Kaupunkipyörä ja DriveNow

Julkaistu: 25.9.2017

Eräänä heinäkuisena perjantaina aivan loman kynnyksellä olimme logistisen ongelman edessä; perheen toinen auto oli epäkunnossa ja huoltoaika onnistuttiin saamaan vasta loman jälkeiselle ajalle. Molemmille autoille olisi kuitenkin ollut tarvetta erinäisten lomavalmisteluiden hoitamiseksi. Tarvittavan matkaketjun järjestäminen julkisilla kulkuneuvoilla olisi ollut mahdollista, mutta hidasta ja hankalaa. Mikä siis neuvoksi?

Erilaiset liikkumisen palvelut ovat viime aikoina rantautuneet Suomeenkin, joten nyt oli mainio tilaisuus kokeilla niitä. Ratkaisuksi ongelmaamme valittiin HSL:n (Helsingin seudun liikenne kuntayhtymä) kaupunkipyörän ja Osuuspankin Drive Now -yhteiskäyttöautopalvelun yhdistelmä, joihin olin hiukan aikaisemmin lähinnä yleissivistyksen vuoksi rekisteröitynyt.

DriveNow -autot tunnistaa teippauksista.

Kävin kaupunkipyörän kotisivuilta lataamassa itselleni käyttöaikaa päiväksi (5 euroa) ja opiskelin samalla fillarin käyttöönotto- ja palautusprosessit sekä etsin lähimpänä työpaikkaa olevan pyörätelineen. Mainiosta Kaupunkifillarit -applikaatiosta selvitin telineessä olevien polkupyörien määrän. OP:n Drive Now -applikaatiolla selvitin lähialueilla olevien vapaiden autojen sijainnit ja huomasin yhden olevan aivan kaupunkifillariaseman vieressä.

Vasemmalla yleiskuva pyörien saatavuudesta Kaupunkifillarit -sovelluksen karttanäytöllä. Oikealla tarkempi tilannekuva telinekohtaisesta polkupyörien saatavuudesta.

DriveNow -palvelun käyttöalue ja vapaat autot kartalla.

Lähin kaupunkipyöräpiste osoittautui vilkkaaksi ja sain lopulta toimia nopeasti, että ehdin saamaan pyörän käyttöön ennen seuraavaa halukasta. Polkupyörän käyttöönotto sujui ihan hyvin, ja olisi onnistunut jo ensimmäisellä kerralla, jos olisin lukenut ohjeet huolella. Matka fillarilla taittui mukavasti ja ainoa epämukavuustekijä oli lopulta se, että ajoin ilman pyöräilykypärää. Sen käyttöön on jo niin tottunut, että ilman ajaminen tuntuu samalta kuin ajaisi autoa ilman turvavyötä. Polkupyörän palautus onnistui ilman kommelluksia ja siirryin ripeästi kohti varaamaani autoa, joka oli pysäköity noin sadan metrin päähän kadun varteen.

DriveNow -auton voi pysäköidä lähes minne vain, missä pysäköinti on laillista. Myös yhteiskäyttöautoille varattuja paikkoja on kuten tässä Leppävaaran asemalla.

Drive Now -auton voi varata 15 minuuttia etukäteen ja näin olinkin tehnyt lähtiessäni polkupyörämatkalle. Olin kuitenkin ollut odotuksia hitaampi, jonka vuoksi varaukseni raukesi juuri kun olin auton kohdalla. Hetken aikaa olin hämmentynyt, kun valitsemani auto ei enää näkynytkään applikaation kartalla eikä se myöskään ollut auki päästäkseni sillä liikkeelle. Lyhyen odotuksen jälkeen pystyin varaamaan auton uudelleen ja pääsin jatkamaan matkaa.

DriveNow -auton tuulilasissa on tarra, joka kertoo auton tilan värikoodeilla (vapaa, varattu, käytössä).

Valitsemani auto oli uudenkarhea BMW 1-sarjan automaattivaihteinen pikkuauto, jolla huristelu kaupunkiympäristössä oli silkkaa iloa. Ennen matkaan lähtemistä puhelimen applikaatio tiedusteli määränpäätäni ja syöttämäni osoite oli valmiiksi auton navigaattorissa.

Kartalta valittu auto esittäytyy applikaatiossa.

