Kuvaakstää jo? – kokemuksia Gopro-kamerasta

Julkaistu: 29.10.2015

Toissa jouluna joulupukki toi pesueelle Gopro 3 Black Edition–kameran. Kahden talven ja kesän aikana sitä on päästy kokeilemaan monenlaisissa olosuhteissa niin talvi- kuin kesälajeissakin.

Pienen koon ja mittavan kiinnitysvarustevalikoiman ansiosta kameran sijoittaminen varusteisiin on ollut helppoa. Varsinainen kameran käyttö on tehty yksinkertaiseksi; kun virta on päällä tarvitsee käyttäjän vain painaa laukaisijaa käynnistääkseen kuvauksen tai ottaakseen valokuvan. Asetusten kohdalleen säätäminen vaatii kyllä jonkin verran paneutumista ja kannattaa tehdä huolellisesti.

Melontanäkökulma, kamera on kiinni valjaissa.

Kokemustemme perusteella kuvaaminen onkin se helpoin osuus, sillä videomateriaalia (tai still-kuvia) syntyy helposti hyvin runsaasti. Tietokoneen kovalevyn saa nopeasti täyttymään varsinkin, jos kuvausasetusten kanssa ei ole tarkkana. Tarkimmalla resoluutiolla kamera tuottaa HD-tasoista aineistoa ja lyhyetkin videotiedostot ovat sen vuoksi kooltaan suuria. Still-kuvia pystyy ottamaan monella eri tavalla myös normaalien kuvien lisäksi, mm. ajastetusti vaikkapa viiden sekunnin välein tai 10 kuvaa sekunnissa. Muutaman kerran meille onkin käynyt niin, että kameran on kuviteltu olevan videokuvaustilassa, mutta se onkin ottanut still-kuvia esimerkiksi kolme kappaletta sekunnissa. Eräänkin kerran tällaisen tapauksen lopputuloksena oli muistikortilla noin 800 jpg-kuvaa.

Veden alla Hollolan Kiikunlähteellä.

Kuvaamisen jälkeen alkaa työläin osuus, jos aineistosta haluaa editoida katsottavan kokonaisuuden. Tässä vaiheessa törmäsimme yllättävään ongelmaan; kuvatun materiaalin siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei ollut pelkästään hidasta vaan se myös teki editoinnin mahdottomaksi, koska yhteys tietokoneelta levylle oli liian hidas – tai se ainakin oli ensimmäinen diagnoosimme. Käytännössä tiedostojen käyttäminen editointiohjelmistossa ei onnistunut. Ongelmaan löytyi kaksi vaihtoehtoista ratkaisua; joko aineiston säilyttäminen kameran muistikortilla koko editoinnin ajan tai siirtäminen tietokoneen omalle levylle, jossa ei tila kuitenkaan siinä vaiheessa riittänyt talven kaikille siihenastisille tuotoksille.

Still-kuva Alpeilta ei häpeä ollenkaan muiden kameroiden kuvien rinnalla.

Editointiohjelmistoina olemme kokeilleet kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli Gopron oma Gopro Studio, joka on ilmaiseksi saatava sovellus videoiden käsittelyyn. Toisena vaihtoehtona olemme käyttäneet työpaikan kautta käyttöön saatua Corelin Video Studio Prota. Ehkä hiukan yllättäen Corel on osoittautunut helppokäyttöisemmäksi ja sillä lapsetkin ovat pystyneet videoita käsittelemään.

Kun olimme aikamme taistelleet edellä mainitun tiedonsiirron hitaudeksi luullun vaivan kanssa, päätimme tutkia myös onko Corelilla jotain tekemistä asian kanssa. Nopea kysely Googlen kautta kertoi, että emme tosiaan ole ainoita Corelin käyttäjiä, joilla on ollut sama ongelma riesanamme. Jostain syystä Corelin toteutus on sellainen, että videoille täytyy tehdä jonkinlainen optimointi (create smart proxy file) ennen kuin ne toimivat kunnolla editointiohjelmistossa. On siis mahdollista, että aikaisemmin laitteiston syyksi laitettu ongelma onkin ohjelmistoperäinen, asia selvinnee, kun jatkamme videoiden parissa työskentelyä.

