Hiihtoloma Lapissa tai muualla Pohjois-Suomessa kuuluu monen Etelä- tai Keski-Suomessa majailevan lapsiperheen suunnitelmiin tänäkin vuonna. Etelä-Suomi aloittaa hiihtolomasesongin reilun viikon kuluttua. Silloin myös rinnepesue liittyy pääkaupunkiseudulta lähtevään karavaaniin ja suuntaa Levin maisemiin. Oleellisena osana loman suunnitteluun kuuluu myös matkustustavan miettiminen; menisimmekö omalla autolla vai julkisilla kulkuneuvoilla?

Arkielämässä pyrimme suosimaan julkisten kulkuneuvojen käyttöä aina kun mahdollista ja niitä olisi mukava suosia myös lomamatkoilla. Laskettelu on sen verran varusteintensiivinen harrastus, että kulkuvälineelle asetetaan väistämättä tiettyjä vaatimuksia varsinkin lastikapasiteetin osalta. Tilanne tietenkin muuttuu, jos varusteet aiotaan vuokrata kohteesta, mutta se ei toistaiseksi ole kuulunut taktiikkaamme. Muutaman viime talven ja yhden aikaisemman Lapin matkan perusteella olemme havainneet, että varusteiden kuljettamisen helppouden ja liikkumisvapauden lisäksi oman auton käyttö tuntuu myös lompakossa – ja nimenomaan positiivisella tavalla. Nyt junamatkoja ei enää sesonkiviikoille ole saatavillakaan, mutta silloin kun vielä oli, niin meno-paluu –lippu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle plus autolle yöjunassa maksoi noin 750 euroa. Melko kallista oli ensimmäinen ajatus. Lentoliput koko pesueelle olivat suurin piirtein samanhintaisia, elleivät hiukan kalliimpia.

Mitä junalippuihin käytetyllä rahalla saisi? Tietenkin aikaa perheen kanssa ja lepoa – rajallisia resursseja lapsiperheen vanhemmille. Junalla lähdetään liikkeelle työpäivän jälkeen ja ollaan aamulla perillä. Käytännössä koko matkan voi levätä ja nauttia matkasta, kuljettaja vie kyllä perille niin kauan kun sähköä ja dieseliä riittää. Matkalla voi ihailla ikkunasta vaihtuvia maisemia tai nauttia VR:n uuden kaluston raikkaasta ilmeestä. Aamulla koko perhe on hyvin levännyt ja jäljellä on enää loppusuora, jonka ajamiseen menee vain hetki – ainakin lappalaisen mittapuun mukaan.

VR:n uusi makuuvaunu ja uusi ravintolavaunu.

Lentäen matkan voisi aloittaa sivistyneesti vasta aamulla, kun takana on kotona hyvin nukuttu yö. Lento kestää vain tunnin verran, joten pitkästymistä ei todennäköisesti ehdi tapahtua eikä nälkäkään pääse yllättämään. Perillä tarvitaan enää toinen kulkupeli kohteeseen pääsemiseksi, onneksi takseja ja busseja on tarjolla, joten sekään ei ole ongelma. Sivistynyttä!

Tämä lentokone on pian lähdössä Euroopasta kotia kohti.

Autolla matkaan menee tunneissa suurin piirtein saman verran aikaa kuin junallakin eli taukoineen reilu puoli vuorokautta. Erona on tietenkin se, että Joku ajaa perheen auton lasteineen kotoa perille saakka. Muut nauttivat matkasta miten parhaiten osaavat; nukkuen ja eväitä syöden (Lumipesun blogin Ukkohalla-artikkelissa olikin hiljattain hyviä vinkkejä viihtymiseen). Matkan varrella on muutama pysähdys liikenneasemilla tai vastaavilla. Hiihtoloman aikaan viihdykkeisiin saadaan vaihtelua laskemalla kuinka monessa autossa ei ole suksiboksia katolla. Autoillen matkan hinnaksi tulee noin 100 euroa suuntaansa plus mahdolliset ruokailut ynnä muut virvokkeet. Meillä on kyllä sellainen matkaa helpottava onni, että sukulaisten luona on mahdollista yöpyä melko tarkkaan puolimatkassa Kittilään. Matka-aika pitenee, mutta rasittavuus vähenee, kun pääsee lepäämään välillä.

Paljolti edellä kuvatuista syistä johtuen olemme siis valinneet kulkuvälineeksi oman auton. Autoilu on lopultakin varsin turvallista, vaikka onkin tilastojen valossa turvattomin näistä kolmesta kulkumuodosta. Kun valmistautuu kunnolla ja lähtee liikkeelle ilman kiirettä ja rennolla asenteella on automatkailukin ihan mukavaa – onneksemme rinnepesueen lapset ovat aina viihtyneet hyvin auton kyydissä eikä heillä ole taipumusta matkapahoinvointiin.

Mutta vielä siitä hinnasta; junalippujen hinnalla ajaisimme autolla saman matkan kolmeen kertaan. Voisimme myös yöpyä matkalla hotellissa mennen tullen – paitsi että hotelleja on matkalla aika vähän. Olisi myös mahdollista käyttää säästyneet rahat majoittumiseen esim. Tahkon huoneistohotellissa pääsiäisenä.

Ensi viikon lopulla ollaankin jo otsikkokuvan maisemissa 🙂