Näkyvyys tunturin yläosissa ei alkuviikosta ollut kovin kehuttava.
Aikaisemmin esitetty toive paremmasta säästä toteutui – pilvet alkoivat väistyä taivaalta keskiviikkona ja samalla sää kylmeni siten, että torstaiaamuna pakkasta oli melkein 20 astetta. Koska tuuli tyyntyi, pääsimme nauttimaan tunturista ihan kunnolla. Etelä-Suomesta poiketen rinteissä oli runsaasti myös luonnonlunta, mikä teki laskemisesta vieläkin nautinnollisempaa. Rinteet olivat varsinkin aamuisin ensiluokkaisessa kunnossa eikä hissijonoja ollut käytännössä lainkaan.
Pilvien noustua korkeammalle ja auringonkin näyttäydyttyä maisema muuttui täydellisesti, mikä mahdollisti kaikkien rinteiden laskemisen kunnolla alusta loppuun. Kirjoitamme vielä tarkemmin kokemuksistamme Levin rinteistä, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että koillisrinteet olivat aikuisten mieleen. Snow Parkit hyppyreineen ja lukuisat metsäreitit varsinkin etelärinteillä olivat sitten enemmän lasten suosiossa.
Hiihtoloman voi todeta onnistuneen – olosuhteet olivat vaihtelevat, mutta keskimäärin hyvät, koko pesue pysyi terveenä ja lasketella sai koko rahan edestä. Paluu kotikulmille oli sään puolesta suorastaan masentava. Kittilässä pakkasta oli vielä kuuden asteen verran, mutta nollaraja oli jo Kemin tienoilla ja etelässä oli viisi astetta lämmintä. Lumi katosi maisemasta tasaiseen tahtiin mitä etelämmäs päästiin. Yhtään poroa ei matkalla nähty, joten seuraavan Lapin loman suunnittelu täytyy aloittaa mitä pikimmin :).
Kaksi ensimmäistä hiihtopäivää Levillä on takana. Päivät on käytetty tunturiin tutustumiseen rinnekartan avustuksella ja pidempiin rinteisiin sekä siirtymiin totutteluun. Ensimmäisiä opetuksia – tai mieleen palautuksia – onkin ollut se, että päivän reittien suunnitteluun pitää nähdä vaivaa ihan eri tavalla kuin etelän keskuksissa, myös siirtymisiin tunturin puolelta toiselle pitää muistaa varata oma aikansa.
Lumitilanne rinteissä on hyvä ja metsissäkin sitä näyttäisi olevan tarpeeksi. Lunta on jopa siinä määrin, että off-piste –hiihto on Koillisrinteiden alueella puurajan yläpuolella lumivyöryvaaran vuoksi kielletty. Rinteet ovat varsinkin aamuisin olleet erinomaisessa kunnossa. Iltapäivän mittaan lumi alkaa kuitenkin kasautua ja jää tulee esille tehden laskemisesta hiukan hankalampaa. Uutta lunta on satanut jonkin verran. Yllätykseksemme hissijonoja ei käytännössä ole lainkaan! Ainoastaan Etelärinteillä on jouduttu muutamia hetkiä jonossa seisomaan, mutta jonotusajat ovat olleet reilusti alle kymmenen minuutin luokkaa.
Tähän mennessä tunturimaisemia tai revontulia ei vielä ole päästy ihailemaan, sillä pilvipeitto on ollut niin matalalla, että tunturin laki on ollut pilven sisällä molempina päivinä. Sunnuntaina tuuli oli kova, pahimmillaan noin 15 m/s, ja lunta tuli vaakasuoraan, joten World Cup –rinteen gondolihissi oli osan päivästä suljettu. Yli puurajan menevissä ankkurihisseissä kyyti oli sen verran arktista, että päätimme suosiolla pysyä alempana. Sekä sunnuntaina että maanantaina näkyvyys on ylempänä tunturissa ollut hetkittäin niin heikko, että rinteiden yläosissa laskeminen on ollut pelkkää käsikopelolla auraamista. Alempana näkyvyys on parantunut ja on ollut mahdollista laskea ihan normaalia vauhtia. Vastaavasti lämpötila on ollut hyvin suotuisa, juurin nollan alapuolella tai hiukan suojan puolella.
