Syyslomalla Hintertuxissa

Julkaistu: 02.11.2018

Myöhäisen talven 2017-18 kokemuksista viisastuneena totesimme, että kauden aloitus jo syyslomalla voisi olla hyvä ajatus, jotta varsinkin kilpailumielessä alppihiihtoa harrastavalle perheenjäsenelle saataisiin tarpeeksi päiviä lumella ennen kilpailukauden aloitusta. Puhetta jäätikköleiristä oli oman valmennusryhmän kesken ollut aikaisemminkin, mutta syksylle 2018 leiri päätettiin vihdoin toteuttaa. Ajankohdaksi valittiin koulujen syyslomaviikko lokakuun puolessa välissä ja kohteeksi Hintertux Itävallan Alpeilla. 

Vähän lunta ja paljon aurinkoa

Hintertux on Itävallan ainoa ympäri vuoden avoinna oleva hiihtokeskus ja sen vuoksi erittäin suosittu alppihiihtotiimien harjoittelupaikana. Hissien ala-asema on 1500 metrissä ja ylin yläasema 3250 metrissä jäätiköllä. Lokakuussa lunta oli vain huipulta noin 2600 metrissä olevalle Tuxer Ferner – väliasemalle asti ja sielläkin varsin vähän, paikallisten mukaan vähemmän kuin kertaakaan 20 vuoteen.

Jo ennen matkaa luettiin lähinnä sosiaalisesta mediasta kirjotuksia Hintertuxin alueen vähälumisesta syksystä. Perillä lipunmyyjä kertoi olosuhteista ennen lippujen maksamista ja totesi, että ”tällä hetkellä olosuhteiden vuoksi vain pro-laskijoiden kannattaa ostaa lippu”. Paikan päällä jäätiköllä tämä voitiin omin silmin todeta; kun jäätiköllä on vähän lunta, niin silloin siellä on paljon jäätä ja monin paikoin vain jäätä. Virallisen tiedon mukaan lumen syvyys oli 45 cm, mutta emme keksineet miten lukema on mitattu ja mistä, sillä monissa paikoissa jään päällä oli vain sentti tai pari lunta, ja paikoitellen myös kiviä ja hiekkaa oli näkyvissä. Sukset olivat kovilla ja kanttien teroitus jokaisen laskupäivän jälkeen olisi ollut tarpeen myös turisteille. Vuokrasuksiin suositeltiin vakuutuksen ottamista ja se todellakin oli hyvä idea, viiden päivän laskemisen jälkeen pohjat olivat nimittäin pahassa kunnossa ja kanteista ei paljon ollut enää iloa (vuokrasuksien kanttien omatoimiseen teroittamiseen ei ollut mahdollisuutta viikon aikana).

Ensimmäisen päivän olosuhteet olivat aika harmaat.

Itävallan maajoukkueen harjoitukset vauhdissa.

Ensimmäisenä laskupäivänä tuuli putsasi rinteen irtolumesta, jolloin mäki muistutti lähinnä kallelleen asetettua meren jäätä. Kokeneemmille kisalaskijoille tämä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mikään ongelma, enemmänkin huoltajilla oli hankaluuksia päästä jäätikön ylimmillä rinteillä turvallisesti alas. Jos ensimäinen päivä oli tuulinen, pilvinen ja siksi myös kylmä, niin loppuviikko oli kuin postikortista. Tuuli tyyntyi ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Ylhäällä jäätiköllä oli aamuisin pikkupakkanen ja iltapäivällä lämpötila nousi nollan tienoille. Alhaalla laaksossa lämpötila oli iltapäivisin parhaimmillaan lähes 20 astetta, joten terassilla pystyi hyvin nauttimaan lounasta tai after-skistä t-paidassa – melkein kuin Lapissa keväällä! 

Tuxer Fernerhaus 2660 metriä merenpinnan yläpuolella tarjoaa hyvät puitteet lounaalle ja tauolle.