Gopro Studio on puolestaan ollut ainakin meidän ympäristössämme hyvin epävakaa ja sen työskentelyprosessi on joka tapauksessa monivaiheisempi. Gopro Studio on kuitenkin tarpeen, jos kamera on ollut asennettuna ylösalaisin ja asetukset ovat unohtuneet vakioasennon mukaisiksi, tällöin lopputuloksena on nimittäin väärinpäin olevaa videokuvaa. Gopro Studiolla videon pystyy onneksi kääntämään jälkikäteen oikein päin. Toinen hyvä ominaisuus on kameran linssin laajakulmaisuuden aiheuttaman kalansilmäefektin poistaminen materiaalista.

Linssin laajakulmaisuus on vähän kaksipiippuinen asia. Toisaalta sillä saa hienoja maisemaotoksia, mutta vastaavasti lähellä olevat kohteet vääristyvät. Esimerkiksi hiihtäjän kädet venyvät hassusti, kun ne pääsevät kuvaan valjaita käytettäessä (esimerkki näkyy videolla). Kameran objektiivi on varsin valovoimainen ja kuvaaminen onnistuu sen vuoksi hämärässäkin. Kesällä kokeilimme kameraa myös veden alla. Aurinkoisena päivänä ja hyvässä näkyvyydessä pärjää pinnan läheisyydessä ilman lisävalojakin mainiosti. Syvemmällä valot olisivat kuitenkin ehdottomasti tarpeen.

Esimerkki suorien kohteiden vääristymisestä.

Rakkolevää Porkkalassa.

Kameran mukana tuli kiinnitystarvikkeita, joilla sen saa kiinnitetyksi esimerkiksi kypärään. Lisäksi hankimme lisävarusteena kiinnitystarpeita, joilla kamera saadaan kiinni monenlaisiin kohteisiin. Olemme käyttäneet kameraa rinteessä pääasiassa kypärään kiinnitettynä, valjaissa laskijan rintaan sijoitettuna sekä sauvaan kiinnitettynä. Monipuolisen kiinnitystarvikevalikoiman ansiosta myös lumilautailija voi kuvata laskusuuntaansa, vaikka kamera on kiinni rinnassa eli rintamasuunta on sivulle. Tällöin laskijan käsi tulee kuitenkin helposti kuvaan, tästä on esimerkki oheisella videolla. Aluksi kameran asennon arviointi oli hankalaa ja muutaman kerran kuvasimmekin laskijan kypärää, suksia tai taivasta. Tätä ongelmaa helpottaa älypuhelimeen tai tablettiin asennettava applikaatio, jolla kameran kaikkia toimintoja voi ohjata ja myös esikatsella sen suuntausta. Muutaman kerran kameran kiristys on ollut löysällä, jolloin töyssyssä kamera on heilahtanut ja sen myötä suuntaus mennyt vinoon (kts. video).

Kiinnitystarvikkeita.

Kameran mukana tullut kaukosäädin on hyvä idea, mutta sen vaatima verkkoyhteys vie akkua kohtuuttoman nopeasti. Tämä pätee sekä wifi –yhteyttä hyödyntävään älypuhelinsovellukseen, että kameran omaan kaukosäätimeen. Muutenkin akun kestossa on kylmissä olosuhteissa runsaasti toivomisen varaa. Muutaman pakkaspäivänä tehdyn kokeilun jälkeen tilasimmekin Gigantista toisen akun ja Oulusta Fotohovi Oy:stä kahden akun laturin.

Alkuvaiheessa laitettamme vaivasi myös ennakoimattomasti ilmennyt kaatumisongelma. Aika ajoin kamera meni aivan jumiin, johon ainoa lääke oli akun poistaminen. Kamerakotelon avaaminen ja akun käsittely pakkasessa ja/ tai kosteassa kelissä ei ole kovin miellyttävä ajatus, joten tämä vaiva oli vähällä aiheuttaa kameran lähettämisen takuukorjaukseen. Maahantuojan tukisivuilla on kuitenkin hyvät ohjeet, joiden mukaan toimien ilmeisen moni ongelma korjaantuu. Meidänkin tapauksessamme ongelma on toistaiseksi pysynyt poissa tukisivulla esitetyn kameran ohjelmistopäivityksen jälkeen.