Alueen palveluihin emme juurikaan ole vielä tutustuneet. Asumme lomahuoneistossa kävelyetäisyydellä eturinteiltä ja ruokailuissa olemme toistaiseksi olleet omavaraisia. Tauoilla on kuitenkin turvauduttu rinneravintoloihin, kaakao on aina yhtä toimiva lämmike laskujen lomassa. Sunnuntaina kävimme Etelärinteiden Sivakassa ja maanantaina koillisrinteiden Draivissa. Molemmissa oli paljon asiakkaita ja varsinkin jälkimmäisessä oli istumapaikkojen löytäminen vaikeaa. Osuimme paikalle juuri lounasaikaan, joten ruuhka oli ilmeisesti kaikkein suurimmillaan. Lounaasta puheen ollen positiivisena asiana panimme merkille, että Draivissa ei lainkaan mainostettu perinteistä (tai ainakin yleisintä) rinneruokaa eli makkaraperunoita ja muuta grilliruokaa. Sen sijaan tarjolla olisi ollut päivän keitto sekä salaatti- ja pizzabuffet.
Lomaa on vielä jäljellä, nyt toivomuslistalla on lähinnä selkenevää säätä. Toivottavasti pikkupakkaset jatkuvat ja tuuli ei enää ylly navakaksi. Katsotaan miten toiveemme toteutuu, tätä kirjoittaessa Ilmatieteen laitos ennustaa huomiseksi jopa aurinkoa pilven takaa!
Osa tästä blogikirjoituksesta syntyi kirjaimellisesti tien päällä, sillä rinnepesue osallistui perjantaina ja lauantaina suksiboksiautojen kokoontumisajoihin nelostiellä. Suunnitelmien mukaan pakkaaminen oli aloitettu tietenkin hyvissä ajoin. Tai no ollaan nyt rehellisiä ja kerrotaan, että tuttuun tapaan enin pakkaaminen suoritettiin torstai-iltana ja taisi se vähän yön puolellekin venyä… Onneksi alkaa olla jo aika hyvä rutiini pakkaamiseen ja laskettelureissuilla tarvittava varustemäärä tuntuu suorastaan pieneltä, kun sen suhteuttaa sukellusleirin vaatimaan tavaravuoreen. Kun kerran kesässä pakkaa kahden hengen laitesukellus- ja neljän hengen snorklausvarusteet, telttamajoituksessa tarvittavat tavarat, vaatteet hellekelin ja rankkasateiden varalle sekä viikon ruuat, niin pakkaamisrutiini kehittyy väistämättä. Tavaramäärämme oli tällä kertaa siis vähintäänkin kohtuullinen ja jopa auton takaikkunasta näki ulos Rovaniemellä suoritettuun kauppareissuun asti.
Koska lähdimme matkaan vasta työpäivän jälkeen perjantai-iltapäivänä ja edessä oli yli 500 km ajoa yöpymispaikkaamme Pohjois-Pohjanmaalle, halusimme pitää vain pari lyhyttä taukoa. Rinnepesue ei nimittäin automatkoilla tahdo selviytyä ruokailusta alle tunnissa, vaikka pysähtyisi niillä ”lapsiperheiden suosikkiasemilla, joissa on siistit vessat ja näppärä noutopöytä”. Niinpä olimme tällä kertaa pakanneet mukaan tuhdimmat eväät, joilla sekä etu- että takapenkkiläiset pysyivät tyytyväisinä matkan ajan.
