Yleinen

Tahkon viikonloppu

Julkaistu: 13.4.2019

Palataanpa vielä helmikuun puoliväliin, jolloin suuntasimme viikonlopuksi Tahkolle. Siellä emme olleet vielä ennen käyneetkään. Vesa halusi, että lähdemme kukonlaulun aikaan, jotta ollaan paikalla aamusta. No, lähdimmehän me. Vesan riemuksi auto starttasi jo varttia ennen hänen ilmoittamaansa dead linea.

Ajattelimme laskea rinteiden avautumisesta aina jonnekin viiteen ja sitten mennä Kuopioon yöksi. Siksi piti olla ajoissa.  Ja siksi, että rinteet ovat aamulla parhaat. Ja siksi, että vaihtopäivän aamuna on rauhallista. Ja siksi, että Vesa haluaa olla aina yhtä aikaa siellä, missä pitää, niiden aamuvarhaisimpien paikkakuntalaisten kanssa.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Yhden kerran pysähdyimme matkalla. Heli vähän naureskeli, että ehdimme kyllä juoda kahvit. Vesan ilmekin rentoutui hetkeksi, mutta sitten tuli yhtäkkiä kiire. Kahvi oli hörpättävä nopeasti.

No se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Heli muisti, että rinteet avautuvat klo 10, mutta ne avautuivatkin klo 9.30. Voihan nenä. Joku ehtikin siis rinteeseen ennen meitä, jotka tulimme parin sadan kilometrin päästä! Ja Vesa sai kuittailla  taas siitä, että Helin aikatauluja uskoessa aina ollaan myöhässä. Nytkin olimme perillä vasta klo 9.40.

Kaksi viikkoa aiemmin saaduista ja koko vuodelle tarkoitetuista Smartumeista viimeiset jäivät molemmilta lippuluukulle eivätkä ihan riittäneetkään.

No mitä pidimme Tahkosta? Yllättävän suuren kokoluokan paikka. Aika lähellä jo pieniä tuntureita. Myös rinteitä on monen tasoisille laskijoille. Eturinteet vaativampia ja länsirinteet helpompia. Monet rinteet ovat vaihtelevan muotoisia, välillä loivaa ja välillä jyrkkää ja nopeassa vauhdissa saa varautua profiilin vaihtumiseen, jotta suksien alle ei tule liikaa ilmaa.

Maailman cup –rinne oli täällä tosi hyvä. Se oli tasaisen viettävä ja vauhdikas. Hissistä oli myös kiva seurata alppikoululaisten harjoittelua. Kunnioitettavaa! Toinen suosikkirinne oli vauhtirinne. Muutenhan eturinteet ovat vierekkäin samaan suuntaan ja siksi rinneprofiilit eivät kovin paljon eroa toisistaan.

Ja mikä tekee vielä lisäpotkua Tahkon positiiviseen ilmeeseen, on hyvät ja tosi tunnelmalliset  rinneravintolat. Tarjolla oli itse tehtyä gulassi-, lohi- ja riistakeittoa, uuniperunoita ym. Etanoitakin olisi saanut ja porohampurilaista.  No etanoita emme rinteessä kaivanneet, mutta täyttävä ja runsas gulassikeitto vei todellakin nälän ja oli ihanaa. Tätä olemme monta kertaa kaivanneet pohjoisen keskuksissa. Makkarakorit eivät juuri kutsu. Kuvassa tällä kertaa Panoraman gulassikeitto.

Kotimunkkeja emme ikävä kyllä löytäneet, mutta Vesa sai lähileipomon voisilmäpullan Tirolissa.

Illalla menimme siis hotelliimme Kuopion Scandic Atlakseen. Saunoimme oman huoneemme pikku saunassa ja menimme vielä syömään alakerran Grillsoniin. Siellä vasta hyvä keittiö olikin. Ihan suussa sulavaa ruokaa.  Ja palvelu! Kun jälkiruokamme hiukan viipyi, henkilökunta vielä oma-aloitteisesti alensi hiukan laskumme loppusummaa. Pikku asioista jää hyvä mieli.

Seuraavana päivänä olimme jälleen aamusta rinteessä.

 

Sää mitä mahtavin. Illalla matka kotiin vaati kyllä kahvipysähdyksen, jotta silmät pysyivät auki. Pohkeitakin oli tarpeen venytellä. Sen verran happihyppelyä oli ollut viikonloppuna.


Tahko

  • Sijainti: Tahkomäki, Nilsiä
  • Rinteitä: 24
  • Korkeusero: 200 m
  • Pisin rinne: 1200 m
  • Munkki-indeksi: 3 (lähileipomon pullaa, mistä plussaa)

 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *