Kameran kanssa rinteessä 1

Julkaistu: 28.5.2014

Blogimme kirjoittamisen myötä tuli tarve ryhtyä myös ottamaan kuvia tekstien tueksi. Aikaisempina vuosina oli rinteessä otettu kuvia ja videoita omaksi iloksi lähinnä kännykkäkameroilla. Nyt kuitenkin heräsi kiinnostus aktivoida hiukan vähemmälle käytölle jäänyt digitaalinen järjestelmäkamera laskettelukuvien ottamiseen.

Kauden aikana tuli kyllä muutamakin valokuvaamiseen liittyvä perusasia palautettua mieleen ns. kantapään kautta. Tässä niistä tärkeimmät.

Mene lähelle

“If your photos aren’t good enough, then you’re not close enough” – Robert Capa

Kuuluisa sotakuvaaja Robert Capa sanoi sen ääneen jo viime vuosisadan alkupuoliskolla: jos kuvasi eivät ole tarpeeksi hyviä, et ole ollut riittävän lähellä. Sama pätee myös laskettelijoiden kuvaamiseen, hyvin helposti kuvauskohde jää vain pieneksi pisteeksi suuressa kuvassa.

Ilman valoa ei tule kuvaa

Suomen talvi on lopultakin aika harvoin pelkkää auringonpaistetta. Tavallisempaa on koko taivaan peittävä harmaa pilvisyys, puhumattakaan keskitalven pimeistä arki-illoista, jolloin ollaan keinovalon varassa. Harmaalla säällä ei oikein ole värejä ja maisema latistuu, taitava kuvaaja tosin osaa ottaa siitäkin ilon irti. Joskus vähäisellä valolla saa ihan vauhdikkaitakin kuvia…

Kuvattavan vaatteet

Omia lapsia kuvattaessa tuli sitten päätettyä, että seuraavaksi hankittava takki ei ole musta. Hämmästyttävällä tavalla taustalla oleva lumeton metsä syö mustatakkisen pojan. Tai ainakin hänen päänsä, jossa on musta kypärä. Jos puissa olisi lunta, niin tilanne olisi toinen, mutta kun aina ei ole.

Kamera vastaa yhtä ylimääräistä lasta

Joskus kaupunkilomalla on tullut mieleen, että järjestelmäkameran kuljettaminen ja käyttäminen vastaa yhdestä lapsesta huolehtimista. Sama tuli mieleen myös rinteessä. Kamera varusteineen ei mahdu mihin tahansa pussukkaan ja kaatumisten varalta jonkinlainen suojattu laukku olisi tarpeen. Kameran käyttökuntoon säätäminen ja linssien vaihtaminen vastaavat hyvin syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Akkujen vaihdosta puhumattakaan, akkuja kun ei selvästikään ole suunniteltu Suomen talveen, koska kapasiteetti loppuu hyvin nopeasti, jos lämpötila on pakkasen puolella.

Nopeaa näppäilyä sinne tänne – niinkö todella?

Jokainen järjestelmäkameran käyttäjän kanssa matkannut tietää, että kuvaaja jää aina jonnekin zoomailemaan, haarukoimaan valotusta ja etsimään parempia kuvakulmia. Ja jokainen järjestelmäkameran kanssa hyviä kuvia metsästänyt tietää, että muilla on aina kiire eteenpäin eikä olisi aikaa jäädä hieromaan maisemakuvia samaan paikkaan pitkäksi aikaa.

Kuvaajan ja kohteen kannattaisi keskustella suunnitelmista ja puhua samaa kieltä

”Laske ton puun vierestä ja sitten tonne…” Ei se laskenutkaan SEN puun oikealta puolelta vaan vasemmalta ja sitten se meni ihan väärään suuntaan. Ja lähti liikkeelle väärään aikaan… ”No mut kun mä luulin että sä näytit jo sen merkin… ja niitä puita oli siellä aika paljon…”. Kommunikoinnin lisäksi tarvitaan toistoja, juuri koskaan hyvä kuva ei tule ensimmäisellä yrityksellä paitsi ehkä vahingossa. Usein otetaan parikymmentä tärähtänyttä, hassusti rajattua tai muuten epäonnistunutta tai ”epäonnistunutta” kuvaa. Vaikuttaa nimittäin myös siltä, että kriittisyys omia otoksia kohtaan kasvaa koko ajan.