Rinnepesueen hyväksi havaitsemia autoeväitä ovat mm. ruokaisat pastasalaatit, joihin jokainen matkustaja saa valita omat suosikkilisukkeensa (esim. lihapullat tai mozzarella). Valmiiksi rasioihin pilkotut porkkanat, omenat ja appelsiinit sekä viinirypäleet ovat myös helppoja ja siistejä eväitä. Kuskikin pysyy virkeämpänä, kun eväänä on runsaasti hedelmiä ja kasviksia raskaampien ruokien sijaan. Kun mukaan otetaan lisäksi banaaneja, ruisleipiä sekä herkuiksi vaikka ruissipsejä ja pikkupullia, niin nälkä ei pääse matkan aikana vaivaamaan. Kun lapset olivat pienempiä, mukana oli myös kriisihetkiä varten pieniä rusinapaketteja, jotka tarjosivat mukavasti sorminäppäryyttä vaativaa tekemistä muutaman kilometrin ajaksi. Haittapuolena mainittakoon se, että rusinoita löytyi liiskaantuneena eri puolilta autoa vielä juhannuksenakin.
Ruokien lisäksi rinnepesue pakkaa mukaan myös reilusti juotavaa, erityisesti vettä, etteivät matkustajat nuupahda matkan aikana. Eivätkä etupenkkiläiset suostu nykyään lähtemään minnekään kauemmas ilman kahvilla tai teellä täytettyjä termosmukeja. Teen sekaan pitää tosin lorauttaa vähän kylmää vettä, jos sitä haluaa nauttia kieltään polttamatta ennen Jyväskylää.
Lauantaina matka jatkui Pohjanmaalta Oulun ja Rovaniemen kautta kohti Kittilää eikä nelostiellä todellakaan ollut ruuhkaa. Matka meni sujuvasti hyvässä ajokelissä ja tuttuun tapaan takapenkkiläisemmekin viihtyivät hyvin.
Leville saavuimme puoli viiden maissa ja majoituimme Lomatähdiltä varaamaamme huoneistoon. Pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä illalla pienelle kävelylenkille kylälle ja eturinteitä ihmettelemään, vaikka suksia emme vielä jalkaan laittaneetkaan. Saunakin tuli jo testattua ja hyväksi havaittua. Parvekkeeltamme näkyvät eturinteet, joten aamulla on vain lyhyt kävelymatka tositoimiin rinteisiin! Viime käynnistämme onkin jo vierähtänyt melkein 8 vuotta.
Hiihtoloma Lapissa tai muualla Pohjois-Suomessa kuuluu monen Etelä- tai Keski-Suomessa majailevan lapsiperheen suunnitelmiin tänäkin vuonna. Etelä-Suomi aloittaa hiihtolomasesongin reilun viikon kuluttua. Silloin myös rinnepesue liittyy pääkaupunkiseudulta lähtevään karavaaniin ja suuntaa Levin maisemiin. Oleellisena osana loman suunnitteluun kuuluu myös matkustustavan miettiminen; menisimmekö omalla autolla vai julkisilla kulkuneuvoilla?
Arkielämässä pyrimme suosimaan julkisten kulkuneuvojen käyttöä aina kun mahdollista ja niitä olisi mukava suosia myös lomamatkoilla. Laskettelu on sen verran varusteintensiivinen harrastus, että kulkuvälineelle asetetaan väistämättä tiettyjä vaatimuksia varsinkin lastikapasiteetin osalta. Tilanne tietenkin muuttuu, jos varusteet aiotaan vuokrata kohteesta, mutta se ei toistaiseksi ole kuulunut taktiikkaamme. Muutaman viime talven ja yhden aikaisemman Lapin matkan perusteella olemme havainneet, että varusteiden kuljettamisen helppouden ja liikkumisvapauden lisäksi oman auton käyttö tuntuu myös lompakossa – ja nimenomaan positiivisella tavalla. Nyt junamatkoja ei enää sesonkiviikoille ole saatavillakaan, mutta silloin kun vielä oli, niin meno-paluu –lippu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle plus autolle yöjunassa maksoi noin 750 euroa. Melko kallista oli ensimmäinen ajatus. Lentoliput koko pesueelle olivat suurin piirtein samanhintaisia, elleivät hiukan kalliimpia.
