Bad Gasteinin hiihtoalueet Stubnerkogel ja Schlossalm

Julkaistu: 28.3.2015

Suunnistamisen avuksi Bad Gasteinein rinnekartta tai panoraamakartta.

Bad Gasteinin kylässä lomaansa viettäville Stubnerkogel (2251 m) on vuorenhuipuista kaikkein lähin, kotirinne siis. Stubnerkogelbahn (gondolihissi) huipulle lähtee aivan rautatieaseman vierestä ja on kävelyetäisyydellä useista hotelleista. Hissin ala-asemalla sijaitsevat mm. lipunmyynti, Schober Sport & Fashionin vuokraamo ja varustesäilytys, STS alppimatkojen palvelupiste sekä hiihtokoulu Freeride Gasteinin toimisto. Hiihtolomaviikolla ala-asemalla oli aamuisin ruuhkaa, mutta palvelu sekä vuokraamossa että varustesäilytyksessä oli ripeää. Myös hissijono eteni nopeasti ja gondolit täytettiin tehokkaasti.

Ennen vuorelle siirtymistä voi varusteita kokeilla tai lyhyesti lämmitellä kilometrin mittaisessa sinisessä B13 -rinteessä, jonka yläasemalle pääsee tuolihissillä 24. Rinteestä avautuu mukava kylänäkymä alas Bad Gasteinin kylään.

Stubnerkogelbahnin ala-asema, lipunmyynti sekä Schober Sport & Fashion suksivuokraamo ja myymälä.

Näkymä B13 -rinteestä kohti Bad Gasteinin kylää.

Matka Stubnerkogelin huipulle kestää vartin verran ja, jos on tarkkana, voi nousun aikana nähdä vuoren rinteellä kauriita (tai mitä sorkkaeläimiä ne nyt olivatkaan). Matkan varrella on väliasema. Sieltä voi myös hypätä alaspäin menevän gondolin kyytiin, jos haluaa iltapäivällä jättää ruuhkaisen kyläänlaskun väliin.

Stubnerkogelbahn

Stubnerkogelin huipulla on 140 metriä pitkä riippusilta, joka on auki ympäri vuoden. Se on ensimmäinen 2300 metrin korkeuteen rakennettu riippusilta. Maisemat sillalta ovat hienot, joten riippusillalla vierailua voi suositella myös perheen ei-lasketteleville jäsenille.

Riippusilta, oikealla alhaalla näkyy rinne nro 19.

Hissin yläaseman lähellä olevalle näköalatasanteelle voi kävellä katsomaan maisemia. Penkillä istuminen aiheuttaa kuitenkin talvella haasteita.

Stubnerkogelin huipulta lähtee rinteitä kolmeen suuntaan ja rinteet olivat aamuisin erittäin hyvässä kunnossa. Kohti Bad Gasteinin kylää voi laskea sinistä tai punaista rinnettä pitkin (rinteet B15 ja B16). Kohti Angertalin laaksoa lähtevät puolestaan punaiset rinteet B18 ja B19. Matka B19-rinteen kautta Angertalin ala-asemille vei punaisia rinteitä seuraten noin 20 minuuttia. Matkaa kertyi kuutisen kilometriä ja korkeuseroa hiukan yli kilometri. Alkuosastaan jyrkähkö rinne B18 lähtee Stubnerkogelin huipulta Angertalista nousevan gondolin yläaseman vierestä. Hieman loivemman reitin Angertaliin tarjoaa rinne B11. Matkan varrella on snowpark, jossa ei ollut kertaakaan viikon aikana ruuhkaa ja suorituspaikat pysyivät ensiluokkaisessa kunnossa koko päivän ajan. Parkkilaskeminen ei selvästikään ole Bad Gasteinissa niin suosittua kuin Suomessa.

Stubnerkogelin parkki.

Angertalin hiihtokeskuksessa on lastenalue, jossa on useita mattohissejä sekä iso palvelukeskus, jossa sijaitsee ainakin ravintola, lipunmyynti, hiihtokoulu, wc-tilat sekä vuokraamo. Angertalista voi palata takaisin Stubnerkogelille gondoli- tai tuolihissillä tai jatkaa matkaa Schlossalmin puolelle, missä on ehdottomasti tutustumisen arvoisia rinteitä.

Angertalin hiihtokeskusaluetta. Alhaalta lähtevä keltainen kabiini (Senderbahn I ja II) vie takaisin Stubnerkogelin huipulle.