Kesäinen Helsinki on täynnä monenlaisia hidasteita kuten työmaita ja niin minunkin reitilläni oli iltapäivällä esteitä ja ruuhkaa yllin kyllin. Se on ihan normaalia ja osa kaupunkiliikennettä varsinkin kesällä, mutta tällä kertaa hidas matkanteko alkoi askarruttaa, koska Drive Now -palvelun hinnoittelu perustuu käytettyyn aikaan.

Pääsin kuitenkin asioimaan haluamissani liikkeissä ja sen aikaa auto odotti parkkipaikalla laskuttaen pysäköintitaksaa, joka on hiukan ajotaksaa edullisempi. Asioiden hoitamisen jälkeen matka jatkui ja pääsin lopulta kohteeseen, jossa oli aika jättää auto parkkipaikalle. Mobiiliapplikaatiosta olin paikantanut sopivan paikan bussipysäkin läheltä. Palvelun ohjeissa kerrottiin, että autojen jättöpaikat on merkitty myös autojen navigaattoreihin, joten suuntasin kohti oletettua parkkipaikkaa. Kadun varressa ei kuitenkaan näkynyt ihan yksiselitteistä paikkaa eikä navigaattorikaan antanut vinkkejä oikeasta kohdasta. Ajettuani aikani katua edestakaisin päätin jättää auton sopivan näköiselle paikalle, koska vuokra-aika juoksi koko ajan. Bussiin päästyäni saatoin mobiilisovelluksesta todeta, että olin arvannut jättöpaikan oikein ja autoni oli merkitty jälleen vapaaksi seuraavaa käyttäjää varten.

DriveNow -palvelussa on tarjolla Minin ja BMW:n autoja, myös täyssähköinen BMW i3.

Ensimmäinen käyttökokemus yhteiskäyttöautosta oli periaatteessa positiivinen kokemus mutta hiukan kuitenkin ristiriitainen. Palvelun käyttöönotto on helppoa, autot ovat uusia ja siistejä, mobiilisovellus on helppokäyttöinen ja havainnollinen. Palvelun hinnan arviointi ennakkoon on kuitenkin vaikeaa, koska matka-aikaan ei aina itse pysty vaikuttamaan. Tässä tapauksessa matka Alppilasta Lauttasaaren kautta Keilaniemeen kesti 66 minuuttia ja maksoi 53 euroa, mukana oli 9 minuutin pysäköinti kaupan pihassa, jonka osuus hinnasta oli 2,17 euroa. Oikean parkkipaikan etsimiseen meni Keilaniemessä ylimääräistä aikaa, mikä nosti hintaa.

DriveNow -sovellukseen on merkitty myös pysäköintialueet, joille auton voi jättää.

DriveNow sai toisen mahdollisuuden elokuussa. Silloin matka-aika ajoittui aikaiseen lauantaiaamuun ja kantamuksia oli matkassa paljon. Bussin saavuttua Kamppiin totesin, että alkaa olla kiire ehtiä määränpäähän toiselle puolelle keskustaa. DriveNow-applikaatiosta paikansin auton noin sadan metrin päästä ja varasin sen saman tien. Aamulla ennen kello yhdeksää Helsingin keskustassa ei vielä ole ruuhkaa, joten pääsin perille alle vartissa ja maksoin siitä 5,23 euroa. Tähän tarkoitukseen palvelu on aivan omiaan!

BMW:n tavaratilasta löytyi pienemmille takapenkkiläisille istuinkoroke.

Asumme HSL:n toiminta-alueella, mutta kuitenkin sen verran maalla, että kahden auton ylläpidolle on ollut perusteita. Näin ollen käytämme arjen matkoihin niin joukkoliikennettä kun omaa autoakin. Autojen ylläpito ei ole ihan ilmaista ja kolmen vyöhykkeen lippukin maksaa noin 150 euroa kuukaudessa. Sen vuoksi olisi hienoa, jos kaupunkifillarin saisi edes osittain maksettua jo voimassa olevalla kausimaksulla. Päivähinta 5 euroa on kyllä paljon ja rohkaisee hankkimaan kausimaksun (25 €) fillariin jos uskoo, että sitä tulee käytettyä useamminkin kesän aikana.