Mitä junalippuihin käytetyllä rahalla saisi? Tietenkin aikaa perheen kanssa ja lepoa – rajallisia resursseja lapsiperheen vanhemmille. Junalla lähdetään liikkeelle työpäivän jälkeen ja ollaan aamulla perillä. Käytännössä koko matkan voi levätä ja nauttia matkasta, kuljettaja vie kyllä perille niin kauan kun sähköä ja dieseliä riittää. Matkalla voi ihailla ikkunasta vaihtuvia maisemia tai nauttia VR:n uuden kaluston raikkaasta ilmeestä. Aamulla koko perhe on hyvin levännyt ja jäljellä on enää loppusuora, jonka ajamiseen menee vain hetki – ainakin lappalaisen mittapuun mukaan.
VR:n uusi makuuvaunu ja uusi ravintolavaunu.
Lentäen matkan voisi aloittaa sivistyneesti vasta aamulla, kun takana on kotona hyvin nukuttu yö. Lento kestää vain tunnin verran, joten pitkästymistä ei todennäköisesti ehdi tapahtua eikä nälkäkään pääse yllättämään. Perillä tarvitaan enää toinen kulkupeli kohteeseen pääsemiseksi, onneksi takseja ja busseja on tarjolla, joten sekään ei ole ongelma. Sivistynyttä!
Tämä lentokone on pian lähdössä Euroopasta kotia kohti.
Autolla matkaan menee tunneissa suurin piirtein saman verran aikaa kuin junallakin eli taukoineen reilu puoli vuorokautta. Erona on tietenkin se, että Joku ajaa perheen auton lasteineen kotoa perille saakka. Muut nauttivat matkasta miten parhaiten osaavat; nukkuen ja eväitä syöden (Lumipesun blogin Ukkohalla-artikkelissa olikin hiljattain hyviä vinkkejä viihtymiseen). Matkan varrella on muutama pysähdys liikenneasemilla tai vastaavilla. Hiihtoloman aikaan viihdykkeisiin saadaan vaihtelua laskemalla kuinka monessa autossa ei ole suksiboksia katolla. Autoillen matkan hinnaksi tulee noin 100 euroa suuntaansa plus mahdolliset ruokailut ynnä muut virvokkeet. Meillä on kyllä sellainen matkaa helpottava onni, että sukulaisten luona on mahdollista yöpyä melko tarkkaan puolimatkassa Kittilään. Matka-aika pitenee, mutta rasittavuus vähenee, kun pääsee lepäämään välillä.
Paljolti edellä kuvatuista syistä johtuen olemme siis valinneet kulkuvälineeksi oman auton. Autoilu on lopultakin varsin turvallista, vaikka onkin tilastojen valossa turvattomin näistä kolmesta kulkumuodosta. Kun valmistautuu kunnolla ja lähtee liikkeelle ilman kiirettä ja rennolla asenteella on automatkailukin ihan mukavaa – onneksemme rinnepesueen lapset ovat aina viihtyneet hyvin auton kyydissä eikä heillä ole taipumusta matkapahoinvointiin.
Mutta vielä siitä hinnasta; junalippujen hinnalla ajaisimme autolla saman matkan kolmeen kertaan. Voisimme myös yöpyä matkalla hotellissa mennen tullen – paitsi että hotelleja on matkalla aika vähän. Olisi myös mahdollista käyttää säästyneet rahat majoittumiseen esim. Tahkon huoneistohotellissa pääsiäisenä.