Logistiikka

Teimme syyslomamatkan kokonaan omatoimimatkana, Lufthansan suorat lennot Helsingistä Müncheniin ja sieltä vuokra-autolla perille. Lentoliput kolmelle hengelle maksoivat tällä kertaa 815 euroa. Lufthansalla suksien kuljettamisen suunnittelu aiheutti enemmän tai vähemmän hämmennystä, koska tietoa hinnoista oli hankala löytää ja tiedot olivat keskenään ristiriitaisia. Joka tapauksessa suksien kuljetus piti varata ennakolta puhelinpalvelussa, joka palveli vain englanniksi. Lipputyypillä oli merkitystä suksipussin hinnalle ja meille yhden suksipussin kuljettaminen oli lopulta ilmaista (Economy Classic – lippu). 

Auton vuokraaminen oli Münchenissä kohtuullisen edullista ja tarjontaa oli tähän aikaan vuodesta paljon. Haimme auton Holidayautos.com kautta ja sopivia löytyi paljon useilta eri vuokraamoilta. Valintamme kohdistui Alamoon, jonka Ford S-Max 2 litran diesel-moottorilla ja automaattivaihteistolla maksoi 265 euroa + vakuutus 123 euroa.

Ajomatka lentoasemalta Hintertuxiin on vain vähän yli 200 km ja ajoaika on liikennetilanteen mukaan 2,5 – 3 h. Saksan moottoriteillä voi toki päästä todistamaan paikallista Stau- ilmiötä eli sumaa, jonka rinnalla Etelä-Suomen vilkkaimpienkin väylien ruuhkat vaikuttavat kovin vaatimattomilta. Ajaessamme sunnuntaina kohti Alppeja ruuhka oli vastaantulevien puolella viikonlopunviettäjien ollessa paluumatkalla kaupunkiin. Paluumatkamme ajoittui lauantaille ja silloin ei merkittäviä ruuhkia ollut, ainoastaan Itävallan ja Saksan rajalla olleella poliisin tarkastuspisteellä oli jonoa mutta muuten liikenne oli sujuvaa. 

Näköala jäätiköltä laaksoon.

Hintertux sijaitsee aivan Zillertalin laakson päässä hiukan Italiaan johtavan Brennerin solan koillispuolella. Etäisyydet laaksossa ovat kohtuulliseen lyhyitä ja ajomatka esim. Mayrhofenista on vain noin 30 minuuttia (20 km). Mayrhofenista Hintertuxiin vievä tie nousee aluksi jyrkästi serpentiininä, mutta tasoittuu sitten läpi useamman kylän vieväksi maisemareitiksi. Matkan varrella olevissa kylissä on paljon majoitustarjontaa ja liikkuminen niistä hissin ala-asemalle on helppoa ja nopeaa omalla autolla tai skibussilla. Meillä skibussin lippu sisältyi majoituksen hintaan. Ennen siirtymistä Saksasta Itävallan puolelle on muistettava hankkia tuulilasin oikeaan yläkulmaan liimattava maksullinen vinjetti, joka on lupa ajaa moottoriteillä. 10 vuorokauden hinta oli 9 euroa lokakuussa 2018.

Itävallan perinneherkut: Almdudler ja Apfelstrudel. 

Lähdimme matkaan yhden suksipussin taktiikalla ja vain perheen kilpaurheilijalle otettiin sukset kotoa mukaan. Muille vuokrattiin sukset paikalliselta Sport Nenneriltä, jonka palvelu osoittautui erinomaiseksi. Varusteet varattiin jo kotona nettipalvelun kautta ja perillä sai valita toiveidensa mukaiset sukset ennalta valitusta kategoriasta. Hintaan sisältyi suksien säilytysmahdollisuus laaksossa, väliasemalla tai jäätikön reunalla sijaitsevassa toimipisteessä. Jätimme sukset ylimmälle asemalle joka päivä ja tämä helpotti liikkumista oleellisesti, koska suksia ei tarvinnut kantaa edestakaisin laakson ja jäätikön välillä. Vuokrasuksien valinta oli olosuhteiden vuoksi mainio ratkaisu, koska riski omien suksien rikkomiseen näissä olosuhteissa oli todellinen.  

