Talvilomaviikko vietettiin laskettelun merkeissä Itävallan Söldenissä. Saimme Finnairin varhaisen aikataulun ja etukäteen varatun taksikuljetuksen ansiosta ripeän alun ja lisäpäivän laskettelulomalle: lauantaiaamuna heräsimme Vantaalla lentokenttähotellissa – varhain kylläkin – ja klo 11 paikallista aikaa olimme jo Söldenissä rinteessä! Päivä oli vielä upean aurinkoinen ja vaihtopäivänä rauhallinen.

Söldenin alue muodostuu kolmesta toisiinsa hienosti linkittyvästä alueesta: Gaislachkoglista, Giggijochista ja Tiefenbachin / Rettenbachin jäätikköalueesta. Matka jäätikölle vaatii useamman hissimatkan. Hiihtoalueella on kolme yli 3000 metrin huippua. Korkein hissiasema löytyy 3249 metristä (kuva ylhäällä). Maisemat ovat siis upeita vuoristomaisemia ja lunta riittää. Viikon aikana saimme nauttia myös vaihtelevista vuoristosäistä. Joka päivä oli kuitenkin selkeää laskusäätä tarjolla useamman tunnin ajan ja lähes joka päivä myös aurinkoa.

Rinteet

Söldenin hiihtokeskus on suuri. Faktat kerroimme edellisessä blogissa. Suuruudesta ja suosiosta seuraa se, että rinteissä on muitakin. Tässä Söldenin ainoa meidän noteeraama miinuspuoli. Rinteet olivat välillä ruuhkaisia ja iltapäivällä jyrkemmät kohdat olivat erittäin kuluneita ja kumpareisia. Toisaalta näimme ainoastaan hyvää rinnekäyttäytymistä. Laskijat ottivat toiset huomioon ja silmiinpistävää oli lasten hieno pärjääminen vaativissakin paikoissa. Osansa oli varmasti aktiivisella hiihtokoulutoiminnalla. Opettajat kuskasivat lapsiryhmät jopa mustiin rinteisiin, joita tultiin alas hallitusti open johdolla. Carving ei ole Söldenin rinteissä kovin suosiossa. Enemmän käytetään perinteisiä tyylejä.

Löysimme itse laskutilaa aivan riittävästi. Jalat eivät kaivanneet iltapäivästä enää yhtään lisälaskemista tai vauhtia. Suuri alue tuo mukanaan vaihtelun varaa ja mukavia retkiä alueiden välillä. Viikoksi riittää laskettavaa hyvin. Rauhallisempaa oli esim. Gaislachkoglin rinteessä 2 ja Tiefenbachin jäätiköllä rinteissä 37/39 sekä mustissa rinteissä. Ruuhkaisinta aluetta on Giggijoch, mutta esim. perjantaina siellä oli oikein väljää. Kokonaisuutena suosikkialueemme oli Tiefenbachin jäätikkö ja siellä rinteet 37 ja 38. Ankkurihissin vieressä oli koko ajan lähes tyhjä rinne, jos urheilu kiinnosti. Muita mukavia laskuja oli rinteissä 1, 2, 11, 33  sekä mustissa 7 ja 25 (maisemat!). Mustista rinteistä vaativin oli maailmancup-rinne. Rinteet ovat lumetettuja ja hyvin hoidettuja, hissit nykyaikaisia ja tehokkaita.

Gurgl

Söldenin naapurissa on rauhallisempi Ober-/Hochgurglin hiihtokeskus. Ilmainen skibussi vie sinne 15 minuutissa. Kävimme Hochgurglissa yhtenä päivänä. Söldenin monipäiväliput käyvät myös Gurglissa ja päinvastoin. Sää oli sen verran tuulinen, että hissiyhteys Obergurgliin oli suljettu. Aurinkoinen aamupäivä muuttui alkuiltapäivästä lumisateeksi ja lisää hissejä suljettiin. Puolen päivän kokemuksella Gurgl vaikutti mukavalta alueelta, jossa kannattaa pistäytyä Söldenistä.

Ruoka ja après ski

Rinneravintoloita on Söldenissä valittavana runsaasti. Osa on tylsiä food market -tyyppisiä massaravintoloita, mutta tarjolla on myös todella mukavia perinteisiä alppimajoja. Mukavimmat löytyvät Heidebahn-hissin lähistöltä. Monessa ravintolassa kelpaa vain käteinen raha. Sölden on tunnettu vilkkaasta after skistä. Tähän emme nyt puutu. Meidän after ski oli kakkukahvit ja lasillinen hotellin baarissa. Pähkinäkakku oli muuten hyvää!

Munkkeja emme nähneet, mutta lämmintä omenastrudelia vaniljakastikkeen kera oli tarjolla.

Hotelli

Omatoimimatkatoimistomme valitsi hotelliksi Bäckelar Wirt Superiorin. Tämä oli kyllä täysosuma. Matkaa Gaislachkoglin ala-asemalle oli vain 80 metriä. Hotelli on melko uusi, erittäin siisti, rauhallinen ja henkilökunta huippu ystävällistä. Aamiainen ja illallinen olivat kerrassaan mainiot. Vakiopöytä ravintolassa koko viikon ajan antoi mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia vieruskavereiden kanssa. Laskettelu korkeassa vuori-ilmassa, sauna ja kuuden ruokalajin illallinen päivittäin takasivat hyvät yöunet. Söldenin ilta- ja yöelämän voi testata joku muu.

Peti oli joka päivä uudella tavoin pedattu.

Kokemuksia ja vinkkejä

Yhden Söldenin reissun tuomalla vankalla kokemuksella uskallamme kertoa pari vinkkiä tai mielipidettä.

Aluksi opettavainen kertomus. Söldenin pisin lasku on 15 km. Ajattelimme laskea tämän laskun päivän lopuksi. Lasku lähtee jäätiköltä ja päättyy kylään. Ehdimme juuri ja juuri lähes viimeisenä hissiin, joka vie laskun alkupisteeseen. Heli alkoi olla huolissaan, löydämmekö varmasti oikean reitin. Ettemme vain jäisi yksin johonkin hortoilemaan, kun hissit ovat jo kiinni. Taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Ajatus yksinäisyydestä ja eksymisestä vuoristossa oli pelottava. Laskimme vähän matkaa ja pian selvisi Helillekin, että huoli oli turha. Ehkä pari tuhatta muutakin oli ajatellut lopettaa laskupäivän tähän pitkään laskuun. Ei ollut yksinäistä! Kokemus tämäkin, ei kuitenkaan laskuelämyksenä.

Muita vinkkejä

• Varaa käteistä rinneravintoloihin.
• Säitä  voi olla monenlaisia, mutta ainakin meidän lomaviikolla oli aika lämmintä. Kannattaa varata useampia paitoja, varsinkin, jos käyttää teknisiä vaatteita!
• Jos aiot laskea 15 km laskun, tee se aamupäivällä.
• Iltapäivällä paluumatka kylään on sujuvinta suorittaa hissillä.
• Varhainen aamulento + taksi Innsbruckista tuo lisäpäivän hiihtoviikkoon.
• Mikäli luvassa on vaihtelevaa säätä ja pilviä alkaa kertyä, voi hankkiutua jo alarinteitä kohti.

Söldenin kylä