Ensi viikon lopulla ollaankin jo otsikkokuvan maisemissa 🙂
Ei ole helppoa sanoa, koska lapsi on valmis aloittamaan laskettelun, sillä lapset kasvavat ja kehittyvät yksilölliseen tahtiin. Meillä vanhemman pojan kanssa lähdettiin laskettelemaan vasta 5-vuotiaana lähinnä siksi, että aiemmin ei rinteeseen ehditty. Nuorempi puolestaan ilmoitti itse 3-vuotiaana haluavansa laskettelemaan pulkkamäen sijaan ja hänen laskettelu-uransa lähti ongelmitta käyntiin nuoresta iästä huolimatta. Pituutensa ja fysiikkansa puolesta hän vastasi tuolloin jo keskiverto 4-vuotiasta, mikä todennäköisesti helpotti laskettelun aloittamista.
Tähän alle olemme koonneet omia kokemuksiamme ja hyväksi havaitsemiamme vinkkejä, joita itse hyödynsimme poikien aloittaessa lasketteluharrastustaan.
Varusteet ja vaatetus
Jos rinteeseen aikoo mennä useamman kerran kauden aikana, on omien varusteiden osto taloudellisesti kannattavaa. Uutena ostetut välineet saa helposti myytyä eteenpäin ja jos uusia ei halua ostaa, kannattaa käytettyjä lasten varusteita kysyä myös hiihtokeskusten vuokraamoista. Lapselle voi vuokraamosta saada ostettua edellisen kauden sukset ja monot edullisesti ja pienten lasten vuokravarusteet ovat yleensä erinomaisessa kunnossa. Varusteita ostaessa on tärkeää valita sopivat varusteet. Liian suurilla monoilla ja liian pitkillä suksilla laskeminen on vaikeaa ja loukkaantumisriski kasvaa. Sanomattakin lienee selvää, että kypärän tulee istua hyvin. Lisäksi on varmistettava, että siteissä on oikeat säädöt.
Lisäksi vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei rinteessä tule kylmä. Me olemme hyväksi havainneet kunnon laskettelusukat, merinovillakerrastot, fleece-väliasut, Ruskovillan villalapaset silkkivuorella rukkasten alle (kovilla pakkasilla) ja fleecestä tehdyt tuubikaulahuivit kasvojen suojaksi. Pienellä lapsella erinäiset haalarimallit ovat todella käteviä, mutta vessareissuille kannattaa varata tarpeeksi aikaa, jos joutuu kuorimaan lapsen kovin monen haalarin alta esiin laskettelurinteiden usein niin kovin pienissä vessakopeissa. 🙂
Yksityistunti hiihtokoulussa
Vanhempi pojistamme aloitti laskettelun 5-vuotiaana. Kävimme kerran rinteessä kokeilemassa, onko laskettelu hänestä mukavaa. Koska puuha oli poikamme mielestä hauskaa, varasimme hänelle yksityistunnin Peuramaan hiihtokoulusta. Yksityistunnilla lapsi saa varmasti oman taitotasonsa mukaista opetusta ja opettajan jakamattoman huomion, mikä näkyy nopeana oppimisena. Lisäksi opettajalta saa (tai ainakin me saimme) hyviä ohjeita tunnin jälkeen omatoimista harjoittelua varten. Poikamme kävi kaksi kertaa yksityistunnilla, minkä jälkeen hän jo sujuvasti auraili alas Peuramaan rinteitä. Yksityistunti on hyvä vaihtoehto myös hieman ujommalle lapselle, joka arastelee hiihtokoulun ryhmätunneille menemistä.
Lasketteluvaljaat
Koska nuorempi pojistamme aloitti laskettelun jo 3-vuotiaana, emme häntä hiihtokouluun laittaneet, vaan päätimme opettaa alkeet itse. Aika moni lapsi aloittaa laskettelu-uransa laskemalla vanhemman jalkojen välissä tai vanhemman sivulla sauvasta kiinni pitäen. Me emme kokeneet tätä tapaa kovin turvalliseksi ja pitkä aikuinen saa kumarassa laskiessaan selkänsä kiitettävän jumiin. Jos rinteessä on aikeissa viettää yhtään pidempiä aikoja, kannattaakin investoida lasketteluvaljaisiin. Edullisimmat valjaat saa parillakympillä esim. Stadiumista (näistä valjaista liina täytyy irrottaa esim. hissiin mennessä). Kalliimmissa valjaissa liinaa varten on pieni vyölaukku lapsen selän puolella.