Pääsiäinen Tahkolla – osa II

Julkaistu: 22.5.2014

Pitkäperjantain aamu oli Tahkolla pilvinen ja tihkusateinen, mutta rinteeseen oli päästävä ensimmäisten joukossa, sillä lasketteluun oli tullut jo parin viikon tauko kotirinteen kauden päätyttyä jo huhtikuun alkupuolella. Lipunmyynnissä koimme iloisen yllätyksen, kun tajusimme, että Tahkolla alle 7-vuotiaat laskevat vielä ilmaiseksi. Aika monessa muussa kohteessa kun jo 6 -vuotias tarvitsee oman hissilipun.

Tahkon rinteet eivät pituutensa puolesta aivan pärjää Lapin kohteille, mutta monipuolisuutensa ansiosta rinteistä löytyy jokaiselle jotakin. Pohjoispuolen vanhemmat pitkät rinteet, molemmat tuolihissit ja vuokraamopalvelut sekä suurempi ravintoloiden määrä houkuttelevat puoleensa suurempia ihmismassoja ja kokeneempia laskijoita. Länsirinteiden puolella on sen sijaan pienemmille ja kokemattomammille laskijoille hyvin sopivat leveät ja loivemmat rinteet – oikea lapsiperheen unelmapaikka varsinkin iltapäivisin auringon paistaessa suoraan rinteisiin.

Kaamea hissijono länsirinteiden puolella…

Yhden hiihtoloman ja kolmen pääsiäisen kokemusten perusteella uskallamme sanoa, että Tahkolla pärjää hyvin alle kouluikäisten lasten kanssa. Sesonkiaikoina hissijonot pohjoispuolen lastenrinteeseen voivat tosin olla pitkät. Ensimmäisellä hiihtolomallamme jonotimme nuorimman kanssa pahimmillaan parikymmentä minuuttia lastenrinteen sompahissiin. Lapsen motivaation ylläpitäminen vaatii melkoisia ponnistuksia, jos jonotusajat ovat niin pitkät. Lasten kanssa kannattaakin ehdottomasti lähteä tutustumaan Tahkon Länsirinteiden valikoimaan. Esim. leppoisaan Lumilaakson rinteeseen pääsee sompahissilläkin ja perheen vanhemmat lapset lapset voivat temppuilla viereisessä Jukulautastriitissä. Jukulautastriitti on myös hyvin suosittu, joten ajoittain hissijonoja syntyy. Jos jonottaminen kyllästyttää, kannattaa siirtyä kohti Lännen nopeinta ja Lännen löysää. Ko. alueella on hyvin leveä rinne, harvoin ruuhkaa ja rinteen päällä mukava nuotiopaikka makkaranpaistoa ja eväiden syöntiä varten.

Suosikkikahvilamme Tahkolla on Panorama, jonka isolta terassilta aukeaa hienot näköalat.

Pääsiäisviikonlopun lauantaina ja sunnuntaina oli upean aurinkoinen sää. Lämpökin kohosi yli kymmeneen asteeseen. Rinneravintoiloissa oli mukava tunnelma ja merkillepantavaa olikin se, että aamupäivisin vesiä ja muita alkoholittomia janojuomia nautittiin enemmän kuin havaintojemme mukaan aiempina pääsiäisinä. Lämpimästä säästä johtuen laskukeli oli iltaisin melko rankka. Lauantai-iltana päätimmekin käydä ensimmäistä kertaa kokeilemassa myös Tahko Span allasosastoa. Tahko Span allasvalikoima on suppea ja vastaavat altaat (25 m kuntouintiallas, pieni poreallas, pieni lasten allas, allas hierovilla suihkuilla) sekä yksi vesiliukumäki löytyvät nykyään kaikista uudemmista uimahalleistakin. Kylpylässä ei ollut pääsiäislauantain iltana ruuhkaa ja saunassa sai hyvät löylyt, vaikka itse allasalue tuntui varsin viileältä.