Hiukan alle kahden vuoden kokemusten perusteella voi sanoa, että Gopro on laadukas ja kompakti kamera, jolla saa helposti dokumentoitua päivän aktiviteetit. Jälkitöiden osuutta ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä päivän aktiivisen kuvaamisen tulosten käsittelyyn saa varmasti kulumaan illan jos toisenkin. Meillä ei tosin ole mitään aikaisempaa kokemusta videoiden käsittelystä, joten rutinoitunut kuvaaja selviäisi varmasti nopeammin. Hiukan yllättäen tietotekniikan rajoitteet ovat jonkin verran hillinneet intoa videokuvaukseen, varsinkin tiedostojen siirtämisen hitaus ja levytilan vähyys.Toisaalta videoiden leikkaaminen ja sopivien taustamusiikkien etsiminen on ollut mukavaa koko perheen ajanvietettä.

Esimerkkivideomme Youtubessa.

Olisi mukava kuulla, mitä editointiohjelmia muut Gropron käyttäjät suosivat.

Skiexpo lähestyy – voita messuliput kahdelle

Julkaistu: 27.10.2015

Tulevana viikonloppuna se on taas täällä, nimittäin laskukansan Pasilan messukeskukseen kokoava pohjoismaiden suurin talviurheilumessutapahtuma; Skiexpo. Ja on siinä sivussa myös Boardexpo, DigiExpo ja Lätkä&Säbä -messut.

Meidän olisi tänä vuonna tarkoitus vierailla messuilla parinakin päivänä ja ostoslistalla on ainakin uusien laskettelumonojen hankinta juniorille (taas!), uusiin laskukohteisiin tutustuminen sekä mahdollisesti uusien housujen ja kypärän hankinta. Pitää vielä inventoida loputkin junioreiden tavarat ennen messuja, sillä monojen lisäksi myös suksilla ja sauvoilla on tapana kutistua varastossa kesän aikana. Messuilla on paljon esillä kauden uutuustuotteita, mutta edullisia löytöjä voi tehdä myös edelliskauden varusteista sekä Lumisetin kamapörssistä.

Kamapörssin valikoimaa 2014 Skiexpossa

Haluaisitko sinäkin Skiexpoon, mutta olet lippua vailla? Arvomme kahden hengen sisäänpääsyyn oikeuttavan lippupaketin torstaina 29.10. Arvontaan osallistut kommentoimalla alla olevaan kenttään, mikä on suosikkirinteesi Suomessa. Siis rinne, jonka olisit valmis laskemaan uudelleen koska tahansa. Kaikki torstaina 29.10.2015 klo 13 mennessä kommentoineet osallistuvat arvontaan. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostitse voitosta torstaina alkuillan aikana. Ilmoitathan siis toimivan sähköpostiosoitteesi (ei näy kommenteissa) ja olethan valmis vastaamaan sähköpostiin torstaina, jos onni osuu kohdallesi, saadaksesi ohjeet lipun noutoa varten.

R & J

Valkoiset housut

Julkaistu: 23.10.2015

On pakko tunnustaa, että ensimmäisen kerran epäilys hiipi mieleen jo ennen ostopäätöstä. Housut olivat juuri sellaiset kuin olin ajatellutkin, hyvin istuvat ja sopivat budjettiin – mutta ne olivat kokonaan valkoiset. ”Aika herkkä väri”, ”lähteeköhän näistä tahrat pesussa” ja muita kommentteja ja kysymyksiä risteili mielessä.

