Yleinen

Uusien (ja vanhojen) suksien voitelu

Julkaistu: 16.11.2016

”Miten voitelen uudet sukset?…Entä kesän yli kanahäkissä pölyttyneet?” Nämä ovat varsin yleisiä mietteitä, jotka askarruttavat näin uuden kauden kynnyksellä. Seuraavassa siis pari ajatusta suksien voitelusta – siitä miten uudet sukset kannattaa voidella ja miten myös kesän yli levänneet sukset on hyvä valmistella uuteen kauteen.

likainen pohja

Kesän yli levänneet sukset ovat hieman likaiset…

Uskallan väittää, että suurin osa meistä laskukansasta heittää välineet nurkkaan kauden loputtua ja juuri näihin aikoihin niitä aletaan sitten kaivaa kerros- ja rivitalojen kanahäkeistä, autotalleista, vanhempien varastoista – kuka mistäkin. Varmaa on, että yleensä pohjat ovat sekä likaiset että harmaksi kuivuneet.

Suksien luisto on (ainakin omasta mielestäni) kaikista merkittävin yksittäinen välineasia, joka vaikuttaa laskunautintoon: Kanttien terväyys on lähes yhtä tärkeä, mutta kun parkissa ja puuterissa sillä ei ole niin suurta merkitystä, suksien luisto vie 1. sijan. Totuus on, että maailman paras, kallein ja komein suksi (myös lumilauta) on kuitenkin ihan paska, mikäli se ei luista. Ja päin vastoin: vuokraamon lärpysköillä voi myös nauttia laskettelusta mikäli ne luistavat.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla
voitelukalustoa

Harja, puhdistusaine, silitysrauta, pohjustusvoide, sikli, luistovoide ja puhdistusliina. Niillä meidän kaltaiset perusjäbät pääsee jo pitkälle.

Mielipiteitä voitelusta on yhtä monta kun on voitelijoita. Kisasuksia huoltaville faijoille voitelu on rakettitiedettä monimutkaisempaa matematiikkaa eikä aikarajoitteita ole, kun pikku Jykästä tehdään uutta Palanderia. Laskettelupiireissä on myös rotu, jota voimme vaikka nimittää “kaikkien laskuasioiden besserwissereiksi”. He tekevät kaiken aina paremmin kuin sinä (tai minä), eli jos kerrot tehneesi niin-tai-näin, saat ilmaisen oppitunnin siitä, miten a) olet tehnyt kaiken väärin ja b) miten hän tekee asiat ja miten sinun tulisi nyt alkaa tehdä asiat. No niin, sitten tämän alkuhikoilun jälkeen itse asiaan, joka muuten perustuu omiin hyväksi havaitsemiini tapoihin ja terveeseen maalaisjärkeen.

Näillä välineillä pääset kiitettävään lopputulokseen:

• Silitysrauta (ks. Lisäteksti alla)
• Voiteet (pohjustusvoide, kelivoiteet)
• Akryylisikli
• Kombiharja (messinki+nylon)
• Kuituliina
• Voitelupenkki on kiva, mutta ilmankin pärjää (kuten allekirjoittanut kuvassa)…

suksen huoltoo

Tarvittaessa hommat hoituvat ilman voitelupöytääkin.

Uusien suksien voitelu (ja vanhojen)

Jos olet niin onnekas, että käsissäsi on uudet sukset, on näistä asioista hyvä aloittaa: tehtaalta tuleva suksi on yleensä varsin hätäisesti viimeistelty. Tosin mitä kalliimmat sukset ja mitä enemmän niihin on uhrattu oikeaa käsityötä sitä valmiimmat ne ovat. Useimmiten pohjat olisi hyvä ajaa koneellisesti, mutta keskitytään nyt vain voiteluun. Tehtaalla suksiin sipaistaan suojavoide, jonka tehtävänä on estää pohjan liiallinen kuivuminen siihen asti kunnes suksi löytää tiensä uuden omistajan hoteisiin. Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun saat uudet sukset käsiisi ne ovat todennäköisesti olleet jo jonkin aikaa kaupan hyllyllä ja siten valmiit voiteluun. Eli sinun ei tarvitse lähteä laskemaan ”suojakalvoa” pois, kuten monet uskovat. Mutta jos polte on hirveä päästä saman tien mäkeen, niin et myöskään pilaa suksiasi, jos painelet suoraan rinteeseen kunhan muistat, että ne kannattaa kuitenkin voidella mahdollisimman pian. Mitä enemmän suksia voitelet sitä luistavimmaksi ne lopulta saat, mutta tyydyttävään lopputulokseen pääset näin (sama malli toimii myös kesälaitumella olleisiin suksiin):

