Osa tästä blogikirjoituksesta syntyi kirjaimellisesti tien päällä, sillä rinnepesue osallistui perjantaina ja lauantaina suksiboksiautojen kokoontumisajoihin nelostiellä. Suunnitelmien mukaan pakkaaminen oli aloitettu tietenkin hyvissä ajoin. Tai no ollaan nyt rehellisiä ja kerrotaan, että tuttuun tapaan enin pakkaaminen suoritettiin torstai-iltana ja taisi se vähän yön puolellekin venyä… Onneksi alkaa olla jo aika hyvä rutiini pakkaamiseen ja laskettelureissuilla tarvittava varustemäärä tuntuu suorastaan pieneltä, kun sen suhteuttaa sukellusleirin vaatimaan tavaravuoreen. Kun kerran kesässä pakkaa kahden hengen laitesukellus- ja neljän hengen snorklausvarusteet, telttamajoituksessa tarvittavat tavarat, vaatteet hellekelin ja rankkasateiden varalle sekä viikon ruuat, niin pakkaamisrutiini kehittyy väistämättä. Tavaramäärämme oli tällä kertaa siis vähintäänkin kohtuullinen ja jopa auton takaikkunasta näki ulos Rovaniemellä suoritettuun kauppareissuun asti.

Koska lähdimme matkaan vasta työpäivän jälkeen perjantai-iltapäivänä ja edessä oli yli 500 km ajoa yöpymispaikkaamme Pohjois-Pohjanmaalle, halusimme pitää vain pari lyhyttä taukoa. Rinnepesue ei nimittäin automatkoilla tahdo selviytyä ruokailusta alle tunnissa, vaikka pysähtyisi niillä ”lapsiperheiden suosikkiasemilla, joissa on siistit vessat ja näppärä noutopöytä”. Niinpä olimme tällä kertaa pakanneet mukaan tuhdimmat eväät, joilla sekä etu- että takapenkkiläiset pysyivät tyytyväisinä matkan ajan.

Rinnepesueen hyväksi havaitsemia autoeväitä ovat mm. ruokaisat pastasalaatit, joihin jokainen matkustaja saa valita omat suosikkilisukkeensa (esim. lihapullat tai mozzarella). Valmiiksi rasioihin pilkotut porkkanat, omenat ja appelsiinit sekä viinirypäleet ovat myös helppoja ja siistejä eväitä. Kuskikin pysyy virkeämpänä, kun eväänä on runsaasti hedelmiä ja kasviksia raskaampien ruokien sijaan.  Kun mukaan otetaan lisäksi banaaneja, ruisleipiä sekä herkuiksi vaikka ruissipsejä ja pikkupullia, niin nälkä ei pääse matkan aikana vaivaamaan. Kun lapset olivat pienempiä, mukana oli myös kriisihetkiä varten pieniä rusinapaketteja, jotka tarjosivat mukavasti sorminäppäryyttä vaativaa tekemistä muutaman kilometrin ajaksi. Haittapuolena mainittakoon se, että rusinoita löytyi liiskaantuneena eri puolilta autoa vielä juhannuksenakin.

Ruokien lisäksi rinnepesue pakkaa mukaan myös reilusti juotavaa, erityisesti vettä, etteivät matkustajat nuupahda matkan aikana. Eivätkä etupenkkiläiset suostu nykyään lähtemään minnekään kauemmas ilman kahvilla tai teellä täytettyjä termosmukeja. Teen sekaan pitää tosin lorauttaa vähän kylmää vettä, jos sitä haluaa nauttia kieltään polttamatta ennen Jyväskylää.

Lauantaina matka jatkui Pohjanmaalta Oulun ja Rovaniemen kautta kohti Kittilää eikä nelostiellä todellakaan ollut ruuhkaa. Matka meni sujuvasti hyvässä ajokelissä ja tuttuun tapaan takapenkkiläisemmekin viihtyivät hyvin.

Leville saavuimme puoli viiden maissa ja majoituimme Lomatähdiltä varaamaamme huoneistoon. Pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä illalla pienelle kävelylenkille kylälle ja eturinteitä ihmettelemään, vaikka suksia emme vielä jalkaan laittaneetkaan. Saunakin tuli jo testattua ja hyväksi havaittua. Parvekkeeltamme näkyvät eturinteet, joten aamulla on vain lyhyt kävelymatka tositoimiin rinteisiin! Viime käynnistämme onkin jo vierähtänyt melkein 8 vuotta.