Hyppäsimme juuri junaan. Reissu on siis vihdoin alkanut! Huh. Olipahan taas kiire saada työt ja elämä sellaiseen kuntoon, että voi olla vähän pidempään poissa. Nyt keveä nollaus ravintolavaunussa ja sitten nukkumaan. Huomisesta tulee pitkä päivä.
Tämä on meidän ensimmäinen mobiili-postauksemme. Pitkien postausten näprääminen kännykällä saattaa olla vähän liian työlästä meille, joten siirrymme tässä vaiheessa helpommin päivitettävän median pariin. Jos ja kun saamme satelliittiyhteyden pelittämään, teemme päivittäisiä postauksia Mikon Instagramiin. Tervetuloa seuraamaan reissun edistymistä.
Kartan käyttöliittymä on viime vuosituhannelta ja jostain syystä se näyttää useamman aktiivisen käyttäjän samalla kartalla. Meidän pisteen nimi on MMastomaki1703. Sitä siis kannattaa seurata. Tosin, ei kannata hätääntyä, jos piste pysähtyy pariksi viikoksi Kilpisjärven retkeilymajan kohdalle, laite on varmaan vaan mennyt epäkuntoon…
Lähtöön on enää muutama päivä. Olemme pakanneet ja purkaneet ahkioita viimeisten päivien aikana moneen kertaan. Vaikka kuinka yrittäisimme viilailla grammoja ja tinkiä kalsareiden määrässä, tavaraa tulee mukaan ihan helvetin paljon.
Tavarat raahaamme ahkioissa. Molemmille lähtee mukaan kaksi ERAPro Expedition Slediä, joista toiseen tulee harrastusvälineet ja toiseen leirikamat. Alustavien punnistusten perusteella leija- ja hiihtokamat painavat hieman yli parikymmentä kiloa ja leirikamat, vaatteet ja ruoka painavat toisen mokoman. Tai vähän päälle. Molemmilla on siis laskutavasta ja lopullisista varustevalinnoista riippuen 45-50 kiloa raahattavaa.
Ja mikäs siinä, jos tuulee. Kaksi rinnan kytkettyä ahkiota uivat lumessa todella nätisti vaikka painoa olisi vielä puolet enemmän. Ongelmat alkavat tuulen tyyntyessä, kun joudumme hinaamaan ahkioita lihasvoimin. Tyyniä päiviä ja metsäisiä katvealueita reitillemme osuu ihan riittävästi, joten yhtään ylimääräistä grammaa ei huvittaisi ottaa mukaan. Edit: Tässä linkki snapshottiin varustelistastamme. Lista on iteraatiota aikaisemmilta reissuilta, siksi kaksikielisyys,
[fbvideo link=”https://www.facebook.com/markku.mastomaki/videos/10153656993363031/” width=”500″ height=”400″ onlyvideo=”0 or 1″]
Tässä tyynen päivän hiihtonäytettä ja leirin pystytystä viime vuodelta Norjan Hardangerviddasta. Sekä tietty #normaalitruokajuomat.
Kolme leijaa eri keleille
Molemmat ottavat mukaan kolme erikokoista leijaa (8, 13 ja 17 neliötä), joita vaihdellaan tuulten mukaan. Pienimmällä mennään kovissa keleissä ja isoimmalla pääsee liikkeelle melkein tyynessä. Varsinaisia myrskyleijoja meillä ei ole, joten jos keli äityy todella kovaksi pidämme leijat pulkissa ja hiihdämme. Tai jäämme telttaan lukemaan Reginaa.
Talvivaelluksilla käytetään usein kevyempiä patjaleijoja. Patjat ovat poskettoman hintaisia, joten lähdemme reissuun hyväksi todetuilla pumpattavilla Crazy Flyn leijoilla, joilla olemme jo useamman vuoden ajaneet. Kiitokset vielä kerran hyvästä diilistä Andreakselle ja Jesaja Sportille. Leijojen lisäksi ahkioon pakataan nousukarvat ja sauvat hiihtämistä varten sekä työkaluja ja paikkausvälineitä odottamattomien tilanteiden varalle.
Molemmat ahkiot ja hiihtoreppu pakattuna. Toivottavasti pakkaaminen ja purkaminen sujuu yhtä ripeästi tunturissa.
Ruokarutiinit
Leijojen jälkeen seuraavaksi tärkein kokonaisuus on ruoka. Ja sitä onkin paljon. Olemme varanneet bufferia muutamalle extra-päivälle, jos jotain odottamatonta tapahtuu ja joudummekin viettämään arvioitua pidemmän ajan tunturissa.