Majoitus

Hankimme majoituksen booking.comin kautta, kriteerinä lähinnä edullinen hinta kolmelle majoittujalle, aamiainen ja lyhyt ajomatka hisseille. Valintamme kohdistui näillä kriteereillä Landhaus Lexneriin Madseitin kylässä, hinta kuudesta yöstä kolmelta hengeltä oli hiukan alle 700 euroa. Ajomatkan osalta valinta oli vähintäänkin onnistunut, koska omalla autolla matka hissin ala-asemalle kestää alle viisi minuuttia.

Madseitin kylä koko laajudessaan.

Hotelli oli viihtyisä ja rauhallinen, aamiainen noudatteli perinteistä Alppien tarjontaa: leipää ja croissantia lisukkeineen (juustot, kinkut, vihannekset, hillot), jogurttia ja mysliä, kananmunia tai munakokkelia, hedelmiä sekä kahvia, teetä ja kaakaota. Mahdollisuutta lounaaseen tai päivälliseen ei Lexnerissä ollut. Suksille hotellissa oli kaksi säilytystilaa, ja myös monojen kuivauslaite oli käytössä. Hotellin kellarissa oli pieni kuntosali sekä saunaosasto (tavallinen sauna, höyrysauna ja infrapunasauna). Pihalla oli lasten leikkipaikka, trampoliini ja eläimiä. Lisäksi aivan naapurissa olevan navetan eläimet laidunsivat ajoittain hotellin tonttiin rajoittuvalla laitumella. 

Landhaus Lexner.

Madseitin kylä oli pieni ja rakennuskanta vaikutti koostuvan lähinnä hotelleista. Ravintolatarjonta oli sangen niukkaa, mutta lähikylissä oli enemmän tarjontaa. Lähimmät kaupat löysimme Hintertuxista ja Lanersbachista (alle 5 km laaksoa Mayrhofenin suuntaan), jossa oli myös pankkeja ja lääkäri. Palveluiden kannalta majoittuminen esimerkiksi Lanersbachiin, Tuxiin tai jopa Mayrhofeniin voisi olla perusteltua, koska ajomatka hisseille on edelleen lyhyt. 

Viikko kotiinpaluumme jälkeen Zillertaliin satoi ensilumi ja kerralla sitä tulikin sitten melkein metrin verran. 

Hintertux lokakuussa, hyvää:

  • Mahdollisuus päästä suksille kun Suomessa vielä odotellaan talvea
  • Vaikka rinteistä vasta pieni osa on auki, on rinnekilometrejä paljon
  • Hyvät ja toimivat palvelut
  • Paljon majoitusvaihtoehtoja
  • Aurinkoa
  • Lyhyet etäisyydet laaksossa 

Hintertux lokakuussa, huonoa

  • Olosuhteiden osalta ei syksyn 2018 lumitilanteessa sovellu kuin hyville laskijoille – ei siis mikään turistipaikka tähän aikaan vuodesta
  • Aamuisin hissien auetessa kovat ruuhkat
  • Ylhäällä jäätiköllä aika-ajoin pitkät hissijonot kun vain vähän hissejä on käytössä
  • Lumitilanteen vuoksi vain vähän rinteitä auki