Olin kolme vuotta sitten Lauttasaaressa Haltin outlet-kaupassa (poistomyynti löytyy myös verkkokaupan Halti.fi kohdasta Sale) tavoitteenani löytää uudet lasketteluhousut lähes puhki kuluneiden kuorihousujen tilalle. Löysin mieleisen mallin Kalle Palanderin nimeä kantavasta mallistosta ja todelliseen löytöhintaan, edellisen vuoden mallistoa toki, mutta silti hyvät housut. Väri oli tosiaankin kokovalkoinen muutamalla mustalla somisteella. Mitä tein? Ostin housut ja olin tyytyväinen.

Toteutuivatko epäilykset arasta väristä? Kyllä, korkojen kanssa. Sitä on nimittäin vaikea uskoa, ennen kuin sen kokee, miten paljon ja monenlaista tahraavaa ainetta alppihiihdonkin ympärillä liikkuu. Muutama esimerkki:

Jokainen on nähnyt hisseissä kylttejä, joissa varoitetaan kostealla säällä hissin rakenteista tippuvasta liasta. Valkoisten housujen omistaja näkee tuloksen konkreettisesti ja välittömästi – mustaa vettä todella tippuu ja yllättävän paljon.
Ns. puhtaan auton kyljessä tai puskurissa on ihmeen paljon pölyä, joka näkyy valkoisten housujen reisissä ja lahkeissa heti kun erehtyy kurottamaan varusteita hiukan liian läheltä.

Rinne-eväistä tippuva ketsuppi erottuu valkoisesta erityisen hyvin.
Joistakin tarkemmin määrittelemättömistä paikoista lahkeisiin tarttuu rasvaa, öljyä ja kaikkea muuta mustaa. Myös mutainen ankkurihissi jättää muiston takamukseen.

Polvistuminen reikäiselle kumimatolle saa aikaan pysyvän muiston ja ympyräkuvioinnin polveen/ polviin. Valkoinen väri suorastaan imee kumia itseensä.

Erityisen humoristinen lopputulos saadaan kun keväinen pehmeä rinne pettää lumilautailijan alla ja hän viistää rinteen pintaa mahallaan. Kohdalle osuu savipaakku, joka tarttuu takin helman alle ja pysyy siinä laskijan sitä huomaamatta seuraavan tunnin-puolentoista ajan. Sulava savi leviää alun perin valkoisia housuja pitkin kohti nivusia… Lopputuloksena muutama pitkä ja hiljainen katse kanssalaskijoilta.

Niin, ja mikään tuntemamme pesuaine ei housuja saa enää valkoisiksi. Edes ensimmäisessä pesussa ei merkittävää muutosta väriin enää tullut; kloriittia ei tosin vielä ole kokeiltu.

Loppujen lopuksi housut ovat olleet hyvät, mutta väri ylitti jopa kaikki ennakkoaavistukset ja ehkäpä tosiaan on niin, että aktiiviseen käyttöön tuleviin housuihin kannattaa valita jokin toinen väri. Skiexpossa tähtäimessä onkin uusien housujen kartoitus, tällä kertaa tutkiminen aloitetaan värikartan tummemmasta päästä.

Pitää vielä mainita, että lahkeiden vahvistukset ovat joko kosmetiikkaa tai sitten olen laskenut erityisen terävillä suksilla; katso vaikka kuvasta. Muilta osin housut ovat kyllä olleet erinomaiset, edelleen hyvin istuvat, lämpimät ja vedenpitävät.

Hiihtolomakokemuksia IV: Bad Gastein

Julkaistu: 04.10.2015

Vuoden 2015 hiihtoloman vietimme ensimmäistä kertaa Alpeilla. Jo aikaisemmin olemme kirjoittaneet siitä miten alppimatkan suunnittelu hiihtolomaa varten tapahtui ja miten kohde valikoitui sekä ajatuksia valmismatkan ja omatoimimatkan eroista. Bad Gasteinin useista hiihtoalueista on myös omat juttunsa: Stubnerkogel ja Schlossalm, Dorfgastein ja Sportgastein. Graukogelin rinteillä emme tällä kertaa käyneet, pitihän jotain jättää seuraavallekin kerralle.