Pääsiäissunnuntaina Tahkolla on perinteisesti monenlaista ohjelmaa koko perheelle. Esimerkiksi puukeppipujottelu sopii hyvin ennen carving-suksien aikakautta harrastuksen aloittaneille, sillä kisassa lasketaan vanhoilla välineillä ja puukepeillä merkityllä radalla. Teemaan sopivasta pukeutumisesta saa lisäpisteitä. Lapsille on naamiaislasku ja kaiken ikäisille härvelikisa, jossa lasketaan rinteessä itse rakennetuilla laskuvälineillä eli härveleillä.

Me olimme kuitenkin niin innoissamme hienosta kelistä, että keskityimme lasketteluun. Rinteissä oli hyvin tilaa ja olosuhteet olivat niin hienot, ettei parempaa kauden päätöstä olisi voinut edes toivoa. Tahkon hissit olivatkin sitten viimeistä päivää auki pääsiäismaanantaina, mutta me olimme silloin jo kotimatkalla nautittuamme ensin herkullisen aamiaisen Break Sokos Hotel Tahkolla. Nyt katse kohti kesäharrastuksia!

Pääsiäinen Tahkolla – osa I

Julkaistu: 05.5.2014

Vuonna 2012 vietimme ekaluokkalaisemme ansiosta ensimmäistä kertaa hiihtolomaa viikolla 8. Valitsimme tuolloin kohteeksi Tahkon, joka vaikutti houkuttelevalta ajomatkan, majoitustarjonnan ja rinnevalikoiman perusteella. Eikä ennakkokäsityksemme kohteesta osoittautunut vääräksi. Päinvastoin, Tahkosta on tullut yksi suosikkikohteistamme ja tänä vuonna vietimme siellä jo kolmatta pääsiäistä laskettelun merkeissä.

”Mikä erottaa Tahkon Lapista? 400 km”

Tahkon mainoslause ”Mikä erottaa Tahkon Lapista? 400 km” lienee monelle tuttu. Lyhyemmän ajomatkan ansiosta Tahkolle on helppo lähteä pienempienkin lasten kanssa. Ajoaikaa kotoamme Kirkkonummelta Tahkolle kertyy n. kuusi tuntia eli vaikka matkaan lähtee vasta työpäivän jälkeen, ehtii perille ennen puoltayötä. Tavallisena viikonloppuna emme Tahkolle asti lähtisi ajamaan, mutta esim. pääsiäisenä voi perille ajaa torstai-iltana, viettää rinteessä kolme täyttä laskupäivää, maanantaina ajella kaikessa rauhassa takaisin kotiin ja ehtiipä vielä illalla pestä ensimmäisen koneellisen pyykkiäkin.

Turistirinne pitkäperjantaina. Missä kaikki muut ovat?

Vakimajapaikkamme Huoneistohotelli

Tahkolla on tarjolla runsaasti erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Me olemme vierailleet Tahkolla nyt neljästi ja majoittuneet aina Huoneistohotelliin. Tosin tänä vuonna pientä hilpeyttä aiheutti kännykkäämme tullut tekstiviesti, joka kertoi huoneistomme olevan valmis Musti ja Mirri Lemmikkihotellissa 😀 (voisin vaikka vannoa, että varausta tehdessä hotellin nimi oli vielä Huoneistohotelli). No, tämän nimenmuutoksen myötä varaajille lienee selvempää, että kyseiseen huoneistoon saisi ottaa myös lemmikin mukaan. Huoneistoja on yhteensä neljässä alppityylisessä talossa ja majapaikkoja on ollut hyvin saatavilla, vaikka varauksen on tehnyt vasta lähempänä pääsiäistä.

Tahkon Huoneistohotellin alppityyliset talot lahdelta päin kuvattuna.