Hyvistä puolista huolimatta perheemme jatkaa vielä kahden auton politiikalla, sillä alppihiihtovarusteiden siirtelyyn viisi kertaa viikossa ja ympäri Suomea kauden aikana eivät liikkumisen palvelut ihan vielä taivu 🙂

Kaupunkifillari, plussat

Paljon pyöriä ja pyöräasemia
Helppo käyttää

Fillari, miinukset

Kallis kertamaksu
Kausilippua ei pysty hyödyntämään

Drive Now, plussat

Helppo käyttää
Hyvä mobiiliapplikaatio
Uudet ja hyvät autot

Drive Now, miinukset

Rajallinen toiminta-alue
Hinnoittelu varsinkin ruuhka-aikaan

Kaupunkifillari: matkoille kantakaupungissa kun ei ole suuria kantamuksia mukana.

DriveNow: ruuhka-aikojen ulkopuolella satunnaiseen auton tarpeeseen.

Hotel Meuble Gorret, Cervinia

Julkaistu: 20.8.2017

Talvella 2016 vietimme hiihtoloman Italian Cerviniassa. Majoituimme STS Alppimatkojen tarjontaan kuuluvassa Meuble Gorret -hotellissa aivan Cretaz-hissin ala-aseman kupeessa. Hotellilta voi kulkea hisseille joko jalan tai suksilla.

Hotellirakennuksen kellarissa oli säilytystilat suksille ja kuivaustelineet monoille. Hotellin yläkerrassa oli saunaosasto, joka ei nyt ehkä ihan vastannut perinteistä suomalaista käsitystä saunasta, mutta tarjosi ainakin mukavat näköalat. Kyseessä oli nimittäin varsin pelkistetty saunakoppi, mutta ikkunasta aukeni esteetön alppinäköala. Samassa talossa oli myös retkeilyvarustekauppa, jonka valikoimaan emme kuitenkaan sen tarkemmin tutustuneet.

Huoneemme ikkunasta ja parvekeelta avautui näköala suoraan Matterhornille, joten aamun sää oli helppo todeta heti herätyksen jälkeen. Huoneessa oli parisänky, yksi yksittäinen sänky ja parvella patjat kahdelle, kaikkiaan siis viidelle hengelle olisi ollut mahdollista saada makuupaikka. Pesuhuone oli riittävä neljälle hengelle. WLAN toimi huoneessa ja koko hotellissa moitteetta.

Palvelu hotellissa oli ystävällistä ja henkilökunta miellyttävää ja avuliasta. Aamiaishuoneessa oli iso rinnekartta seinällä ja hotellin omistaja kertoi mielellään vinkkejä laskureiteistä. Koko hotelli huokui kodikkuutta ja alppien historiaa. Kaikkialla oli vanhoja esineitä, maalauksia, tauluja ja veistoksia elämästä alpeilla ja varsinkin Matterhornin valloituksesta.

Sisällä liikuttiin ilman kenkiä ja asiakkaat saivat käyttöönsä villasukat, joita on ripustettu huoneiden ovien pieliin.Matkamme hintaan sisältyi hotellissa tarjottu aamiainen ja kylällä La Grotta -ravintolassa tarjoiltu illallinen. Aamiaispöydän antimilla pärjäsi hyvin lounasaikaan saakka.

Viikon kokemusten perusteella voisimme hyvin majoittua Meuble Gorrettiin toisenkin kerran sitten, kun seuraavan kerran Cerviniaan suuntaamme.

Kaikkien aikojen kausi

Julkaistu: 24.6.2017

Talven 2016-17 alppihiihtokausi oli perheellemme kaikkien aikojen kausi. Ei siksi, että olisimme käyneet pöllyttämässä Japanin loputonta puuteria, kolunneet Pyhän takamaastoja tai randoilleet vuorilla koskemattomilla offareilla. Sen sijaan vietimme rinteessä aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin, kaikkiaan 94 päivänä joku meistä oli rinteessä ja aktiivisimmalla tuli rinnepäiviä 75 kpl. Koko talvi käytiin kuitenkin normaalisti päivätöissä ja hoidettiin myös muita harrastuksia, vapaa-ajan ongelmia ei siis juuri ollut ja blogin kirjoittaminen jäi sen vuoksi ihan kokonaan 🙂

Aktiivisen kauden mahdollisti paitsi etelärannikolla aikaisin alkanut kausi, mutta myös harrastuksen muuttuminen astetta vakavammaksi. Perheen nuorin innostui harjoittelemaan ratalaskua enemmän tosissaan ja sen myötä myös huoltajille tuli laskupäiviä kuin itsestään niin harjoitus- kuin kisapäivienkin ansiosta sekä kotirinteessä että kauempana.