Päivärutiini syömisen suhteen on tuttu edellisiltä reissuilta. Aamulla syödään mysliä tai puuroa lämpimän mehukeiton kanssa ja keitellään termarit täyteen teetä ja pussikeittoa. Lounaaksi vedetään aamulla keitetty keitto, patukoita ja pähkinää. Varsinaista pidempää lounastaukoa emme ainakaan tuulisina päivinä pidä vaan käytämme tuulen mahdollisimman tehokkaasti etenemiseen.
Illalla leirissä lämmitämme loput vedet ruokaa varten. Jos kaikki aamulla sulatettu vesi on päivän aikana juotu, alkaa illallisen valmistaminen veden sulattamisesta. Illalliseksi on varattu heti valmiiden lisää-vain-vesi-pussiruokien lisäksi vähän maukkaampia pastoja ja patoja. Jos pussiruokien maku alkaa tympiä tai tuntuu, ettei niistä lähde tarpeeksi potkua, terästämme niitä voilla, Manchegolla ja metukalla. Ekana iltana paistetaan perinteitä kunnioittaen pihvit.
Kaikki pussiruoat lisukkeineen on teipattu helposti käsiteltäviksi päiväannoksiksi. Pakkaukset vähentävät säätämistä ja helpottavat ruoan menekin seurantaa.
Hädän tullen vedä vivusta
Erämaassa voi tapahtua mitä vain. Avun hälyttämiseksi otamme mukaan kaksi satelliittipuhelinta, joiden avulla pidämme myös päivittäin yhteyttä muuhun maailmaan (eli lähinnä someen). Satelliittipuhelinten akut pidämme latingissa power bankeilla ja ahkion päälle viritettävällä kokoontaitettavalla aurinkopaneelilla. Kiitokset Pentille ja Savantumille konsultoinnista.
Puhelinten lisäksi otamme mukaan hätäraketteja ja -soihtuja, joilla voimme tarvittaessa tehostaa avun perille löytämistä. Tuhdit EA-pakkaukset ja lumiturvallisuusvälineet kulkevat koko ajan hiihtorepussa, jotta ne ovat koko ajan käden ulottuvilla.
Tyyli ratkaisee
Tärkeintä tunturissa on näyttää hyvältä! Tyylikonsultinamme tällä kertaa toimi Tarja ja Arabianrannan Silmäset. Lumisokeutta vastaan taistelemme Oaklyn ja Bollen laseilla, joita käymme sovittamassa keskiviikkona. Ja siis hei, nyt meillä on eka oma kaupallinen yhteistyökumppani. Tästä se lähtee! (ps. kuva tulossa…)
Ja hei, iso kiitos kaikille apua ja vinkkejä tarjonneille!
Haaveena siintää leijahiihtovaellus Grönlannin halki ennen kuin ikävät luonnonilmiöt eli ilmastonmuutos ja kiihtyvä keski-ikäistyminen tekee unelmat tyhjiksi. Tämä reissu on siis osa pitemmän tähtäimen valmistautumista, missä omat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset rajat laitetaan koetukselle
Viime vuonna teimme viikon vaelluksen Norjan Hardangerviddan tasangolla ja se antoi mukavasti rohkeutta (kiimaa) jatkaa suunnittelua. Hardangervidda on mahtava luonnopuisto, mistä löytyy satoja kilometrejä tikutettuja reittejä ja illaksi pääsee lähes aina halutessaan retkeilymajoille lihapatojen ääreen.
[fbvideo link=”https://www.facebook.com/markku.mastomaki/videos/10153655336893031/” width=”500″ height=”400″ onlyvideo=”0 or 1″]
Tänä vuonna halusimme nostaa vaikeusastetta ja jostain kumpusi ajatus, että olisiko mahdollista vetäistä Suomi rajalta rajalle leijalla. Tämähän vaatii reitiltä a) paljakkaa ja b) maltillisia korkeuseroja. Google earthin mukaan paljakkaa löytyy Norjan puolelta. Norgeskart.no:n perusteella reitti on hyvin mäkinen, mutta mahdollisesti tehtävissä. Varmaa tietoa ei ole, emmekä ole löytäneet tietoa, että kukaan olisi taittanut tätä matkaa aikaisemmin leijoilla.
Satelliittikuvia ja Norgeskartia on nyt tutkittu puoli vuotta ja tämän lisäksi olemme saaneet korvaamatonta apua kokeneemmilta lapinkävijöiltä. Kartat on ripustettu olohuoneen seinille ja tiukan tuijottelun seurauksena olemme päätyneet ao. kartan mukaiseen reittivaihtoehtoon. Reitti on suunniteltu mahdollisimman tasaiseksi, mutta ihan oikean tilanteen näkee vasta paikan päällä. Myös olosuhteet kuten tuulen nopeus vaikuttaa siihen mistä pystyy lopulta kulkemaan. Jokien virtaustilannetta eli jään paksuutta on on mahdoton arvioida ja reitin varrella on muutamakin täysin arvoitukseksi jäävä osuus.