Valjailla voi jarruttaa liian nopeaksi kiihtyvää vauhtia, mutta lisäksi niillä pystyy myös hieman ohjaamaan vetämällä käännöksen puoleisesta liinasta. Lapsi tuntee laskevansa ”ihan itse”, mikä on varmasti monen lapsen mielestä motivoivaa. Taitojen kasvaessa liinan voi irrottaa loivissa mäissä ja ottaa taas käyttöön jyrkemmissä rinteissä.Valjaista on iloa myös pitkillä siirtymäreiteillä; liina siirretään lapsen etupuolelle ja aikuinen voi vetää luistellen lasta perässään. Lapsi voi pitää käsillään liinasta kiinni ja leikkiä ohjastavansa esim. poroa. Tämä oli taaperostamme tavattoman hauska etenemismuoto!
Tarramerkinnät
Taaperolle vasen ja oikea eivät välttämättä ole vielä selviä käsitteitä, joten ohjeistuksessa voi käyttää apuna esim. lapselle mieluisia tarroja. Me liimasimme toisen suksen kärkeen Salama McQueen tarran ja toiseen Tuomas Veturin. Sitten vain aikuinen opetteli, että Salama = vasen ja Tuomas = oikea (ja loogisuuden takia sukset tulee siis laittaa aina nimenomaan näinpäin jalkoihin). Ohjeistaminen helpottuu, kun voi pyytää lasta kääntymään Salaman suuntaan vasemmalle tai siirtämään paino oikealle eli Tuomas sukselle. Kauan ei tarroja apuna tarvitsekaan, sillä vasen ja oikea tulevat lapselle nopeasti tutuiksi.
Leikkimieltä rinteeseen
Rinteeseen ei kannata mennä vakavana, vaan heittäytyä erinäisiin leikkeihin lapsen kanssa. Tällöin oppiminen sujuu kuin huomaamatta. Matkikaa lentokonetta, käännelkää ralliauton rattia ja leikkikää ”seuraa johtajaa” -leikkiä, jolloin lapsi huomaamattaan oppii laskutaitoa. Ja jos joku päivä laskeminen ei niin kiinnosta, kannattaa mieluummin suunnata laskettelukeskuksen leikkipaikkaan tai pulkkamäkeen, kuin tappaa lapsen into lajia kohtaan. Aikuiset voivat vuorotellen päästää toisiaan haastavampiin rinteisiin, jos kolmaskymmenesviides nousu mattohississä alkaa tuntua puisevalta.
Eväät ja tauotus
Rinteessä tulee muistaa laskea lapsen ehdoilla ja lapsen jaksamista koko ajan tulkiten sekä suunnata riittävän usein tauoille keräämään voimia ja kovilla pakkasilla lämmittelemään. Lasten kanssa laskiessa ei pidä myöskään aliarvioida eväiden merkitystä 🙂 Makkaranpaisto kodalla, ruisleipä ja pillimehu tai kaakao antavat taaperolle energiaa rinteeseen. Hyvä ruoka, parempi mieli!
Laskettelun lomassa voi välillä huristella vaikka lasten moottorikelkalla (Peuramaa 2012).
Tähän loppuun vielä video Himokselta, jossa 3 -vuotias kuopuksemme ensin ihmettelee missä mökkimme sijaitsee ja näyttää sitten miten aurakäännös sujuu Murrin rinteessä. (Otsassa näkyvä laastari ei ole rinneturmassa hankittu, vaan laastari suojaa Himokselle lähtöä edeltävä iltana sohvapöydän kulmaan kolautettua ja päivystyksessä liimattua silmäkulmaa, jonka seurauksena saunaan ei ollut asiaa lomallamme…)