Peuramaan ja Rukan alkutalvea.

Kauden aloitukseksi tarkoitettu ensilumenleiri Rukalla marraskuussa ei ollutkaan kauden aloitus lumella. Etelärannikon kylmä sääjakso mahdollisti rinteiden avaamisen täälläkin jo marraskuun puolessa välissä. Varusteiden kunto päästiin siis varmistamaan ennen pohjoiseen lähtemistä, mikä oli varsin ainutlaatuinen tilanne. Maan eteläisin keskus avasi hissit siis samoihin aikoihin kuin Pohjois-Suomen isot keskukset! Rukalla päästiin kuitenkin heti vähän pidempien mäkien makuun ja marraskuussa kun ei lomailijoita juuri liikkellä ole, niin ruuhkista ei ollut haittaa. Seuraa rinteessä meille pitivät useiden maiden maajoukkueet omilla lumileireillään.

Eteläsuomalaisilla on kummallinen tarve päästä Lappiin silloin, kun siellä on hyvät mahdollisuudet koviin pakkasiin ja on vielä pimeää. Meillä oli kuitenkin jälleen onnea matkassa, kun vietimme hiihtoloman Levillä perinteisellä Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla 8. Pakkanen oli kovimmillaan onneksi vain 20 asteen tienoilla ja päiväkin oli jo pitenemään päin, joten lomaviikomme oli hyvin onnistunut kaikin puolin. Alkutalvi oli Kittilässäkin kovin vaihteleva ja lumipeite varsinkin puurajan yläpuolella vielä hiihtolomalla hyvin ohut. Uutta lunta tuli hiihtoloman aikana onneksi sen verran, että Etelärinteiden metsäreiteille uskalsi lähteä. Ensi kertaa poikkesimme ajomatkalla Haaparannan kautta ja kävimme täydentämässä vaate- ja herkkuvarastoja.

Viikko Levillä sisälsi myös päivän Ylläksellä.

Levin etelärinteiden maastoa helmikuisen lumisateen jälkeen.

Haaparannan outlet-myymälät ovat sopivasti matka varrella kun suunta on Lappiin.

Puolikas joukkueemme kävi pääsiäisen jälkeen nauttimassa myös Levin keväästä, jolloin järjestettiin U10-U12 -ikäisten ensimmäinen suurleiri ja heti perään SM-kisat. Viimeistään tämän kokemuksen myötä on todettava, että Lapin kevät on parasta mahdollista aikaa alppihiihdosta nauttimiseen. Usein aurinko paistaa ja päivä on jo pitkä, päivällä on harvoin liian kylmä, mutta yöllä kuitenkin pakkasta ja joskus tulee uutta luntakin. Kaikki tämä toteutui keväällä 2017.

Urheilujuhlan tunnelmaa Levin SM-kisoissa.

Joskus Lapin kevät yllättää, tällä kertaa uudella lumella.

Himos oli pitkästä aikaa pesueemme ohjelmassa taas tällä kaudella, ja nyt peräti kolmesti. Kouluaikojen vakiokohde on viime vuosina jäänyt vähemmälle, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että tilanne on muuttumassa. Himos osoittautui mainioksi kohteeksi nuorten alppihiihtäjien harjoittelun kannalta, sillä Keski-Suomen kohteet tarjoavat hiukan enemmän jyrkkyyttä ja pituutta etelärannikon rinteisiin verrattuna. Himoksella on myös parkissa viihtyville nuorille monenlaisia virikkeitä ja tarjontaa, joten koko perhe viihtyy mainiosti. Kun ajomatka pääkaupunkiseudulta on vain kolmisen tuntia ja majoituskapasiteettia on tarjolla runsaasti, niin Himos tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon pohjoisemman Suomen kohteille varsinkin, jos aikaa on käytettävissä rajallisesti eikä sitä haluta käyttää matkustamiseen.

Tammikuussa Himoksella oli lunta rinteissä, mutta maastossa vähän vähemmän.

Touhukkaan talvisesongin jälkeen on aika ladata akkuja ja valmistautua uuteen kauteen esimerkiksi vesillä. Juhannuksen aikoihin on enää nelisen kuukautta Rukan kauden avaukseen!