  1. Puhdista tehtaan/kaupan/varaston pölyt pois pohjan puhdisaineella: Kaada litkua kuituliinaan ja puhdista pohjat (voi olla myös aerosol-suihketta, jonka suhautat suoraan suksen pohjaan). Jätä muhimaan väh. 5 min.
  2. Tässä vaiheessa minä siklaan pohjat varmuuden vuoksi… ei ole pakko.
  3. Sulata pohjustusvoide (BW eli base wax) suksen pohjaan. Voidepaketin kyljestä näet tehtaan suosittelemat sulatuslämpötilat (yleensä n.110-130 astetta). Itse käytän fluoritonta. Levitä väh. yksi kerros, hifistelijät oman halun mukaan. Oleellista on, että rauta on sopivan lämpöinen. Jos voide savuaa ja käryää on rauta liian kuuma.
    Levitä voide siksakkina pohjaan.
  4. Siklaa pohjustusvoide lämpimänä akryylisiklillä. Siklaa kärjestä kantaan. Kun minä toistan käsittelyn, annan voiteen jäähtyä ennen toista siklausta.
  5. Harjaa messinkiharjalla, jotta saat huokoset auki ja pohjan puhtaaksi.
  6. Sitten kelivoitelun kimppuun: jos käytät kovaa voidetta (esim. vihreä), siklaa lämpimänä. Pehmeämmät voiteet (suunnilleen -2…-8): anna pohjan jäähtyä ennen siklausta.
  7. Harjaa messinkiharjalla
  8. Lopuksi viimeistele pohjat nylonharjalla ja sipaise pölyt pois kuituliinalla
  9. Onnittele itseäsi ja nauti luistavista suksista

Sananen silitysraudoista…

  • Vanhanaikainen rauta, jossa pohja ei ole teflonia on paras, mutta nykyisellään varsin harvinainen. Nämä vanhat raudat saa yleensä säädettyä myös kuumemmiksi.
  • Hanki voitelukäyttöön oma rauta (osta vaikka kirppikseltä), en suosittele raudan lainaamista puolisoltasi (etenkään salaa), sillä voidejämät lakanoissa, paidoissa tai verhoissa tuskin parantaa parisuhteen laatua (sama pätee myös siihen, jos käytät kaikki yöt suksien hinkkaamiseen muiden aktiviteettien kustannuksella).
  • Jos käytössäsi on uudenmallinen vesihöyryrauta, jossa pohjassa on reikiä, niin silläkin pärjäät, kunhan olet varma, että raudassa ei ole vettä! Pohjan reiät eivät itsessään haittaa voitelua.
  • Jos joku lukijoistani on suksia voiteleva nainen, niin uskon, että yllämainitut pointit ovat sinulle itsestään selviä.

Sananen voiteista – fluoria vai ei?

Fluorittomat voiteet ovat halvempia ja tavallinen laskija pärjää niillä aina. Fluorista on eniten hyötyä silloin kun kelit lämpenevät ja sekä lumen- että ilmankosteusprosentit kasvavat – kevään viimekeleillä siis. Eli mikäli innostut voitelutouhusta enemmän ja haluat fluorivoidetta kehiin, suosittelisin ostamaan palan korkeafluoripitoista (HF) voidetta, kuten Rexin keltaista (HF11 +2…-2) tai Swixin punaista (+4…-4). Peruslaskijan on turha näperrellä matalapitoisilla fluorivoiteilla (LF), koska ihan yhtä hyvin voi sitten käyttää fluorittomia voiteita. Fluoripulvereita en ole itse kokeillut, minulla ne menee kategoriaan väkisinhiihtäjien hifistelykama. Ja muuten, näin harvemmin paloja sulatellessa ei fluori ole hengityselimille vaarallista, mutta voitelutila kannattaa pitää hyvin tuuletettuna. Varman päälle voi aina pelata ja hakea Biltemasta hengityssuojaimen.

 Luistavia laskuja,

-a-

Kommentoi blogikirjoitusta

  • Ante sanoo:

    Hei,

    Kiitos palautteesta. Kiva kuulla, että täsä on ollut apua. Viime aikoina blogikirjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta positiivinen palaute kyllä kannustaa taas tarttumaan kynään (siis hakkaamaan näppäimistöä).

  • Pekuli sanoo:

    Joka vuosi tulee tämä luettua ja käytyä sukset läpi. Nöyrä kiitos

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *