakensimme porukalla tuulisuojan, jossa oli oikein mukava istuskella, keittää kahvit ja katsella edessä avautuvaa maisemaa.

Kovalla lumella nousukarvoilla hiihtäminen on nopeaa ja vaivatonta

Tauon jälkeen nousimme jonkin verran laakson Sørfjeltindenin puolta, ehkä noin 800m korkeudella päätimme vaihtaa varusteet laskumoodiin, koska tuuli alkoi nousta ja keli näytti menevän kiinni. Pilvet ehtivätkin päällemme, ennen kuin olimme valmiita laskemaan. Odotimme noin puoli tuntia aukkoa pilviverhossa, joka vyöryi laaksoon, mutta kun sellaista ei näyttänyt olevan missään vaiheessa tulossa, päätimme laskea alas. Lasku ei sinänsä ollut haastava, ehkä 30 asteinen seinä tasaisella, kovalla lumella ja hyvällä näkyvyydellä sen olisi voinutkin laskea alas kohtalaisen kovaa, mutta tässä kelissä näki vain tasaista valkoista joka puolella, joten parin käännöksen jälkeen minun piti suunnata vasemmallani olevalle vanhalle vyöryjäljelle, jossa oli edes jonkin verran lumen pinta rikki antamassa kontrastia.

Kahvitauolla

Leppoisa randopäivä olikin loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen pikkuseikkailu, joka opetti ainakin, että näin keväällä minun on syytä pitää raudat mukana aina, kun lähden hiihtämään.

Täällä Pohjoisnorjassa on vielä hyvin talvista, mutta ensi viikoksi ennusteet lupailevat tännekin lämpenevää ja sateista säätä. Nyt on aika lähteä ainakin käymään Suomen puolella. Jos säät näyttävät hyvältä, niin mahdollisesti vielä helatorstain aikaan voisi yrittää päästä laskemaan jonkin keväisen firnimäen.

Alla olevasta linkistä pääsette halutessanne katsomaan laskuni Nord-Lenangenissa. Parin ensimmäisen käännöksen aikana kuuluvasta rahinasta saa vähän kuvaa jääpinnasta, mikä uuden lumen alla on.

https://www.youtube.com/watch?v=EJAc95XSzVU