Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Sportgastein – carving paratiisi

Julkaistu: 20.2.2015

Sportgasteinin hiihtoalue sijaitsee Gasteiner -laakson eteläpäässä. Sportgastein on laakson rinnealueista korkein ja Kreuzkogelin huippu (2686 m) on samalla koko Ski Amadé hiihtoalueen korkein kohta. Vierailu alueelle kannattaa sijoittaa tuulettomalle päivälle. Me vierailimme Sportgasteinissa hiihtolomaviikon keskiviikkona, jolloin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tuulta ollut nimeksikään. Lämpötilakin nousi päivän aikana nollan tuntumaan. Lunta Sportgasteinissa oli kuitenkin selvästi enemmän kuin muilla laakson rinnealueilla.

Freeride Info Base yläasemalla

Bussit Sportgasteiniin lähtevät aamuisin n. 15 minuutin välein Bad Gasteinin rautatieaseman edestä. Päivällä vuoroväli on n. 30 minuuttia ja iltapäivällä bussit liikennöivät jälleen n. vartin välein Sportgasteinista takaisin. Matka kestää 20-30 minuuttia. Bussit ovat aurinkoisina päivinä todella täysiä, joten kannattaa varautua seisomaan. Meillä kävi tuuri ja lapset pääsivät mutkaisen matkan ajaksi istumaan. Pieni hikoilu bussissa kuitenkin kannattaa, sillä perillä odottavat erinomaiset rinteet ja upeat näkymät huipulta.

Punainen rinne rinneravintolasta katsottuna

Sportgastein on hiihtoalue,jossa rinnekartan voi unohtaa taskuun päivän ajaksi. Alhaalta laaksosta lähtee yksi gondolihissi ylös vuorelle. Gondolin kyytiin voi nousta myös väliasemalta. Lisäksi rinnealueella on yksi ankkurihissi, johon ei päivän aikana muodostunut pitkiä jonoja.

Sininen rinne tyhjänä. Carving!

Rinteet  ovat keskimäärin leveämpiä kuin muilla Gasteiner -laakson hiihtoalueilla ja erityisen suosittu tuntui olevan pitkä sininen rinne, jossa oli ajoittain jopa hieman ruuhkaa. Punaisissa rinteissä oli väljempää eikä profiili niissäkään ollut liian jyrkkä edes Riikan makuun. Sportgastein osoittautuikin todelliseksi carving paratiisiksi! Jyrkempää rinnettä kaipaavat voivat laskea ala-asemalle asti mustia rinteitä pitkin. Ala-asemalle pääsee myös punaista rinnettä pitkin. Punaisen reitin varrella on kuitenkin pari lyhyttä, mutta hyvin jyrkkää, kapeaa ja iltapäivästä jäistä kohtaa. Jos laskukokemusta on vähemmän, kannattaa päivän päätteeksi harkita hissin käyttöä. Lapsilla ei jälleen kerran ollut mitään ongelmia, mutta Riikka vietti pari hiljaista hetkeä reitin varrella…

Hoidettujen rinteiden lisäksi Sportgasteinista löytyy hoitamattomia hiihtoreittejä sekä myös kokeneemmille vapaalaskuun sopivia alueita. Poikamme halusivat kokeilla laskemista hoidettujen rinteiden ulkopuolella ja koska eihän heitä hoitamattomille hiihtoreiteille yksin voinut päästää, pääsi myös Jorma testaamaan ”offari”-taitojaan. Mitä pojat edellä, sitä isät perässä vai miten päin se nyt menikään…

 

Hiihdon lomassa kannattaa ehdottomasti myös kiivetä hissin yläaseman vierestä Kreuzkogelin huipulle. Näkymät ympäröiville vuorenhuipuille ovat mahtavat!

Alhaalla siintää Gasteiner -laakso

Kun nälkä yllättää, hissin väliasemalla on mukava ravintola. Hintataso oli ehkä hivenen korkeampi kuin muissa käymissämme lounaspaikoissa, mutta Suomen rinneravintoloiden hintoihin verrattuna ruokailu oli edullista ja valikoima jälleen kerran runsas. Lounaan sai nopeasti suuresta ruokailijamäärästä huolimatta.

Jos loma suuntautuu Bad Gasteiniin, kannattaa Sportgasteiniin suunnata heti kun sää sallii. Me koimme hyväksi Bergfex -palvelun sääennusteet. Bergfex skin ilmainen mobiiliapplikaatio toimi myös moitteetta.

R & J

Ensivaikutelmia Bad Gasteinista

Julkaistu: 17.2.2015

Itävallan Alpit ovat tarjonneet Etelä-Suomen hiihtolomalaisille parastaan: aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpötiloja, joissa Suomen pääsiäinenkin kalpenee. Hienon sään kääntöpuoli on jonkinasteinen lumipula, sillä paikoitellen varsinkin etelän puoleisissa rinteissä saattaa maata olla iltapäivisin näkyvissä ja kiviäkin rinteissä. Toivottavasti johonkin sopivaan väliin saadaan vielä lumisadetta, ettei kausi pääty ennen aikojaan, kuulemma nyt onkin vähälumisin talvi pariinkymmeneen vuoteen. Joka tapauksessa ensimmäisestä alppimatkastamme on nyt kolme laskupäivää takana eli loma on puolessa välissä. Jo tähän mennessä kokemus on ollut unohtumaton ja vaikuttaa siltä, että jonkinlainen alppikuume on valtaamassa koko pesueen.