Schlossalmin alue soveltuu mielestämme paremmin myös lasku-uransa alkutaipaleella oleville. Kaikille ehdottomasti kokemisen arvoinen on Hohe Schartelta (2300 m) alkava itäisten Alppien pisin yhtämittainen lasku rinteitä H1 ja H2 pitkin. Joidenkin lähteiden mukaan laskulla olisi pituutta jopa 10,4 km ja korkeuseroa yli 1400 m. Laskun alkupäässä maisemat ovat todella upeat ja rinneprofiili leppoisa. Noin puolessavälissä reittiä on myös mukava rinneravintola Aeroplanstadt, johon voi pysähtyä tauolle. Loppumatkaan sisältyy pari lyhyttä ja jyrkähköä kohtaa, mutta reitti sopii hyvin myös lasten kanssa laskettavaksi. Lasku päättyy Bad Hofgasteinin kylään, josta Schlossalmin huipulle pääsee takaisin funikulaarilla ja kabiinilla.

Little boy, big mountain. Tästä alkaa 10,4 km alamäkeä.

Jos nälkä tai jano yllättää kesken pitkän laskun, voi matkan varrella pysähtyä tauolle.

Schlossalmin puolella on lukuisia hieman lyhyempiä rinteitä, joista useimmat soveltuvat hyvin koko perheelle. Rinteitä on niin paljon, että samaa rinnettä ei välttämättä tule laskettua kahta kertaa päivän aikana. Erityismaininnan ansaitsee Schlossalmin Funslope -rata, jota voisi kuvailla lasten skicross -radaksi. Schlossalmin alueella on myös useita kohtuuhintaisia rinneravintoloita.

Schlossalmin rinteet soveltuvat hyvin myös perheille.

Funslope veti puoleensa myös aikuisia.

Päivän päätteeksi takaisin Bad Gasteiniin voi palata skibussilla, mutta nopea ja mielestämme myös mukavampi tapa on palata takaisin Stubnerkogelin huipun kautta. Matkasta selviää yhdellä hissinousulla.

Stubnerkogel Schlossalmin suunnasta katsottuna.

Bad Gasteinin punaiset rinteet ovat suomalaisen mittapuun mukaan paikoitellen aika jyrkkiä ja meille kerrottiinkin, että Itävallan punainen vastaa useimmiten Suomen mustaa. Aamulla rinteet olivat hyvässä kunnossa, mutta suuresta laskijamäärästä johtuen iltapäivällä irtolumi kertyi nopeasti kasoiksi ja jää tuli lumen alta esiin. Varsinkin Bad Gasteinin kylään laskeva reitti oli iltapäivisin melko huonossa kunnossa ja erittäin ruuhkainen. Ensimmäisen laskupäivän kokemuksesta viisastuneena nousimme myöhemmin viikolla kabiinihissin väliasemalta gondolin kyytiin ja tulimme sillä alas kylään.

R & J

P.S. Käythän tykkäämässä Facebook -sivustamme.

Todellinen lähirinne Mielakka

Julkaistu: 17.3.2015

Eräänä maaliskuisena lauantaina päätimme harrastaa kotimaanmatkailua ja suuntasimme kohti Mielakkaa, jonka Suomen Hiihtokeskusyhdistys valitsi vuoden lähirinteeksi vuonna 2013. Mielakka onkin todellinen lähirinne, sillä se sijaitsee vain kahden kilometrin päässä Kouvolan keskustasta keskellä asuinaluetta. Onnekkaimmat harrastajat voivatkin koulu- tai työpäivän jälkeen napata sukset kainaloon ja kävellä rinteeseen. Eikä Mielakkaan mahdoton matka pääkaupunkiseudultakaan ole, meille matka-aikaa kertyi vähän yli kaksi tuntia. Kouvolaa lähestyessä maa muuttui valkoisemmaksi kuin mitä se pääkaupunkiseudulla oli, mutta lämpötila oli kuitenkin plussan puolella ja aurinko visusti piilossa. Perille päästyämme havaitsimme vielä Mielakan 74 metrin korkeudessa sijaitsevan huipun olevan pilven sisällä. Ei siis mikään paras keli valokuvaamisen kannalta.

Eturinteet ja rinnekahvila. Pilvi on hetkeksi häipynyt Mielakan huipulta.

