Haaveena siintää leijahiihtovaellus Grönlannin halki ennen kuin ikävät luonnonilmiöt eli ilmastonmuutos ja kiihtyvä keski-ikäistyminen tekee unelmat tyhjiksi. Tämä reissu on siis osa pitemmän tähtäimen valmistautumista, missä omat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset rajat laitetaan koetukselle

Viime vuonna teimme viikon vaelluksen Norjan Hardangerviddan tasangolla ja se antoi mukavasti rohkeutta (kiimaa) jatkaa suunnittelua. Hardangervidda on mahtava luonnopuisto, mistä löytyy satoja kilometrejä tikutettuja reittejä ja illaksi pääsee lähes aina halutessaan retkeilymajoille lihapatojen ääreen.

[fbvideo link=”https://www.facebook.com/markku.mastomaki/videos/10153655336893031/” width=”500″ height=”400″ onlyvideo=”0 or 1″]

Tänä vuonna halusimme nostaa vaikeusastetta ja jostain kumpusi ajatus, että olisiko mahdollista vetäistä Suomi rajalta rajalle leijalla. Tämähän vaatii reitiltä a) paljakkaa ja b) maltillisia korkeuseroja. Google earthin mukaan paljakkaa löytyy Norjan puolelta. Norgeskart.no:n perusteella reitti on hyvin mäkinen, mutta mahdollisesti tehtävissä. Varmaa tietoa ei ole, emmekä ole löytäneet tietoa, että kukaan olisi taittanut tätä matkaa aikaisemmin leijoilla.

Satelliittikuvia ja Norgeskartia on nyt tutkittu puoli vuotta ja tämän lisäksi olemme saaneet korvaamatonta apua kokeneemmilta lapinkävijöiltä. Kartat on ripustettu olohuoneen seinille ja tiukan tuijottelun seurauksena olemme päätyneet ao. kartan mukaiseen reittivaihtoehtoon. Reitti on suunniteltu mahdollisimman tasaiseksi, mutta ihan oikean tilanteen näkee vasta paikan päällä. Myös olosuhteet kuten tuulen nopeus vaikuttaa siihen mistä pystyy lopulta kulkemaan. Jokien virtaustilannetta eli jään paksuutta on on mahdoton arvioida ja reitin varrella on muutamakin täysin arvoitukseksi jäävä osuus.

Yövymme useimmiten teltassa, mutta tottakai hyödynnämme reitin varrelle osuvat autiotuvat sekä pari ihan miehitettyäkin paikkaa, jotta saamme ladattua akkuja, lihaksia ja sielua sekä ehkä kuivattua myös vaatteita. Reitti on siis monelta osin hyvin epävarma, mutta niin sen kai pitää ollakin. Eihän se muuten olisi seikkailu!

Lapin autiotuvat löytyivät netistä tiedostona, mutta muuten pisteet on naputeltu Norgeskary.no:sta. Varsinainen projektitiedosto on läppärilla Garmin Basecampissa, josta ne ladataan GPS-kelloihin ja puhelimen offline-karttoihin ennen matkan alkua.

Jos blogin lukijoilla on parempaa tietoa tai paikallisuntemusta niin olemme enemmän kuin kiitollisia kaikista tiedonmuruistakin 🙂