Bad Gastein

Bad Gasteinilla on pitkä historia Euroopan kuninkaallisten ja muiden silmäätekevien kohtaamispaikkana, ei suinkaan laskettelun vaan kylpylätoiminnan ansiosta. Kuudestatoista eri lähteestä virtaavan kuuman mineraalipitoisen veden kerrotaan auttavan moniin vaivoihin, joten kylpylätoiminnan ympärille kehittyi majoitustoimintaa ja muita palveluita jo paljon ennen laskettelumatkailun syntymistä.

Me tulimme Bad Gasteiniin laskettelemaan, joten kaupunkiin tutustuminen jäi hyvin vähälle. Oikeastaan vain saapumispäivänämme teimme kävelykierroksen, jota tosin hankaloitti samana päivänä järjestetty Red Bullin Playstreets –tapahtuma. Yleisöä oli nimittäin runsaasti ja koko kaupunki oli valtaisan ruuhkan vallassa. Joka tapauksessa saimme ensivaikutelman varsin idyllisestä pikkukaupungista, jossa on tutustumisen arvoisia kohteita kuten urheiluvarustekauppoja, ravintoloita ja konditorioita. Matkamuistomyymälöitäkin löytyy, mutta varsinainen shoppailijan paratiisi Bad Gastein ei kuitenkaan taida olla. Bad Gasteinin kuuluisan, kaikkiaan 341 metriä korkean, Gasteiner Ache -vesiputouksen kävimme myös bongaamassa. Putous muodostuu kolmesta osasta, joista keskimmäisen näkee hyvin virran ylittävältä sillalta.

Bad Gastein vaikutti olevan vahvasti pohjoismaalaisten suosiossa. STS Alppimatkojen pohjoismaisilla sisartoimistoilla oli viikolla 8 kohteessa skandinaavisia asiakkaita huomattavasti enemmän kuin suomalaisia, mutta yhteistyö kaikkien oppaiden kanssa kansallisuudesta riippumatta sujui hyvin. Pohjoismaalaisten lisäksi kohtasimme jonkin verran myös keskieurooppalaisia turisteja ja myös Brittein saarten edustajia. Yhteiselo eri kansallisuuksien kesken sujui havaintojemme mukaan hyvin.

Hyvät kulkuyhteydet

Bad Gastein sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Itävallan itäisessä osassa. Junalla pääsee suoraan keskustaan ja Salzburgin lentokenttäkin on alle 1,5 h ajomatkan päässä. Gasteiner –laaksossa on rekkaliikenne siirretty juniin, joten raskasta liikennettä näkyi maanteillä hyvin vähän. Gasteiner -laaksoon saavuttaessa tien varressa on useita perinteisiä alppikyliä pienine koristeellisine taloineen, mutta Bad Gasteinissa maisemaa hallitsevat jyrkkään rinteeseen rakennetut vanhat kivitalot. Kadut kylässä ovat kapeita ja jyrkkiä, joten jalankulkijalle liikkuminen voi ottaa voimille. Jos hotelli sijaitsee kylän alarinteellä, eikä suksien kantaminen ylämäkeen innosta aamuisin, voi olla viisainta jättää sukset Stubnerkogelbahnin ala-asemalle säilytykseen.

Kylpylät

Bad Gastein on siis tunnettu kuumista lähteistään, joiden radon-pitoisella vedellä ovat itseään vuosisatojen aikana hoidattaneet monet Euroopan kuninkaalliset ja muut silmäätekevät. Rautatieaseman vieressä sijaitsee Felsenthermen kylpylä, jonka lämpimässä ulkoaltaassa on kiva vierailla laskupäivän päätteeksi. Saunoissa on valitettavasti 16 vuoden ikäraja, joten lasten kanssa jätimme saunaosastoon tutustumisen kokonaan väliin ja vietimme aikaa eniten ulkoaltaissa. Kylpylä on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Bad Gasteinissa majoittuville. Kylpylälippuja voi ostaa hotelleista, mutta edullisemman perhelipun pystyi ostamaan vain suoraan kylpylästä.

Felsentherme Stubnerkogelbahnista nähtynä.