Suomeen verrattuna kaikki on luonnossa ja koko laskettelukulttuurissa hurjan paljon kotikulmia suurempaa: korkeuserot, välimatkat, rinteiden ja hissinousujen pituudet, aamu- ja iltaruuhkat sekä hetkittäin myös hissijonot. Rinneluokitusten värikartat ovat täällä hiukan toisenlaiset, Itävallan punainen lienee Suomen mustaa vastaava ja punaisia rinteitä onkin vähintäänkin riittävästi. Hissijonoista on kyllä se etu, että punaisissa rinteissä maitohapoille tahkotut jalat saavat hiukan enemmän aikaa palautumiseen. Toisen laskupäivän toisella laskulla tehtiin GPS:n avulla lähes tieteellisen tarkka koe, jonka tuloksena todettiin laskun kestäneen yli 20 minuuttia ja olleen pituudeltaan melkein 6,5 km. Huippunopeus oli, no, aika suuri. Vauhtisokeus on yksi suuremman mittakaavan lieveilmiö, jonka kanssa saa olla tarkkana, sillä vauhti pääsee helposti karkaamaan suuremmaksi kuin oli tarkoitus. Valitettavan paljon on katukuvassa nähty polvensa rikkoneita tai muulla tavoin itsensä teloneita, joten tarkkana täytyy olla.

Aamuruuhkaa Stubnerkogelin yläasemalla.

Punaisen rinteen profiili hissistä nähtynä.

STS Alppimatkojen rinnepiknikiä vietettiin tiistaina huippusäässä ja erinomaisia eväitä nauttien. Oppaat olivat yhdessä keittiömestari Mika Jokelan kanssa taikoneet Kleine Scharten yläaseman tuntumaan runsaan pitopöydän, jonka turvin laskupäivää jaksoi jatkaa hissien sulkeutumiseen saakka.

Tähän mennessä olemme viihtyneet Bad Gasteinin alueen rinteillä, joilla laskemista riittäisi kyllä vielä pidemmäksikin aikaa. Loma jatkuu vielä ja tarkoituksemme on käydä tutustumassa myös Sportgasteinin ja Dorfgasteinin rinnetarjontaan.

 

Bad Gastein aamukampa

Alppikuumeen hoitoon pakettimatka Bad Gasteiniin

Julkaistu: 11.2.2015

En muista, koska alppikuume valtasi perheemme, mutta viime keväänä se akutisoitui niin pahaksi, että 40 v. synttärilahjaksi itsellemme suunnittelema matka jonnekin lämpimään vaihtuikin alppimatkaan. Melko nopeasti päätimme myös hoitaa matkajärjestelyt helpolla tavalla ja päädyimme pakettimatkaan. STS Alppimatkojen esite tuli luettua lähes hiirenkorville asti ja kohteeksi valitsimme STS Alppimatkojen ”lippulaivan” Bad Gasteinin, jonka rinnevalikoima ainakin nettisivujen mukaan painottuu punaisiin rinteisiin. Valintaan vaikutti myös se, että kohteessa oli runsaasti perhehuoneita tarjolla. Majapaikaksi valitsimme Ski Lodge Reineken ja varauksen teimme heti kun matkat tulivat myyntiin. Odotettavissa kun oli, että joku muukin saattoi haluta Alpeille hiihtolomaviikolla.

Ilmeisesti viikko oli hyvinkin suosittu, sillä syksyllä sain puhelun Alppimatkoilta. Minulle kerrottiin Ski Lodge Reineken olevan jo siinä vaiheessa syksyä aivan täyteen varattu. Pahat aavistukset alkoivat jo nousta mieleeni, mutta ystävällinen naisääni tiedustelikin, sopisiko meille, että siirtyisimme heidän parhaaseen hotelliinsa Salzburger Hofiin. Perhehuoneen sijaan saisimme kaksi kahden hengen huonetta väliovella hotellissa, jossa on kylpyläosasto ja iltaisin viiden ruokalajin illalliset. Ajattelivat tarjota siirtoa meille, koska olimme tehneet varauksemme ensimmäisenä. Tätä varausmuutosta en todellakaan vastustanut.

Matkaa on odotettu siis jo pitkään ja hartaasti. Heti joululoman päätteeksi seinällemme ilmestyikin Bad Gastein aamukampa, jonka piikit ovat viime päivinä käyneet vähiin. Seuraavaksi vuorossa onkin armoton pakkaaminen. Sukset vuokraamme paikan päältä, mutta omat monot päätimme mukavuussyistä ottaa mukaan. Neljän hengen monot vievät kohtuullisen mukavasti tilaa matkalaukussa ja painavat vaatimattomat 15 kg. Onneksi neljä henkeä saa ottaa mukaan yhteensä 80 kg tavaraa, joten painorajasta ei pitäisi tulla ongelmaa.

Pakkaamisharjoitus.Monot matkalaukussa

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan kuin Strömsössä. Riikan joulukuussa loukkaama nilkka vihoittelee edelleen, mutta jos jalan saa survottua monoon (sisulla menee!) ja sieltä pois, ei itse laskeminen ole ongelma. Jorma puolestaan potee olkapäätään (sitä se tekee kun 40 v. tulee mittariin) ja vanhemmalla pojalla on koulun parkour-tunnin jäljiltä valtava verenpurkauma polvessa. Tämän lisäksi sekä koulussa että työpaikoilla leviävät parhaillaan influenssa sekä erilaiset mahataudit, joten täytyy pitää peukut pystyssä, että emme saa niitä matkaseuralaisiksi…

Tällä hetkellä sää Alpeilla näyttää vähintäänkin miellyttävältä. Toivottavasti auringonpaiste jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon. Hyvää hiihtolomaa kaikille ja aurinkoisia laskukelejä!

R & J

P.S. Osasta blogijutuistamme ovat kuvat kadonneet sivuston palvelimen vaihdon yhteydessä. Ongelmaa yritetään parhaillaan ratkoa.

Arkisto