Yövymme useimmiten teltassa, mutta tottakai hyödynnämme reitin varrelle osuvat autiotuvat sekä pari ihan miehitettyäkin paikkaa, jotta saamme ladattua akkuja, lihaksia ja sielua sekä ehkä kuivattua myös vaatteita. Reitti on siis monelta osin hyvin epävarma, mutta niin sen kai pitää ollakin. Eihän se muuten olisi seikkailu!
Lapin autiotuvat löytyivät netistä tiedostona, mutta muuten pisteet on naputeltu Norgeskary.no:sta. Varsinainen projektitiedosto on läppärilla Garmin Basecampissa, josta ne ladataan GPS-kelloihin ja puhelimen offline-karttoihin ennen matkan alkua.
Jos blogin lukijoilla on parempaa tietoa tai paikallisuntemusta niin olemme enemmän kuin kiitollisia kaikista tiedonmuruistakin 🙂
Kilpisjärvi-Nuorgam -seikkailu lähestyy. Saimme juuri nakuteltua reittimme Garminin Basecampiin ja siitä tulossa juttua vähän myöhemmin. Sitä odotellessa pari fiilistelyä tämän talven harjoitusreissuilta.
Syksyllä sään kylmetessä kotisohva alkaa vetää puoleensa, eikä seikkailuhommiin tee mieli lähteä. Vastalääkkeenä sohvaperunoinnille päätimme vuosi sitten syksyllä tehdä kerran kuussa lyhyen yön yli reissun jonnekin luonnon ääreen. Aloimme kutsumaan reissujamme miniseikkailuiksi.
Konsepti on hyvin simppeli. Joka kuussa tehdään yksi miniseikkailu. Ympäri vuoden. Päivämäärät sovitaan etukäteen kalenteriin muuten feidaamisen riski kasvaa liian suureksi. Sovittua seikkailua ei saa jättää väliin tai perua. Seikkailuun lähdetään vaikka sataisi kiviä. Laji ja retkikohde valitaan luonnollisesti kelistä riippuen, mutta siihen pitää liittyä pieni annos sankaruutta tai huikeutta.
Hauskimpia reissuja ovat olleet välikauteen osuneet seikkailut, kun luonto ei ole ihan osannut päättää onko syksy vai talvi tai kevät tai kesä. Mitä huonompi keli, sitä paremmat muistot.
Joulukuun alussa päätimme meloa yöksi Pikku-Leikosaareen Helsingin edustalle. Laajasalon kohdalla jouduimme väistelemään jäälauttoja ja leikkimään välillä jopa jäänmurtajaa. Jäiden seassa pimeässä melominen oli meille täysin uusi ja aika jännittävä kokemus.
Tässä hieman pidempi klippi vastaavalta reissulta marraskuulta. Silloin ei sentään jouduttu melomaan jäissä mutta myrskyinen pimeä meri teki reissusta ihan tarpeeksi sankarillisen.
Kävimme joulukuussa myös suppailemassa Helsingin edustalla. Yritämme jatkaa vesiurheilukautta säästä välittämättä ja mennä lumisateessa suppailemaan tai leijalautailemaan. Melaviekkojen majalle palatessamme viereisellä cable parkilla oli joukko lumisia kavereita täysillä wake boardaamassa. Päivittelimme siinä aikamme toistemme lajivalintoja kunnes lähdimme sulattelemaan varpaitamme.
Lapset pääsevät seikkailulle mukaan aina kuin suinkin mahdollista. Tässä lyhyt pätkä kaamosvaellukselta Karhunkierroselta. Pakkasta oli 27 astetta mutta Siilastuvan mökin sai onneksi tarpeeksi lämpimäksi, jotta pienemmätkin tarkenivat nukkua.
Pari viikkoa sitten ajoimme perjantaina töiden jälkeen Päijänteelle ja hiihdimme jäiden yli pimeässä Kelventeen saarelle telttailemaan ja testailemaan varusteita. Aamulla heräsimme teltan lepatukseen, joten pakkasimme kamamme ja pumppasimme leijamme. Päädyimme lopulta hiihtämään koko pitkän Kelventeen saaren ympäri. Matkaa kertyi lähemmäs sata kilometriä. Ja tämä siis ennen lounastaukoa 🙂
Seuraavaa miniseikkailua ei olla sovittu. No, ehkä huhtikuun alun isompi seikkailu on hyvä tekosyy jättää yksi miniseikkailu välistä.