Keskuksen lipunmyynti sijaitsee vuokraamon yhteydessä. Mielakassa on SnowCard -hissilippujärjestelmä, joka ei ole kovin laajasti käytössä Suomessa. Meilläkään ei SnowCardeja ennestään ollut, vaan jouduimme sellaiset ostamaan (5 €/kpl), että hissiliput sai ladattua. Ilahtuneina panimme merkille, että Mielakassa oli myynnissä erilaisia perhelippuja ja opiskelijat saivat laskea lastenlipun hinnalla. Hienoa, että lapsiperheiden ja opiskelijoiden harrastuskustannuksia yritetään hieman madaltaa. Vuokraamosta löytyi välineitä niin lasketteluun, lumilautailuun kuin telemarkiinkin.

Vuokraamo.

Eturinteiden puolella sijaitsevat keskuksen jyrkimmät rinteet kilparinne ja vauhtirinne, loivempi turistirinne sekä lyhyt lastenrinne naruhissillä. Näissä rinteissä ei lauantaipäivänä ollut ruuhkaa, vaan lähirinteille tuttuun tapaan nuoriso löytyi rinteen pohjoispuolelta parkista. Ja sinne meidänkin pojat jämähtivät lähes koko vierailumme ajaksi. Parkin puolella joutui välillä jopa jonottamaan hissiin, mutta tunnelma oli mukava ja poppi soi, joten hetken kyllä malttoi jonossakin olla. Merkille pantavaa oli, että Mielakassa ei etuiltu jonossa. Pisteet siis Mielakan hyväkäytöksiselle laskukansalle. Parkin vieressä on loiva ja pitkähkö rinne, joka sopii hyvin lapsille, lasku-uraa aloitteleville tai nautiskelijoille.

Eturinteiden hissit.

Parkin alaosaa.

Vaikka Mielakka on pieni laskettelukeskus, oli siellä kuitenkin positiivinen tekemisen meininki. Vierailupäivänämme hisseillä oli henkilökuntaa auttamassa, SPR:n rinnepäivystäjiä oli paikalla ja paikallinen vammaisjärjestö vietti Mielakassa Lumilauantai -tapahtumaa. Tapahtumaan liittyen Malike-keskus oli paikalla esittelemässä soveltavan alppihiihdon välineitä ja opastamassa niiden käytössä.

Maliken soveltavan alppihiihdon välineitä esittelyssä ja kokeiltavana.

Mielakasta löytyy myös muista rinteistä hieman erillään oleva lastenmaa, jossa mattohissi kuljettaa laskettelijoiden lisäksi myös pulkkailijat rinnettä ylös. Omia eväitä voi syödä esimerkiksi alueen ulkotulipaikalla. Lastenmaahan voi ostaa normaalia hissilippua edullisemman aluelipun.

Lastenmaa

Eturinteiden puolella sijaitsee Mielakan rinneravintola, jossa kävimme päivän päätteeksi nauttimassa perinteiset kaakaot ja munkit. Kaakaoindeksillä mitattuna rinneravintolan hintataso oli edullinen, sillä Mielakassa joimme tämän kauden toistaiseksi edullisimmat kaakaot. Munkkeja ja donitseja oli myös niin kattava valikoima, että jokainen löytänee suosikkinsa.

Rinneravintola

Jos makeannälkä yllättää, apu on lähellä.

Mielakka on paikallisille laskijoille epäilemättä todellinen aarre ja keskuksesta maailman huipulle ponnistaneet Roope Tonteri (lumilautailu) sekä Mikko Huupponen (telemark) todistavat, että pienemmässäkin rinteessä harjoittelu on tehokasta. Mielakkaa voi kuitenkin suositella mukavana vaihteluna myös kauempaa saapuville. Me pysähdyimme paluumatkalla uimaan ja saunomaan Porvoon uimahalliin, jolloin pienestä kotimaanmatkastamme kehkeytyi varsinainen reippailupäivä eikä ajomatka tuntunut kenestäkään liian pitkältä.

Lyhyt videokooste vierailustamme on YouTubessa:

R & J

Mielakka tarjosi Rinnepesueelle kahden tunnin hissiliput.