Hotellissamme Salzburger Hofissa on oma kylpylä, joten rentoutuminen laskettelupäivän jälkeen ennen illallista onnistui siellä mainiosti.

Euroja taskunpohjalle

Reissuun kannattaa muistaa ottaa mukaan käteistä rahaa, sillä ainakaan rinneravintoloissa eivät kortit kelvanneet. Jos rinteeseen haluaa ottaa omia eväitä mukaan, kannattaa vierailla lähellä Sturbnerkogelbahnin ala-asemaa sijaitsevassa erittäin hyvin varustellussa Spar-kaupassa. Vinkkinä myös, että Sparista saa tuliaissuklaat huomattavasti edullisemmin kuin Salzburgin lentokentältä. Suklaavalikoima taisi itseasiassa olla Sparissa laajempikin. Ihan Sparin vieressä on omatoimisille budget-matkailijoille sopiva majoitusmahdollisuus: Euro Youth Hotel Krone. Ulkomainoksen mukaan makuupaikan saa omasta huoneesta tai yhteismajoituksesta varsin huokeasti.

Rinneravintolan herkut jäävät saamatta ilman käteistä.

Hotel Salzburger Hof

Hotelli Salzburger Hof sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä rautatieasemaa, bussipysäkkejä ja Stubnerkogelbahnin ala-asemaa. Hotellitoiminta rakennuksessa aloitettiin jo vuonna 1889 ja sata vuotta myöhemmin STS hankki sen omistukseensa. Vuosien varrella hotelli on ollut useiden politiikan ja viihdemaailman tähtien suosiossa ja se näkyy seinille koottuina potrettikokoelmina.

Hotellirakennus on ajan saatossa laajentunut ja nykyinen kokonaisuus koostuu itse asiassa useista toisiinsa liitetyistä rakennuksista. Tämän vuoksi hotelli on paikoin varsin sokkeloinen ja sijainti rinteessä voi hankaloittaa suunnistamista, jos on taipumusta huonoon suuntavaistoon. Kannattaa myös huomioida, että hotellissa on paljon portaita ja hissit voivat olla ruuhka-aikoina varsin varattuja. Vastaanotto sijaitsee suurin piirtein keskellä taloa (pystysuunnassa) ja huoneita on kerroksissa vastaanoton ylä- ja alapuolella.

Salzburger Hof on tunnettu upeista viiden ruokalajin illallisistaan. Nälkä ei viikon aikana muutenkaan päässyt yllättämään, sillä aamiaisen ja illallisen lisäksi tarjolla oli Ski Buffet, joka tarjoiltiin iltapäivällä. Me viihdyimme rinteessä tosin niin pitkään, että Ski Buffetin tarjoiluja ehdimme nauttimaan vain kerran. Hiihtolomaviikolla hotellin keittiössä oli vierailevana tähtenä keittiömestari Mika Jokela, joka loihti illallisille toinen toistaan maukkaampia aterioita. Henkilökunta hotellissa ja sen ravintoloissa oli todella ystävällistä ja huomioi myös lapset hyvin. Ravintolassa jokaiselle seurueelle oli varattu oma pöytä koko viikon ajaksi, joten aamiaisellakaan ei tarvinnut käyttää aikaa vapaan pöydän etsimiseen. Tarjoilijat tulivat viikon aikana tutuiksi ja heidät palkitsikin mielellään juomarahalla, jonka lisääminen laskun loppusummaan kuuluu Itävallassa tapoihin. Pukeutuminen ravintoloissa oli rentoa, aamiaisella moni asiakas oli college-housuissa ja hupparissa, Ski Buffetissa lasketteluasussa ja illallisella vähän siistimmissä vaatteissa (smart casual).