Huoneistohotelli on ski-inn kohde ja kun auton on omaan parkkiruutuun ajanut, sitä tarvitsee seuraavan kerran vasta kotiin lähtiessä.Tahko.comin check-in -pistekin, josta avaimet noudetaan, sijaitsee hotellin A-talon alakerrassa. Huoneistohotelli sopii majapaikaksi henkilöille, jotka kaipaavat paikkaa, jossa nukkua, syödä, kuivata varusteet sekä saunoa lyhyesti ja jotka muuten aikovat viettää aikaansa rinteessä tai muissa aktiviteeteissa. Huoneistosta löytyy kaikki tarpeelllinen, mutta ei mitään luxusta. Vuodesohva vie avattuna myös suuren osan lattiapinta-alasta, joten nelihenkisen perheen majoittuessa ylimääräistä tilaa ei todellakaan ole liikaa. Vuodesohva on edullista perusmallia ja sopii pienille lapsille, mutta kun pituutta ja massaa tulee lapsille lisää, saattaa olo käydä siinä tukalaksi. Meidän perheen tarpeisiin huoneisto on kuitenkin toistaiseksi ollut sopiva ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Hintaan sisältyy myös loppusiivous, mikä tekee majoittumisesta sangen vaivatonta. Huoneiston varustukseen kuuluvat tiskikoneella varustettu keittiötila, kuivauskaappi ja pieni sauna. Lämminvesivaraaja tosin on pienehkö, joten suihkussa ei voi pitkiä aikoja lutrata. Astioita on tarpeeksi neljälle hengelle, mutta tiskikonetta saa kyllä käyttää joka aterian jälkeen.

Vuonna 2012 Huoneistohotellissa oli vielä suksisäilytys yhden talon alakerrassa, mutta seuraavana vuonna suksikaapit oli siirretty talojen ulkoseinustalle. Meitä epäilytti suksikaappien kevyen näköinen lukitus jo suksia sinne jättäessämme ja huonostihan siinä meinasikin käydä, sillä pääsiäissunnuntain aamuna huomasimme, että naapurikaappi oli murrettu auki ja murtautuminen meidän kaappiin oli aloitettu! Onneksi jokin oli kuitenkin keskeyttänyt murtopuuhat. Tästä kokemuksesta viisastuneena emme tänä vuonna käyttäneet suksikaappia lainkaan.

Huoneistohotellin vieressä sijaitsee hissilippujen myyntipiste sekä siirtymähissi rinteille. Myös suksivuokraamo, pizzeria Väinö ja suosittu after ski -ravintola Kunkku sijaitsevat alueella. Pienet ruokakaupat sekä kylpylä ovat Tahkolahden toisella puolella, mutta kouluikää lähestyvien lasten kanssa nämäkin ovat jo kävellen saavutettavissa.

Onni on valmiiksi pedattu sänky

Tänä vuonna ajoimme Tahkolle yhden lyhyen pysähdyksen taktiikalla ja olimme perillä kymmenen aikaan illalla hieman nuupahtaneina päiväkoti-, koulu- ja työviikon jälkeen. Olikin todella mukava yllätys löytää huoneistosta lappu ”Onneksi olkoon sait liinavaatteet kaupan päälle”. Ilmeisesti hyödyimme siitä, että olimme harkinneet pitkään lähdemmekö tänä pääsiäisenä laskettelemaan, koska sekä lumi- että rahatilanne mietityttivät. Majoitusvaraus oli siis tehty vasta lähellä pääsiäistä ja ilmeisesti huoneistoon oli varmuuden vuoksi laitettu seuraavaa yöpyjää varten jo lakanat valmiiksi. Selvisimme siis pelkällä lasten lisävuoteen petaamisella ja pääsimme nopeasti keräämään voimia tulevia laskupäiviä varten. Niistä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Juniori Vauhtirinteessä. Alhaalla siintää lahden ylittävä silta, Piazza, Break Sokos Hotel Tahko sekä Tahko Spa.

R & J

Keppejä kiertämässä

Julkaistu: 01.5.2014

Jos on ollut suksilla ensi kerran yli 30 vuotta sitten, niin kuka jaksaa innostua vielä Peuramaasta tai Vihdistä ja hankkia kausikortin lähirinteeseen? Minä jaksan, sillä lähikohteet ovat hyviä paikkoja esimerkiksi lumilautailun tai telemarkin perusteiden opetteluun. Teini-iässä kun oli aina liian hyvä keli tuhlattavaksi uusien lajien opetteluun tai muuhun joutavaan. Alppihiihtosuksilla Peuramaa on kieltämättä lyhyt ja matala, tai oli kunnes sinne laitettiin keppejä kierrettäväksi.

