Kaksi ensimmäistä hiihtopäivää Levillä on takana. Päivät on käytetty tunturiin tutustumiseen rinnekartan avustuksella ja pidempiin rinteisiin sekä siirtymiin totutteluun. Ensimmäisiä opetuksia – tai mieleen palautuksia – onkin ollut se, että päivän reittien suunnitteluun pitää nähdä vaivaa ihan eri tavalla kuin etelän keskuksissa, myös siirtymisiin tunturin puolelta toiselle pitää muistaa varata oma aikansa.

Lumitilanne rinteissä on hyvä ja metsissäkin sitä näyttäisi olevan tarpeeksi. Lunta on jopa siinä määrin, että off-piste –hiihto on Koillisrinteiden alueella puurajan yläpuolella lumivyöryvaaran vuoksi kielletty. Rinteet ovat varsinkin aamuisin olleet erinomaisessa kunnossa. Iltapäivän mittaan lumi alkaa kuitenkin kasautua ja jää tulee esille tehden laskemisesta hiukan hankalampaa. Uutta lunta on satanut jonkin verran. Yllätykseksemme hissijonoja ei käytännössä ole lainkaan! Ainoastaan Etelärinteillä on jouduttu muutamia hetkiä jonossa seisomaan, mutta jonotusajat ovat olleet reilusti alle kymmenen minuutin luokkaa.

Tähän mennessä tunturimaisemia tai revontulia ei vielä ole päästy ihailemaan, sillä pilvipeitto on ollut niin matalalla, että tunturin laki on ollut pilven sisällä molempina päivinä. Sunnuntaina tuuli oli kova, pahimmillaan noin 15 m/s, ja lunta tuli vaakasuoraan, joten World Cup –rinteen gondolihissi oli osan päivästä suljettu. Yli puurajan menevissä ankkurihisseissä kyyti oli sen verran arktista, että päätimme suosiolla pysyä alempana. Sekä sunnuntaina että maanantaina näkyvyys on ylempänä tunturissa ollut hetkittäin niin heikko, että rinteiden yläosissa laskeminen on ollut pelkkää käsikopelolla auraamista. Alempana näkyvyys on parantunut ja on ollut mahdollista laskea ihan normaalia vauhtia. Vastaavasti lämpötila on ollut hyvin suotuisa, juurin nollan alapuolella tai hiukan suojan puolella.

Alueen palveluihin emme juurikaan ole vielä tutustuneet. Asumme lomahuoneistossa kävelyetäisyydellä eturinteiltä ja ruokailuissa olemme toistaiseksi olleet omavaraisia. Tauoilla on kuitenkin turvauduttu rinneravintoloihin, kaakao on aina yhtä toimiva lämmike laskujen lomassa. Sunnuntaina kävimme Etelärinteiden Sivakassa ja maanantaina koillisrinteiden Draivissa. Molemmissa oli paljon asiakkaita ja varsinkin jälkimmäisessä oli istumapaikkojen löytäminen vaikeaa. Osuimme paikalle juuri lounasaikaan, joten ruuhka oli ilmeisesti kaikkein suurimmillaan. Lounaasta puheen ollen positiivisena asiana panimme merkille, että Draivissa ei lainkaan mainostettu perinteistä (tai ainakin yleisintä) rinneruokaa eli makkaraperunoita ja muuta grilliruokaa. Sen sijaan tarjolla olisi ollut päivän keitto sekä salaatti- ja pizzabuffet.

Lomaa on vielä jäljellä, nyt toivomuslistalla on lähinnä selkenevää säätä. Toivottavasti pikkupakkaset jatkuvat ja tuuli ei enää ylly navakaksi. Katsotaan miten toiveemme toteutuu, tätä kirjoittaessa Ilmatieteen laitos ennustaa huomiseksi jopa aurinkoa pilven takaa!