Majoituimme kahdessa kahden hengen huoneessa, joiden välissä oli ovi. Väliovi oli erinomainen ratkaisu lapsiperheelle, sillä tilaa oli paljon ja kahden kylpyhuoneen ansiosta ei aamuisin syntynyt jonoja hampaiden pesulle. Iltaisin lapset puolestaan pystyivät vetäytymään aiemmin omalle puolelleen nukkumaan. Toinen pojistamme on huono nukahtamaan, mutta hänkin ilmoitti loman jälkeen, että hotellin sänky oli paras heti oman sängyn jälkeen. Nukahtamisvaikeuksia ei siis todellakaan kenelläkään loman aikana ollut, mihin toki saattoi vaikuttaa myös kohtalainen raitisilmamyrkytys. Parina yönä aikuiset heräsivät ulkoa kantautuvaan meteliin baarien sulkeutumisen aikaan. Äänistä päätellen Bad Gastein soveltuu siis myös after skistä nauttiville.

Salzburger Hof hotellin asukkaat saavat säilyttää omia suksiaan ja monojaan ilmaiseksi Stubnerkogel hissin ala-aseman Ski Depotissa. Säilytys kuuluu hintaan myös silloin, jos välineet on vuokrattu Schober Sports & Fashionilta. Säilytyspaikassa on kuivausmahdollisuus vain osalle monoista, joten me kannoimme monot Salzburger Hofin vastaanoton vieressä sijaitsevaan kuivaushuoneeseen. Sieltä oli helppo napata lämpimät ja kuivat monot mukaan matkalla rinteeseen. Omat kengät saattoi jättää edellä mainitun Ski Depotin hyllyihin päivän ajaksi. Matka hotellilta Stubnerkogelbahn -hissille ei ole pitkä ja lapsetkin sen jaksoivat vaivatta kävellä.

Suksisäilytys Schober Sports & Fashionilla vasemmalla ja Salzburger Hofin monokuivaamo oikealla.

Me viihdyimme Bad Gasteinissa ja Salzburger Hofissa hyvin. Totesimme all inclusive –tyyppisen valmismatkan olevan mainio tapa ensimmäisen alppimatkan toteuttamiseen. Arvostimme erityisesti vaivattomuutta ja mahdollisuutta saada yhdeltä luukulta kaikki tarvittavat palvelut; suksien vuokrauksen, hissiliput, majoituksen, matkat ja ruokailut.

Lasketteluloma Alpeilla ei ole ilmaista lystiä, varsinkaan koulujen hiihtoloman aikaan, jolloin hinnat ovat korkeimmillaan. Hiihtolomamme kokonaishinnaksi tuli hiukan alle 5600 euroa, jossa on mukana kaikki matkanjärjestäjän kautta hankitut palvelut. Hissilippujen osuus hinnasta oli 714 euroa ja muiden palveluiden (suksien vuokraus ja rinnepiknik) 362 euroa. Meillä oli onnea matkassa sen suhteen, että alun perin varasimme majoituksen edullisempaan hotelliin, mutta ennen matkaa meidät siirrettiin hiukan kalliimpaan Salzburger Hofiin ilman lisämaksua. Emme ole laskeneet minkä verran vastaava loma olisi maksanut esimerkiksi jossain Pohjois-Suomen kohteessa tai Ruotsissa, mutta laskettelun kannalta Alpeille on vaikea löytää vertailukohtaa lähempää.

Lumitilanne oli talvella 2015 myös Alpeilla mielenkiintoinen. Hiihtoloman aikaan lunta oli paikoitellen hyvin vähän ja rakennetut taajama-alueet olivat käytännössä lumettomia. Alarinteiden aurinkoisissa paikoissa lunta oli vähän ja maa näkyi useissa kohdin. Ylempänä rinteillä ja varjoisissa paikoissa lumitilanne sen sijaan oli hyvä. Myöhemmin keväällä lunta tulikin sitten kunnolla ja aivan sesongin lopussa Bad Gasteinissa päästiin nauttimaan puuterilumesta ihan tosissaan, kuten STS Alppimatkojen julkaisemassa valokuvassa ja videossa näkyy. Hiihtoloman aikaan esimerkiksi Italiassa oli lunta huomattavasti enemmän kuin Bad Gasteinissa, joten Alppienkin lumivarmuus on lopulta kiinni talven säistä ja alueellista vaihtelua esiintyy paljon.