Danske Bank Freepark Tour Peuramaalla

Julkaistu: 11.3.2015

Suomesta löytyy yhteensä kahdeksan Danske Bank Freeparkkia eli Ski Sport Finland ry:n koordinoimia lapsille ja nuorille suunnattuja alueita freestyleharjoitteluun. Meidän onneksemme yksi näistä Freeparkeista sijaitsee kotirinteessämme Peuramaalla. Koska Freeparkeista löytyy sopivia harjoitusalueita aivan aloittelijoillekin, moni treenaa alueilla itsenäisesti. Meidän perheen molemmat pojat ovat kuitenkin tänä vuonna treenanneet Peuramaan Dansk Bank Freepark Schoolissa, jossa opettajina toimivat Minna Karhu ja Joonas Tammivuori. Vanhempi poika itseasiassa laskee freestylekoulussa jo toista kautta.

Näin vanhemman näkökulmasta freestyle on välillä hieman hurjan näköistä puuhaa. Koska hyppyrit ja reilit kuitenkin vetävät lapsia puoleensa kuin magneetti, on ollut helpottavaa, että lapset oppivat freestylekoulussa oikeita suoritustekniikoita ja toiminnassa otetaan myös turvallisuusnäkökohdat huomioon. Freestylekoulu ei ole myöskään ollut pelkkää hyppimistä, reilejä ja pressejä, vaan opetus on sisältänyt myös peruslaskutaidon kehittämistä. Ja mikä tärkeintä, treeneistä on palannut kotiin aina todella iloisia poikia.

Sunnuntaina 8.3. Peuramaalla järjestettiin Danske Bank Freepark Tour, jossa freestylekoululaiset pääsivät esittämään taitojaan yleisölle sekä osallistumaan leikkimielisiin kilpailuihin. Lajeina olivat paripujottelu sekä hyppy- ja reilikisa. Paikalla olivat lisäksi new school -hiihdon maailmanhuippua tavoitteleva Antti-Jussi Kemppainen, joka kilpailee ski halfpipessa, sekä jo kilpailu-uransa päättänyt menestynyt kumparelaskija Janne Lahtela. He toimivat päivän aikana mm. leikkimielisten kisojen tuomareina. Lapset ja nuoret tuntuivat arvostavan sitä, että he pääsivät myös laskemaan idoliensa kanssa. Paikallisesta nuorisosta kaikki eivät tosin tainneet tunnistaa kuka rinteessä kävi laskemassa, sillä Antti-Jussin hyppyjen jälkeen nuorisossa oli havaittavissa kohtalaisen hämmästyneitä ilmeitä sekä kuultavissa ”Näitteks te minkä hypyn toi teki?!” -tyyppisiä kommentteja.

Veljekset paripujottelun lähtöviivalla.

Hyppy- ja reilikisan kolme parasta Antti-Jussi Kemppaisen ja Janne Lahtelan seurassa.

Paripujottelun nopeimmat idolien keskellä.

Tapahtumassa oli mukavan rento tunnelma eivätkä pieni tihkusade ja kova tuuli tuntuneet haittaavan ketään. Meidän perheessä oli ainakin hyvin tyytyväisiä ja motivoituneita pieniä freestyle-laskijoita illalla. Ja kuten huomaatte, vallitsevasta kevätsäästä huolimatta Peuramaalla on vielä lunta. Nyt äkkiä rinteeseen, kun se vielä on mahdollista!

Päiväretki Dorfgastein-Grossarltalin rinnealueille

Julkaistu: 01.3.2015

Hiihtolomamme viidennen päivän päätimme viettää puolen tunnin bussimatkan päässä Bad Gasteinin pohjoispuolella sijaitsevalla Dorfgasteinin-Großarltalin -hiihtoalueella. Linja-auto toimii Dorfgasteinin suuntaan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä kokemamme Sportgasteinin bussi eli kyytiin pääsee maksutta kun lasketteluvarusteet ovat mukana. Pysäkki sijaitsee Bad Gasteinin rautatieasemaa vastapäätä. Pääsimme liikkeelle noin klo 9 bussilla, joka oli varsin täynnä. Matkalla vaihdoimme bussista toiseen Bad Hofgasteinissa, jossa osa matkustajista jäi myös pois kyydistä.

Linja-auton päätepysäkki on aivan Dorfgasteinin Fulseck I -gondolihissin ala-aseman kupeessa. Vierailupäivänämme hissijono oli melkoinen ja hissijonon organisointi jossain määrin sekava, joten odotusaika oli varsin rasittava. Jonossa sai todella pitää puoliaan, ettei tullut kovin pahasti kiilatuksi.