Iso-Syötteellä lunta etsimässä

Julkaistu: 26.2.2018

Vuoden 2017 loppu oli Etelä-Suomessa lumilajien ystäville melkoista piinaa. Talvi ei ottanut tullakseen ja samaan aikaan pohjoisessa päästiin uuteen kauteen ennätyksellisen aikaisin. Sosiaalisen median kanavat täyttyivät toinen toistaan hienommista kaamos- ja lumikuvista ja -videoista, mikä ei ainakaan parantanut eteläsuomalaisten alppihiihtäjien henkistä tilaa. Kun joulukuussa alkoi näyttää siltä, että helpotusta tilanteeseen ei ollut luvassa päätimme lähteä lumen luokse ja hankkia itsellemme joululahjaksi uuden vuoden loman jossakin hiihtokeskuksessa. Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi, Ruka tai Iso-Syöte. Lappiin olimme joka tapauksessa menossa hiihtolomalla ja toisaalta halusimme myös hieman lyhyemmän ajomatkan kohteeseen. Rukan majoitukset täyttyivät nopeasti joten päädyimme lopulta Pudasjärven Iso-Syötteeseen. Sen valintaa puolsi myös uutuudenviehätys, sillä emme koskaan aikaisemmin olleet käyneet siellä.

Maisemia samalta päivältä kotikulmilla ja kaupan pihassa Pudasjärvellä.

Majoitus varattiin neljäksi yöksi uuden vuoden molemmin puolin Iso-Syötteen huipun tunturimajakylän näköalahuoneistoista. Perille päästyämme saatoimme todeta, että kyseessä on todellinen Ski-in -kohde, sillä suksilla pääsee lähes omalta ovelta suoraan metsän läpi rinteeseen. Näköala huoneistosta aukeaa pohjoiseen keskuksen yli. Sää oli valitettavasti pilvinen koko vierailumme ajan, joten revontulet jäivät tällä kertaa näkemättä.

Huoneiston ikkunasta on näkymät suoraan pohjoiseen ja nyt pilven alareuna on juuri ja juuri tunturin yläpuolella. 

Iso-Syöte osoittautui mainioksi kohteeksi tällaiselle lyhyemmälle lomalle. Laskettavaa riitti, mutta koko viikoksi olisi kannattanut ottaa ohjelmaan mukaan myös esim. maastohiihtoa, vierailu 5 kilometrin päässä Pikku-Syötteellä tai jotain varsin monipuolisesta viikko-ohjelmasta. Nuoret viihtyivät hyvin parkeissa, jossa on sopivan kokoisia suorituspaikkoja kaiken ikäisille ja kokoisille laskijoille. Pienempi parkki on osana Lastenmaata ja isompi päähissin vieressä. Lastenmaassa on pienemmille laskijoille myös Mustin ja Lystin seikkailurata.

Vähemmän pilvinen hetki, jolloin Pikku-Syötteen rinteet näkyvät hyvin.

Iltatunnelmia Iso-Syötteellä uuden vuoden aattona, taustalla loistavat Pikku-Syötteen valot.

 

Uusi vuosi otettiin vastaan rinnekeskuksen organisoimien soihtulaskun ja ilotulituksen voimin. Muutenkin rinteessä oli mukavasti ohjelmaa, mm. Suomi Slalom -kilpailu, Nitron junnusessarit ja SnowParkin iltasessarit sekä nuoremmille lapsille suunnattu Mustin ja Lystin pujottelukisa. Hissijonoja oli hetkittäin, mutta kuten monessa muussakin kohteessa, niin myös Iso-Syötteellä aikainen lähtijä saattoi nautiskella ruuhkattomista ja hyväkuntoisista rinteistä.

Soihtulasku päätti vanhan vuoden ja ilotulitus avasi uuden. 

Kaiken kaikkiaan lyhyt loma tuntui paljon kestoaan pidemmältä. Liekö vaikutusta ollut mielettömällä vau-efektillä, jonka varsinkin etelärannikon mittapuulla suuri lumimäärä sai aikaan. Kohteena Iso-Syöte on ehdottomasti kokemisen arvoinen, varsinkin kun kaivataan vaihtelua suuremmille keskuksille. Etelästä katsoen myös lyhyempi ajomatka tekee omalla autolla liikkuville Iso-Syötteestä houkuttelevan. Hyvät lento- ja junayhteydet Ouluun (ja Rovaniemelle tai Kuusamoon) mahdollistavat nopean siirtymisen lumille myös ilman omaa autoa.