Kaudella 2013-13 kokeilin nimittäin ensi kerran Peuramaa Slalomin aikuisten Masters-ryhmää, eikä rinne tuntunut enää yhtään lyhyeltä saati helpolta. Ihmeellinen juttu, pari keppiä reitille kierrettäväksi niin rinne muuttuukin ihan toiseksi ja sykkeet nousevat kymmenluvuille, joihin ei lasketteluharrastuksessa yleensä ole tottunut.

Olihan siinä 80-luvulla käännökset oppineella ihmettelemistä, kun ryhdyttiin harjoittelemaan leikkaavaa käännöstä modernilla suksella – samalla tapahtui siirtyminen melkein lennossa 205 cm laudoista 174 cm pitkiin leikkaaviin. ”Aika kasaria” oli ensimmäisen talven ehkä yleisin kommentti ohjaajien suunnalta, poisoppiminen on tässäkin lajissa kovan työn takana. Ehkä paras valaistuminen tapahtui talvilomalla, kun omaa laskua päätyi Riikan kuvaamaan kännykkävideoon, vihdoin tajusin mistä opettaja ratalaskuharjoituksissa oli puhunut.

Nyt päättyvällä kaudella ratalaskun harjoittelu jatkui sitten uudella innolla. Tämän talven opetus oli ainakin se, että alppihiihto(kin) on varustelaji. Pujottelukäännökset alkoivat sujua huomattavasti paremmin kun vuokraamosta kävi hakemassa alle Nordican pujottelusukset (kääntösäde 12,5 m). Omat Atomicin suurpujottelusukset (kääntösäde 17,8 m) kun eivät millään tuntuneet taipuvan pujotteluradan tiukkoihin kurveihin.

Allekirjoittanut vuokrasuksilla polvikeppiradalla, aika kaukaa vielä kiertää kun ei keppi osu polveen. Kuva: Petri Mikkonen

Kahden talven kokemusten perusteella voisin sanoa, että parasta ratalaskussa on ollut uuden hiihtotavan oppimisen lisäksi myös se, että työasiat eivät ole tulleet radalla mieleen. Kaikki energia ja keskittyminen on mennyt siihen, että a) pysyy pystyssä b) pysyy radalla ja c) ei satuta itseään keppiin. Kun ensimmäisen kauden lopulla siirryttiin lyhyistä ns. polvikepeistä pitkiin pujottelukeppeihin, niin muutaman viikon harjoittelun jälkeen pystyi jo laskemaan silmät auki koko matkan. Niin tiukassa istuu ajatus kaikenlaisten esteiden väistämisestä laskiessa, että kontaktin ottaminen pujottelukeppiin vaatii jonkin verran henkistä valmennusta. Ja tietenkin hyvät polvisuojat. Ensimmäisillä kerroilla sitä suojista huolimatta vaan odotti milloin keppi iskee ja minne, ei se onneksi montaa kertaa iskenyt eikä kovin pahasti.

Jos ratalasku kiinnostaa, niin kannatta rohkeasti lähteä kokeilemaan. Useissa rinteissä eri puolilla maata on ohjattua ratalaskutoimintaa ihan etelärannikkoa myöten. Harrastaminen onnistuu niin alppi- kuin telemarksuksillakin tai lumilaudalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että normaalit vapaa- ajan tapaturmavakuutukset eivät ohjatussa ratalaskuharjoittelussa tapahtuneita vahinkoja yleensä kata. Siksi kannattaakin hankkia esimerkiksi Suomen hiihtoliiton Skipassi, johon sisältyy vakuutus. Skipassilla saa myös erilaisia etuja, mm. alennusta polttoaineista. Huonona puolena mainittakoon Suomi Slalom -kilpailujen kertoimien oleellinen huononeminen, Skipassin haltijoita rangaistaan aika kovalla kädellä.

Urheilujuhlan tuntua juniorien ES Shred Cupin finaaleissa Vihdissä 22.3.2014.

Näiden kahden talven kokemusten pohjalta kunnioitus Tanja Poutiaista ja muita maailmancupia kiertäneitä ja vielä kiertäviä kohtaan on noussut huimasti – ei ne palkintorahat ihan itsestään sieltä tule.