Kevättä kohti

Julkaistu: 20.2.2017

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina, mutta hyvästä syystä: olemme olleet niin paljon rinteessä, että kirjottaminen on jäänyt taka-alalle. Hiihtolomaviikon alla oli kuudeskymmenes päivä, jolloin joku meistä oli tällä kaudella suksilla rinteessä.

Kisapäivän kuhinaa Hyvinkään Sveitsissä.

Kaikkien aikojen aktiivisimman kauden on mahdollistanut paitsi eteläisessä Suomessa aikaisin alkanut kausi, niin myös harrastuksen muuttuminen hiukan vakavammaksi perheen alppihiihtojuniorin osalta. Kolmet harjoitukset viikossa sekä leirit ja kilpailut siihen lisäksi ovat pitäneet myös muun perheen hyvin kiinni lumiaktiviteeteissa. Aikainen kausi mahdollisti myös sen, että lumille päästiin kotirinteessäkin jo ennen kauden aloitukseksi suunniteltua lumileiriä Rukalla marraskuun lopulla.

Marraskuussa Rukalla oli jo talvi.

Alppihiihtokilpailuja on ollut kohteissa, jotka ovat olleet meille uusia. Tähän mennessä Hyvinkään Sveitsi ja Meri-Teijo Ski ovat olleet uusia bongauksia ja muitakin kaudelle on vielä luvassa. Molemmat meille uudet kohteet ovat vaikuttaneet mainioilta ja tarkemmankin tutustumisen arvoisilta kohteilta pääkaupunkiseudulta katsottuna. Niiden lisäksi on pitkästä aikaa vietetty viikonloppu Himoksella, joka on vuodesta toiseen aina yhtä mukava kohde.

Himoksella oli tammikuussa rinteissä mainiosti lunta.

Kauden alku on ollut aika lailla varusteasioiden täyttämä. Aktiivisen ratalaskijan varusteiden huollossa ja siihen liittyvien rutiinien opettelemisessa on ollut huoltojoukoilla tekemistä. Suksien huoltaminen jokaisen treenin jälkeen ei ihan vielä ole onnistunut, mutta yritystä on ollut. Olemme joskus pohtineet miksi käytettyjen suksien myynti-ilmoituksissa lukee usein ”kanttia jäljellä”. Nyt se on selvinnyt, sillä kanttien teroittaminen vähintään kolmesti viikossa harjoituksia varten ja lisäksi kilpailuihin kuluttaa niitä aika nopeasti. Onneksi juniorien kilpailuvarusteiden osalta käytettyjen tavaroiden markkinat toimivat hyvin. Aivan kaikkea ei ole tarpeen ostaa uutena ja toisaalta varusteita käytetään lapsen kasvamisen vuoksi usein sen verran vähän aikaa, että niistä jää useimmiten, suksia lukuun ottamatta, jotain myytävänäkin.

Huoltojoukkojen konttori.

Aktiivisesta huollosta ovat saaneet toki osansa myös muiden perheenjäsenten varusteet, ja se on saanut oivaltamaan miten suuri merkitys suksien huollolla on laskemiselle. Hyvät perusohjeet suksien huoltoon on julkaistu mm. Anten blogissa aiemmin talvella. Monien muiden ohella olemme muutaman kerran kirjoittaneet myös sopivien varusteiden merkityksestä onnistuneelle harrastamiselle. Siitä on saatu omakohtaisia kokemuksia, tällä kertaa aikuisten monojen osalta. Kymmenen vuotta hyvin palvelleiden monojen hajottua oli nimittäin tarve hankkia uudet. Modernimmat ja erityisen hyvin istuvat monot paransivat tuntumaa suksiin ja ainakin omasta mielestä laskutekniikka parani.

Radankatselu Meri-Teijossa on alkamassa.

Helmikuun puolessa välissä päivä pitenee jo silmissä, eikä enää ole pimeää matkalla töistä kotiin. Se tarkoittaa sitä, että harrastamisen kannalta paras aika on ovella. Kevättalven aurinkoiset kelit odottavat aivan kulman takana ja edessä on toivottavasti vielä monia hienoja laskupäiviä tälle kaudelle! Sääkeijun suuntaan toivomuslistalla onkin nyt aurinkoa ja pientä pakkasta.