Dorfgasteinin ala-asema ruuhkan hiljennyttyä.

Hissimatkalla päätimme noudattaa aikaisemmin hahmoteltua taktiikkaa ja lähteä heti siirtymään kohti Großarltalin puoleisia rinteitä. Ajatuksenamme oli laskea toisen puolen rinteitä alemmas ja palata sitten samaa tietä takaisin Dorfgasteinin puolelle. Saavuttuamme Fulseckin huipulle (2033 m) siirryimme lähes saman tien Kreuzkogelille (2027 m, Kreuzkogel taitaa olla suosittu nimi alueella, koska myös Sportgasteinissa on samanniminen huippu), josta laskimme sinistä rinnettä numero 3 kohti Panoramabahn II -hissin yläasemaa. Viivyimme hetken verran sen tuntumassa olevalla Snowpark -alueella, jossa on mukava parkki nuorisolle ja myös lasten harjoitteluun sopivia alueita. Aika paljon hiihtokouluja näkyikin liikkeellä olevan. Edellä mainittu rinne numero 3 muistuttaa olemukseltaan jossain määrin lentokenttää ja siellä saattaisi ruuhkattomaan aikaan jopa innostua hurjastelemaan leikkaavalla käännöksellä…

Rinne numero 3.

Großarltalin Snowpark oli nuorisomme mieleen.

Pääsimme tavoitteeseemme eli hissien 51 ja 52 (Panoramabahn I ja II) väliasemalle vain huomataksemme, että gondolien kyytiin ei mahdu enää matkustajia, koska alhaalta laaksosta on niin paljon tulijoita. Siirryimme viereiselle Harbach -tuolihissille (54), jossa myös oli pitkät jonot. Tässä vaiheessa saatoimme todella havaita, että päivä oli jostain syystä hyvin ruuhkainen. Lopulta syyksi paljastui mitä ilmeisimmin paikallisen Ö3-radioaseman PistenBully on Tour -tapahtuma, joka oli houkutellut paljon paikallisia nauttimaan hienosta talvipäivästä.

Hikistä jonottamista Harbachin hissillä.

Milka-suklaan ja Coca Colan vauhdittaman nopean taktiikkapalaverin jälkeen teimme päätöksen palata vähitellen takaisin bussille ja siirtyä Bad Hofgasteiniin ja sieltä edelleen suksilla Bad Gasteiniin saakka. Paluumatkalle lähdimme kello 14 bussilla ja silloin autossa oli hyvin tilaa.

Palaverin paikka.

Paluumatkalla Schlossalmbahnissa.

Kokemuksemme Dorfgasteinista jäi tällä vierailulla hiukan vajaaksi, koska emme halunneet seistä ruuhkissa enempää kuin oli pakko ja päätimme siksi jatkaa matkaa kesken päivän. Lyhyen vierailun vuoksi kokonaiskuvaa alueesta emme ehtineet saada, mutta ensivaikutelma oli jossain määrin monimutkainen verrattuna loman aikana jo tutuksi tulleisiin Bad Gasteinin ja Bad Hofgasteinin alueisiin. Hissejä ja rinteitä menee Dorfgasteinissa ristiin rastiin ja rinnekartan kanssa saa olla tarkkana. Olosuhteet olivat kuitenkin hyvät, erityisesti ylemmillä rinteillä, joten sen puolesta alueella olisi viihtynyt pidempäänkin. Rinneprofiileja löytyi joka makuun ja laskettavaa olisi riittänyt useammaksikin päiväksi. Erityisen mukava oli lasku alas Dorfgasteinin kylään. Verrattuna muihin kyliin johtaviin rinteisiin, esim. Sportgasteinissa, tämä oli suorastaan nautinnollinen ja varsin hyvässä kunnossa. Hauska yksityiskohta on Dorfgasteinin puolella rinteen vierellä sijaitseva Wengeralmin kappeli.

Loppuliuku Dorfgasteiniin.

Ensivaikutelman perusteella Dorfgasteinissa on lapsille paljon aktiviteettia ja omia alueita. Kohtasimme useita hiihtokouluryhmiä eri puolilla aluetta ja bussin ikkunasta näimme vilaukselta myös lasten oman harjoittelualueen Gasti Snowparkin, joka kotisivujen mukaan on laajuudeltaan yli 5000 m².